Valmentajan tärkeys

Valmentajan kanssa kun ollaan näitä meidän kahta viimeisintä kevään Inter rataa käyty läpi, joista ehdottomasti huomionarvoinen asia on piruetit. Muutoin on hienoa huomata että kehitys on ollut räjähdysmäistä nyt kun treenattiin koko talvi valvovan silmän alla. PSG/Inter radat ovat paljon helpompia ja hevonen on saanut todella paljon voimaa. Enää ei kunto lopu kesken radan ja suorittaminen on kevyttä, toisinkuin vielä syksyllä hyydyttiin Interin lopuksi ja hyvä kun päästiin maaliin kun kunto loppui.
Takaisin niihin piruetteihin, joka nyt on noussut pääkohdaksi. Hertalla on oikeasti aika hyvät piruetit kun vaan saisin sen malttamaan ja odottamaan. Hertta tuppaa vähän hätäilemään niissä ja varsinkin oikeassa piruetissa heittäytyy mahdollisimman nopeasti sen läpi.
Meidän täytyy tosissaan alkaa työstämään niitä piruetteja. Ne kuitenkin ovat ohjelmassa kertoimella 2, joten menetän paljon turhia pisteitä kavereille huolimattomilla pirueteilla joista voitaisiin hyvin saada numeron 8.

Mietin että "mikä meni pieleen" piruettejen opettelussa, enkä voi muutakuin todeta että se mikä meni pieleen oli minä.
Enhän mä ole ikinä tehnyt piruetteja kellään hevosella. Minä opetin Hertalle piruetit päin persiitä. Hertalle piti sitten yhtäkkiä opettaa piruetti vaikken ikinä ollut edes saanut maistaa sitä kuuluisaa mansikkaa miltä sen pitäisi tuntua. Voin rehellisesti sanoa, että kun aloin piruetteja miettimään Hertan kanssa, tein sen niin väärin kuin voi tehdä. Toisaalta, mitä muuta voi olettaa kun selässä on kokematon tyttö ja hevonenkaan ei ole ikinä tehnyt piruetteja?

Käytännössä aloin opettamaan Hertalle piruetteja niin että hidastin laukkaa. Ja siis nimenomaan vain hidastin, mutta en koonnut. Sitten kun olin saanut tarpeeksi hitaan laukan joka ei etene, käänsin. Eli otin kaiken laukan pois ja samantien aloin kääntämään niin pientä ympyrää kuin vain pystyy. EI NÄIN!
Piruettia ei ikinä treenata kääntämällä. Nykyäänkään en kotona edes käännä Herttaa kun jo valmiimmalla hevosella teen piruettitreeniä. Pikemminkin kokoan suoralla ja isolla ympyrällä, enkä koskaan käännä.

Tästä syystä Hertta varmasti hätäilee sitä piruettia, kun aikoinaan opetin sen sille "tee nopea käännös laukassa niin se on hyvä". Eli nyt sitten korjailen omia jälkiäni! ;)
Mutta pakko sanoa!
On kyllä niin opettavaista oppia virheistään. Mulla ei ole ollut oppiomestaria, vaan mä olen lähtenyt vain testailemaan ominpäin "mitäköhän tapahtuu kun teen näin?"
Ei se hevonen hajoa, mutta sanotaan vaikka näin, että helpommallakin pääsisi.

Onneksi nykyään on valmennuspuoli kunnossa. Saan kerran viikossa ammattimaista apua ongelmiin ja ratkon niitä sitten kotiläksyjen kera viikolla. Nyt olen valvovan silmän alla, mutta silti liikutusvastuu on minulla kun käyn "niin harvoin" valmennuksissa, joten joudun omiakin aivoja käyttää enkä aina voi vain soittaa valmentajalle että mitäs nyt.
Mutta jos jotain tekisin toisin, niin sen, että silloin kun olin varsinainen keltanokka, niin näihin asioihin olisin ottanut sen osaavan valmentajan heti!
Mulla ei vaan ollut siihen aiemmin mahdollisuutta.

Tässä kolme kuvaa. Lähtötilanne kun muutettiin Erkylään viime kesäkuussa. Kuvat ovat ensimmäiseltä valmennuskerralta uudessa paikassa. Tästä siis lähdettiin kohti treenitalvea teemalla "ensi kesänä prosentit PSG/Inter radoilta ylös". Minusta Hertta oli hieno silloin näissä kuvissa. Nykyään mielestäni nämä kuvathan ovat aika huonoja meistä! Hertta pyrkii hivenen kuolaimen taa ja se on etupainoinen, puhumattakaan tuosta lihaskunnosta...
Ensimmäiset kerrat aloitettiin sillä, että lähdettiin ihan aakkosista liikkeelle. Aloitettiin alusta, vaikka olin jo 3 vuotta käynyt epäsäännöllisesti samalla valmentajalla. Ensin lähdettiin liikkeelle, että ohjat pois ja muoto auki. Nenä eteen vaikka mikä olisi. Pikkuhiljaa talven aikana aloimme taas keräämään ohjia käteen ja kokoamaan.

Pitkä kuin nälkävuosi ja etupainoisena. 

Painuu matalaksi ja kuolaimen taa. Papereissa lukikin usein että nenä eteen.

Tässä sitten uusimmat kuvat mitä minulla löytyy. Ne ovat kuvattu videokameralla Poni Haan kansallisista viikko sitten.
Muoto on parantunut huimasti ja lihaskunto. Ja enää ei papereissa lue että "nenä eteen!" ;) Istuntanikin on jo parempi.

Ravissa on työntöä ja istuntani on aika jämpti.

Ravissa varsinkin on voimaa ja tassutkin nousee jo eritavalla.

Ja mikä parasta! Nyt se vihdoinkin tapahtui! Meinaan sitä, että sain kehuja valmentajalta!!!
Olen nyt 4 vuotta käynyt saman valmentajan silmien alla, ja Ypäjän videot nähtyään hän viimeinkin sanoi taikasanat jota olen odottanut kauan:
"Hyvä Noora! Olen ihan ylpeä sinusta!" ;)

"The best investment you can make is a good trainer" -Carl Hester.

Pakko siis sanoa tähän loppuun että iso kiitos tästä kuuluu valmentajallemme Riitta Holopaiselle. En voisi meille parempaa valmentajaa kuvitella. Tiukka ja vaativa, kellon tarkkaa työtä. Luulot pois ja kehujahan ei kuulu jos niitä ei ansaitse! Sopii kuin nyrkki silmään meille!
Kiitän myös  istuntavalmentaja Aira Toivolaa, joka on saanut tässä puolen vuoden aikana muhun ryhtiä ja suoruutta. Enköhän vielä saa tuon mun tyhmän etukönötyksen pois.

PS. Hyvää vappua! ;)