Kootussa Ravissa

13. syyskuuta 2016

This is perfection!

Maanantain valmennuksessa jouduttiin taas pilkun viilauksen kohteeksi.
Käsi eteen, nenä eteen, kohti tuntumaa.
Jos annan ohjaa, nenä seuraa perässä kuolainta seuraten.
Jos lyhennän ohjaa, muoto nousee mukana, mutta ei nenää taakse.

"Älä sulje ovea hevosen edessä. Pidä ovi aina auki!"

Valmentajani kanssa välillä jopa otettiin tauko ja pysähdyttiin katsomaan Youtubesta videoita miltä se OIKEA kokoaminen näyttää, ja mikä on oikeasti jo lähellä täydellisyyttä. Haluan jakaa teidän kanssa näitä videoita taas mitä olen nyt yön pimeydessä täällä etsinyt.
Kyseessä on Uta Gräff. Todella taitava saksalainen ratsastaja. Ei ehkä kaikista tunnetuin täällä Suomessa, mutta saisi olla.
Katson paremmaksi linkata näitä videoita tähän, kuin että alkaisin selittämään mitä tunnilla kävimme läpi ja mikä on se mallisuoritus mihin tosiaan haluan pyrkiä. Tämä on jotain niin mieletöntä.

Katsokaa kuinka hevosten tahti ei muutu yhtään mihinkään vaikka Uta pidentää ja lyhentää ohjia kesken ravin edes takaisin. Tämä on sitä rehellistä kokoamista. Katsokaa hevosen ylälinjaa, kaulan ja selän lihaksia, takajalkojen työntöä. Tämä jos jokin on sitä "from behind to the bit".

Katsokaa hänen istuntaa. Mikä tuntuma!
Ja katsokaa kuinka positiivinen ja hymyilevä pörröpäinen blondi! Ei yhtään "pelottava ja yrmeä nuttura kireällä oleva kouluratsastaja" ;)

Osa videoista on saksaksi, mutta jos vähäänkään on lukenut saksaa, niin jotain selvää tuosta saa. Voin tarvittaessa koittaa suomentaa, jos jokin juttu ei aukea.

Tässä Christopher Hessin klinikalta pätkä (englanniksi)



Bitless riding


Tässä saksaksi. Uta itse selostaa samalla kun ratsastaa. Katsokaa, vaikkei saksaa ymmärrä. Kyllä tässä sanoma videon perusteella tulee selväksi.


Tässä uta itse valmentaa. Hyvältä näyttää oppilaidenkin osalta...



Tällä teemalla meni siis eilinen valmennus. Tottakai voin sanoa, etten päässyt lähellekkään tuota ja Herttakin kuumeni aika paljon, mutta hitsi se oli lopuksi hyvä. Koko tunnin aikana mä en suostunut ottamaan sitä Hertan niskaa mun syliin, vaan oikeasti työnsin kättä eteen ja halusin että se nostaa lavat ylös ja ottaa tilaa edestä. Aluksi Hertta oli ihan "Ai et ota mun päätä syliin?! Eli me mennään siis lujaa!".
Vaikka välillä naureskelin ääneen että "Kiva, heti kun annan ohjaa niin Hertta tulkitsee sen menolippuna".
Valmentaja vastasikin: "Anna sille armoa. Se on jonkun nuoren kokemattoman tytön ensimmäinen kouluttama hevonen, joka on aina saanut tehdä näin ja noin. Ei se voi tietää heti mitä halutaan kun asiat muuttuu ja pyydetään erilailla. "
Kyllä.
Suoraan sanottuna tässä korjataan mun virheitä. Mutta armoa myös mulle. Miten mä olisin silloin 17 vuotiaana pikkulikkana osannut heti hakea kaikkea oikein? Oppi ja ikä kaikki.

Kyllä se meni oli paikoitellen aika kamalaa, koska me kumpikin oltiin "pois tasapainosta" ja etsittiin sitä uutta. Ihan hävettää katsoa peilistä välillä... Mutta pakko on kestää tämä "virheellinen meno", koska siellä muutoksen ja virheellisen yrittämisen takana on se palkinto.
Se joka tekee virheitä, oppii. 
Lopuksi laukka oli todella hyvää ja vaihtosarjatkin onnistui isosti! Ja voi vitsi miten taipuisalta sulku tuntui. Kevyt tuntuma ja sain taivutettua Herttaa oikein sisänpohkeen ympärillä sulussa. Saavutin pieniä hyviä pätkiä, mutta muutoin oli vähän homma hakusessa. Ero on kyllä melkoinen, kun tuntuma on kevyt ja hevonen kantaa itse päänsä. Suu vaahtoaa ja on rento, taivutukset hoituu kevyesti ja notkeasti... Ja ihan niinkin pieni asia kuin tuntuma. Kevyt tuntuma mahdollistaa rehellisen taivutuksen. Ei mun tarvinnut kuolaimella taivutella. Pidin kevyen tuntuman ja taivutin pohkeella toisen pohkeen ympäri. 
Mun on pakko muuttaa tekemisiäni jotta pääsen nextille levelille. Jos vanhalla tekemisellä olen saanut aikaan asian X, uudella tekemisellä saan aikaan asian Y. Tämä on se mihin tavoittelen. Vaatii treeniä, mutta sitä varten tässä opetellaan. Tarkoitus olisi tulla paremmaksi ratsastajaksi. Mä haluan oppia vielä lisää tästä todellisesta "connectionista". Mikäs sen parempaa kuin ottaa mallia saksalaisilta. Tämä on itseasiassa juuri sitä mitä Monica Theodorescu haki klinikalla...

Saksalaiset ne vaan osaa. Kaiken. 

19 kommenttia

  1. Mä törmäsin Uta Gräfiin pitkästä aikaa Butterfly -satulan promojen kautta. Ihanaa huomata noissakin videoissa, että hän tosiaan tekee hommia niin lyhyissä pätkissä, että hevonen pysyy fyysisesti ja henkisesti voimissaan ja tekeminen on kivaa ja palkitsevaa. Mikäs tässä unelmoidessa, että jos joskus sellaiseen oppiin pääsisi.. Onneksi on YouTube! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan on Youtube! Miten ennen vanhaan pärjättiin ilman sitä ;)

      Jotenkin niin helpon näköistä, kuin oppikirjasta. Tuosta vaan. Ja hevoset nauttii... :D

      Poista
  2. Oon parissa sun viimisimmissä teksteissä huomannut ton "from behind to the bit" ja se on kyllä hyvä sanonta!

    Pari vuotta sitten kun olin Annika Hilberathin valmennuksessa hän käytti fraasia "from behind, over the back, into the hand". Se on jotenkin jäänyt tosi hyvin mulla takaraivoon, ku kuvaa niin hyvin sitä mihin pitäisi pyrkiä ihan joka ratsastuskerralla ja ihan joka askeleessa :) kun välillä tulee kesken ratsastuksen ongelmia, välillä tuthautuessani huomaan että alan ratsastaa enemmän ja enemmän kädellä kokoajan ja pakka menee vaan enemmän ja enemmän sekaisin. Silloin toi fraasi tulee aina mieleen ja käyntitauon jälkeen kun aloittaakin ihan vaan siitä että hevonen menee jalasta kohti tuntumaa, niin aika moni ongelma on ratkaistu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepäse, kun alkaa menee hermo niin yhtäkkiö jostain meidän matelija-aivoista tulee joku ihme tarve väkertää kädellä enemmän ja enemmän :D. Vaikka vähempi olisi enempi.. ;)

      Poista
  3. Tuo Uta Gräf on kyllä huikea ratsastaja. Kun ensimmäisen kerran näin tuon kuolaimettoman videon niin kadehdin ennen kaikkea ratsastajan istuntaa.

    Kun itse on edelleen vaikeuksissa oman istuntansa kanssa niin ei voi käsittää, miten joku voi istua niin eleettömästi. Ikään kuin hevosen liikkeet eivät lainkaan pompottaisi. Sellaisesta käsin on aika paljon helpompi lähteä ratsastamaan pienillä avuilla, kun ratsastaja ei aiheuta omalla istunnallaan mitään "hälyä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, aivan huikea. Harmi kun ei ole esillä enemmän.
      Tuo hänen istunta on juuri se mitä itse haluaisin. Kädet ovat "irti" kehosta, erillisenä yksikkönä. Ratsastajan ei tarvitse käyttää kättä osana istuntaa, eli esim. ottaa tukea hevosen suusta oman tasapainon menetyksen pelossa. Hän voi päästää ja ottaa kädellä oman mielen mukaan, ilman että se vaikuttaa istuntaan. Käsi on oma yksikkönsä!

      Poista
  4. Varmaan eka kerta kun kirjoitan tänne. Oon lukenut sun blogia ja tää on paras blogi ikinä :) Saa harrastelijakin motivaatiota omaan tekemiseen.
    Toivotaan Hertalle vielä pitää ikää sekä terveyttä ja hyviä kisakausia teille :) jos joskus voitan lotossa niin ostan sulle jonkun nuoren lupauksen,sulla on asenne niin kohdillaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentoi ihmeessä useammin! Kyllä mä tykkään palautteesta ja kommenteista, enkä pure ;)

      Mullakin lotto vetämässä aina silloin tällöin... Varsinkin aina kun löydän netistä jonkun ihanan nuoren tai hienon hevosen, niin lotto lähtee parin minuutin sisällä vetämään! Hahha, epätoivoista?

      Mutta hyvä että on tiedossa hyvällä tuurilla sponsori! ;D

      Poista
  5. Hienoa työtä,olet Hertan kanssa tehnyt! Ja blogisi on todella hyvä ja selkeä.
    Laitoin sulle fb viestiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Paljon on tehty väärin, mutta jotain ilmeisesti oikeinkin. Ja väärin tehtyjä asioita nyt korjaillaan! :D

      Poista
  6. Olisitko halunnut antaa vinkkejä alkuverryttelyyn? Tiedän, että vaihtelee vähän hevoskohtaisesti, mutta mulle on jotenkin itsenäisesti puuhastelu vaikeaa :D
    Yleensä olen aloitellut pitkillä alkukäynneillä, jonka jälkeen olen alkanut työstämään hevosta jokaisessa askellajissa lyhyesti esim avotaivutuksia ym. Sitten kun kaikki askellajit on menty kertaalleen läpi niin alkaa yleensä uusi "kierros", jolloin menen tarkemmin / vaativammin tehtäviä läpi.
    Kuitenkin kaikki vinkit olisi avuksi, sillä itsenäinen ratsastus on yllättävän vaikeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voit hyvin teettää itsellesi jo tehtäviä alkauverkassa! Avot on hyviä, mutta mitä jos ensimmöisen lämmittelysession jälkeen tekisitkin jo jotain tehtävää? Mä usein mietin itselleni jonkun tien. Jos haluan taivutella, ajattelen vaikka "tuosta voltti, voltin jölkeen pohkeenväistö pisteeseen X, jonka jälkeen käyntiin, 5 askelta, sitten raviin ja voltti, voltin jälkeen taas väistö takaisin uralle, uralta laukannosto". Esimerkiksi näin!

      Alkuverkka on muutakin kuin vaan lihasten lämmittelyä. Puhun "hermottamisesta". On hyvä herättää hevosta nopeimmille reaktioille ja saada sen korvien välikin lämmiteltyä niin että sen mielenkiinto herää ratsastajaan. Sen sijaan että "hölkkäilisi lämpimikseen", tee jotain nopeutta ja "aivoja" sekä reaktioita vaativia juttuja. Rli juurikin esim siirtymisiä askellajista toiseen, ja myös askellajien sisällä. :)

      Siirtymiset on parhaita. Niitä voi tehdä vaikka sen avon sisälläkin.. :)

      Poista
    2. Kiitti vastauksesta! Hahmotti asiaa aika paljon :)
      Mutta kun teet itse alkuverkkaa niin teetkö näitä jo heti alkukäyntien jälkeen? Tuntuu että täällä kaikki kauhistelevat jos hevosella aloittaa tekemään "kunnon juttuja" jo heti alusta :D

      Poista
  7. On tuo kyllä taitava, vautsi!

    VastaaPoista
  8. Kiitos kun jaat näitä hyviä videoita, todella kaunista ratsastusta. Kunpa kaikkien meno näyttäisi tuolta.

    Tuntuma ja käsi yleensäkin ovat hirmu hankalia asioita ja mitä enemmän oppii, sitä selvemmin tajuaa kuinka paljon on vielä opittavaa :D Liippaa tosi läheltä nämä tuntumajutut, kun oman kehitykseni myötä olen joutunut eli saanut alkaa opettaa Penasta pois niitä virheitä jotka olen sille osaamattomuuttani opettanut.

    Vähän murheellista on myös se, miten paljon käden kanssa taantuu pienessä ajassa. Jouduin olemaan useamman viikon saikulla ja pois ohjaajaopinnoistani, ja nyt kun olen palannut satulaan, tuntuu kuin olisin mennyt valovuosia taaksepäin tuntuman kanssa. Käsi vetää, kannattelee ja jännittyy, nyrkki on löperösti kiinni jolloin ohjasotteet tulee sormista eikä kyynärpäästä, jne jne. Aargh! Minäkin yritän olla armollinen, ja haaveilen siitä että saan joskus käsiini varsan jonka suuta en pilaa, vaan saan siitä tuollaisen tyytyväisen ratsun kuin Gräfillä.

    VastaaPoista
  9. Kyllä. Käsi helposti elää omaa elämäänsä, ja tahtomattaan sitä voi jäädä kiinni. Se on kyllä ihmisille luontaista. Käsillä ne apinatkin (me) roikkuu puusta. Ihmiselle on luontaista tehdä kädellä kaikkea. Ollaan käsityöläisiä. Pitäisi ratsastaessa siis siirtyä meille luontaisesta käden käytöstä pois ja keskittyä vartaloon.

    VastaaPoista
  10. Aivan ihanan näköisiä videoita. Niin hyvä eteenpäinpyrkimys ja kevyt kuolaintuki, jota hevonen seuraa niin vaivattoman näköisesti. Paljon mukavamman näköistä seurattavaa kuin monen olympiakouluratasuoritus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Uta on itsekin ratsastanut Saksan maajoukkueessa, mutta ymmärsin ettei hänellä ole rahaa sen enempää kuin tavan harrastajilla ja treenaakin kotona maneesittomalla tallilla omilla hevosillaan. :D Saksassa muutetnkin vaikeaa päästä maajoukkueeseen.

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!