Huippuvalmennus!

Luvassa kerrankin valmennuskuvia! Kuvista kiitos Taru Arolalle jälleen! :)

Tuntuu jo tyhmältä hehkuttaa näitä valmennuksia ja treenejä... Mutta kait sitä silloin saa hehkuttaa ja olla iloinen kun sujuu?!
Nyt on mennyt sen verran kivasti treenit ettei tosikaan. Ei olla pariin viimeiseen kertaan edes menty täyttä tuntia, vaan käytännössä max 45 minuuttia, johon on sisältynyt paljon piruettitreeniä välikäynteineen. Nyt valmennukset ovat menneet niin, että aloitetaan työstäminen ja saadaan haluttu reaktio hetken päästä! Tehdään muutamat toistot ja paussit väliin, ja sitten voidaankin lopettaa kun asia sujui. Ennen vanhaan ei meinannut tuntikaan riittää kun ei vaan saatu mitään aikaseksi ja oli pakko jatkaa vaikka olisi pitänyt jo lopettaa jotta saatiin edes jotain sinne päin...

Noh, kyllä mä varmasti täältä pilvilinnoista tulen romahtamaan alas ja lujaa vielä joku päivä! Ei huolta ;)
Nautitaan nyt kun vielä nautittavaa on. Tuntuu että se valo alkaa paistaa risukasaankin pitkän ja raskaan talven jälkeen.

Alkuverryttelyä

Ollaan siis tehty nyt kaksi viimeistä valmennuskertaa melkein ja vain ainoastaan piruetteja. Olemme käyneet niitä läpi, sillä se on ollut suurin epäkohta Inter radoissa Ypäjällä ja Poni-Haassa. Ne on pakko saada kuntoon, sillä sieltä saa tärkeät pisteet kertoimien ollessa numerolla 2. Hertalla on hyvät piruetit, se osaa tehdä pienellä säteellä ne ja istua hyvin takaa. Se mikä on heikkoa, on hätäily ja jännittyminen. Käytännössä siis asiat ratkeaa kun saamme säilytettyä rentouden läpi piruetin.
Sitten niistä voi oikeasti haaveilla sitä numeroa 8, kun tahti säilyy ja Hertta istuu rauhallisesti takaosalleen ja kantaa läpi selän rauhallisesti.
Tällä hetkellä ne on vähän hätäisiä, varsinkin oikea.

Treenattiin paljon käynti. Keskikäynnistä lisättyyn käyntiin ja takaisin koottuun käyntiin.

Käynti on oikeasti tosi vaikea askellaji! Onneksi sitä tänään treenattiin.

Lisättyyn käyntiin lähdössä.
On niin ihana katsoa kuinka Herttakin alkaa olla tosi kivassa lihassa. Jotain olen tehnyt siis oikeinkin!

Koottua käyntiä. Ei se edes näytä takakorkealta!

Mielestäni ongelma on siinä, että ohjelmassa piruetit tulee niin nopeasti, että täytyy oikeasti osata valmistella ne. Mulla on vielä ongelmia ja kokemattomuutta Interin ratsastamisesta ja varsinkin niiden piruettien ratsastamisesta, joten se on suurin syy miksi epäonnistutaan niissä. Liikaa jännitän niitä piruetteja itse, jätän valmistelematta ja huitaisen pikakelauksella ne läpi. Herttahan on mielellään tälläisessä mukana. "Nopeet syö hitaat" se sanoo ja kääntyi jo koko piruetin ennenkuin itse kerkesin edes laskemaan askelia. :D

Kun teimme valmentajan ympärillä kokoamista piruettilaukkaan rauhassa ja ajan kanssa valmistellen, niin voi vitsi mitä askelia sieltä irtosi! Ei ollut mikään selkänotkolla oleva kameli vaan oikeasti hitaasti ja rauhassa se Herbamaare vaan punnertaa piruettiin! Temppuhan on siinä, että mun täytyy saada tämä sama fiilis kesken Interin radan lyhyellä aikavälillä valmisteltua, jotta voin kääntää hyvän piruetin. Ei mulla ole radalla aikaa hakea sitä hyvää piruettilaukkaa saman verran kuin valmentajan ympärillä treeneissä. That's the problem.

Välillä tulee pieniä väärinymmäryksiä. Hertta on aika herkkis ja jos vähänkään teen jotain pieleen niin tulee aika teatraalinen reaktio! :D 

Lyhenee lyhenee! Piruettilaukkaan menossa.

Piruetti vasemmalle

Eli,
kun saan laukan pidettyä hyvin koottuna radalla, saan hyvän ja nopean valmistelun, jolloin itse piruetti sujuu varmasti hyvin.
Tällä hetkellä mulla vähän kestää se laukan kerääminen ja valmisteleminen siihen hyvään piruettiin, ja radalla sitä aikaa ei ole.
Mutta kun ongelma tiedetään, niin enää sehän tarvitsee vain korjata. ;) Voi kun olisikin niin helppoa.. Mutta nyt musta tuntuu että mulla on se punainen lanka, jota alan keräilemään!

Ratsastamassa ulos piruetista kaulalle rapsutellen samalla.

Teimme tänään lopuksi vielä sarjavaihdot niin kuin ne Interissä tulee. Niissä on ihan sama juttu kuin pirueteissa. Laukan täytyy säilyä koottuna ja molemmilla ohjilla ja pohkeiden välissä. Sen laukan täytyy edetä, mutta meidän täytyy ratsukkona säilyttää rauhallisuus. Sitten kun H on rento ja rauhallinen, sarjat tulevat kuin itsestään. Vielä se vähän tuppaa kuumumaan vaihtosarjoissa, koska joudun niin paljon koskemaan siihen aina uuden avun annon takia kohti seuraavaa vaihtoa. Tästä tamma sanoo "hyi älä koske muhun" ja alkaa vähän karkaamaan avuilta, jolloin vaihtoihin tulee liikaa vauhtia ja heilumista.

Vaihdoissa on vähän vielä liikaa vauhtia välillä

Eli mitä pitäisi nyt kaikenkaikkiaan tehdä?
Rauhaa ja rentoutta laukkaan! ;)
Raviohjelma on meillä jo tosi vahva, siellä me ollaan enemmän ratsukkona. Laukassa on vielä vähän hankaluuksia olla yhdessä radalla, mutta pikkuhiljaa.

Ylpeä tuosta vanhasta Turbomummelista!! <3