Olen siis menossa starttaamaan ensimmäistä kertaa virallisesti Intermediate II tason ohjelmaa. Se on siis sellainen "semi-GP" tason ohjelma, jossa on jo esitettävänä kaikki GP liikkeet. Piaffi-passage siirtymiset ja sulkusiksakit muunmuassa...
Nyt sen huomaan että mulla alkaa olla paineita kun starttiin on enää alle viikko. Ahdistaa pitkästä aikaa. Ahdistusta lisäsi kun näin osanottajalistan. Siellä sitä mennään muiden kokeneiden konkarien ja ammattilaisten seassa.
Tiedän, etten saa tuijottaa osallistujalistaa. Mä menen kisaamaan vaan itseäni vastaan, ja tämä todellakin otetaan vain rataharjoituksena. Tahdon startata tämän tason ohjelman tähän loppukauteen. Ensi kaudella on tarkoitus mennä sitten enemmän Inter II ja GP ohjelmia, joten nyt tähän syksyyn kun käyn korkkaamassa nämä radat, on kynnys ensi kaudelle paljon pienempi.
Kyllä mä luotan kuitenkin että saan pääni pidettyä kasassa. Osaan ottaa sellaisen asenteen että "tämä on vain rataharjoitus, eikä kilpailu". Se helpottaa. Meidän kohdalla se onkin vain rataharjoitus. Ihan turha mun on lähteä vertaamaan itseäni muihin. Tallillakin puhuttiin, ja aika osuvasti sanottu, että ihan saa jo olla ylpeä siitä, että tekee tätä hommaa edes tällä tasolla kaiken muun elämän ohessa. Ammattilaiset treenaavat 24/7, mä treenaan sen verran mitä oman alan töiltä ehdin, ja silti olen mukana, joten saavutus jo sekin. Ja olenhan mä jo herranen aika mennyt puoli vuotta sitten tämän ohjelman Keisarinmäessä ja saimme jopa yli 61% tuloksen heti ensi yrittämällä! Nyt Norppa jotain tolkkua...
Se isoin pointti kuitenkin, mitä otsikossa jo sivusin, on se, että Hertalle luon turhaa painetta ihan syyttä.
Tässä esimerkki mitä kävi viime viikolla.
Olen tehnyt Hertan kanssa piaffi-passage siirtymisiä aika hyvällä menestyksellä, kun olen tehnyt sitä vähän leikkimisen kautta. Hertta oikein innoissaan esittää ja odottaa koska saa ponnistaa piaffista pois ja lähteä leiskauttelemaan passagea. Sen jälkeen toki heruu taputuksia kunnolla. Hertta HÖRISEE piaffista siirtyessä passageen, koska se niin innoissaan tekee sitä ja odottaa kehuja/vapaata käyntiä mikä seuraa liikettä.
Mitä kävi, kun yritin ratsastaa yksinäni tämän piaffi passage osuuden niinkuin se radalla tulee?
Hertta jännittyi. Ahdistui. Piaffissa se hyppi suorin takajaloin lanne pystyssä. Tästä ankka-asennosta se ei pääse ponnistamaan passageen. Kun patistan sitä passageen se kiihdyttää piaffin tahtia ja jossain vaiheessa "räjähtää" ulos passageen teatraalisella selkänotkohypähdyksellä. Siis aivan hirveää ja aliarvoista.
Hetki ennen olin leikkinut alle pi-pa siirtymien kanssa ja ne meni hyvin. Heti kun ajattelin "NYT MENNÄÄN KUIN RADALLA MENTÄISIIN" , loin heti painetta Herttaan "nyt pitää onnistua", ja kuten arvata saattaa, Hertta herkkänä tammana panikoituu ja meni aivan lukkoon
sillä samalla sekunnilla kun pyysin piaffiin.
Jo on pienestä kiinni! Kun huvikseni leikittelen piaffilla, se onnistuu. Kun yritän esittää sitä niinkuin ohjelmassa pitäisi esittää, mä en saakkaan sitä ulos?
Ihan hävettää kuinka huonosti sitä voikaan ratsastaa. Mikä tässä muuttuu? Taidan tehdä astetta kovemmat avut, kun vaistomaisesti ajattelen "nyt on pakko onnistua"? Muka varmistelen. Hertta on oikeasti niin ujopiimä ja herkkä, että jos kovennan apuja, se menee lukkoon. Suorastaan paniikkiin. Suorittaa kyllä mutta häntä alkaa huiskaamaan ja se hermostuu. Näin pienellä asialla mä itse pilasin aiemmin hauskana pidetyn leikin Hertan kanssa. Enhän mä tahallani kovenna apuja, enkä edes huomaa koventavani apuja. Enkä välttämättä edes fyysisesti kovenna apuja, vaan luon sen henkisen paineen.
Luulen auttavani Herttaa, mutta todellisuudessa tarraan siihen kiinni ja se ei tykkää yhtään.
Viikonloppuna kun kokeilin uudelleen piaffi-passage siirtymiä leikkimielellä, ei mitään ongelmaa...
Kuinka saisin radalle ajateltua tämän saman fiiliksen? Sen leikkimielen?
Tekemisen helppous pitäisi saada radalle, vaikka radalla tuleekin se paine suorituksen onnistumisesta.
Argh. Kyllä se vaan niin on, että ratsastaja voi joko pilata tai saada suorituksen loistamaan. Onneksi tänään on valmennus, uskon että saan taas fiilistä valmentajan avulla!
Voi että tuo Hertta on mainio, kun se hörisee noissa tehtävissä <3.
VastaaPoistaMä niin tunnista samoja luonteenpiirteitä Mandyssä. Sekin menee ihan lukkoon, jos vaatii liian tömäkästi. Toisaalta pitää vaatia, mutta juuri sellaisen kehuvan ja innostavan leikkimielisyyden kautta. Voin vain kuvitella, miten vaikeata sellainen fiilis on pitää radalla. Jos kävisit vaikka viihteellä edeltävänä iltana, niin että olisit itse hiukan hurlumhei seuraavana päivänä, säilyisi rentous, ehhehe. Ei vaan, mä kyllä uskon, että teillä menee ihan upeasti! Tsemppiä!
Hei hyvä idea! Etsin vain itselleni kuskin lauantaille joka ajais aamulla kisoihi ;)
PoistaMitä jos ajattelisit meneväsi nyt vain hakemaan pohjatuloksen, etkä lainkaan testaamaan teidän taitojanne? Pohjatuloksella tarkoitan sitä, että kävisitte vain hakemassa tulokset paperille (ns. mustaa valkoisella) teidän tämänhetkisestä tasostanne, jotta tietäisitte miten valmentautua talven ajan. Itseä se on auttanut tasolta toiselle siirryttäessä :)
VastaaPoistaTodella hyvä näkökulma... En yritä esittää yhtään enempää kuin mihin tällä hetkellä pystytään. Vaikka kotona treenaamme mm. Sarjoihin näyttävyyttä ja fiksaamme sulkuja, niin nyt lauantaina pyrin ratsastamaan radan "sillä vanhalla tutulla ja turvallisella" tyylillä. Ei näyttävyyttä vaihtoihin, vaan siistit ja puhtaat vaihdot. Sujuvat sulut, ei painetta yrittää isompia askelia.
PoistaFakta on että harjoitellaan, joten tosiaan hakisin nyt sen pohjatuloksen, ja sitten sen päälle on hyvä lähteä takentamaan ensi kautta! Kiitos tästä ajatusmallista!
???
VastaaPoistaSilmäilin sun blogias viimeksi ties millon, ehkä vuosi sitten? (hui kauheeta, mites siitä niin kauan onkaan!), ja pakko sanoa että wau :o Ootte menny ihan törkeenä eteenpäin, videoista ja kuvista katsellessa ainakin! Oon saattanut sulle joskus aiemminkin kommentoida, mutta haluun sanoa vielä, että erittäin ihailtavaa. Oot tuonut hevosen ja itsesi tälle tasolle lähes tyhjästä (teidän taustat ja lähtökohdat tietäen). Sun asentees uuden oppimista kohtaan on vaan jotenkin niin hieno. Tuntuupa typerältä ylistää tällätavoin, mutta moni voisi ottaa susta mallia ja itsekin haluaisin kehittyä samaan suuntaan, mihin sä olet päässyt. Ja todellakin, rehellisellä työllä ja ainaisella nöyryydellä oot tän kaiken tavoittanut, ja se tästä sun ja Hertan matkasta mun mielestä niin ainutlaatuisen tekeekin!
Vautsi vau, teillä on ihan eri tavoitteet jo kun mitä viimeksi oon lueskellut, huimasti tsemppiä niiden saavuttamiseen, täytyykin nyt pysytellä paremmin mukana teidän treenikuvioissa! :)
Ai kun kiva kuulla! :D Itseasiassa mäkin katsoin vuosi takaperin mun postauksia, ja huvittaa kuinka puhun niissä siitä kuinka Pyhä Ykä tai Inter I on ihan meijän limitti! :D Paljon on ehtinyt vuodessa tapahtua, enkä ikinä ajatellut että Hertan kanssa pääsisin vetelemään ykkösiä tai piffiä!
PoistaKivaa olisi jos ehdit seurailemaan! Katsotaan mihin tämä meidän tarina vie! :)
Tsemppiä! Nuo tuntemukset ovat ihan normaaleja vaiheita tason nostossa ja oppimisessa lajista riippumatta. :)
VastaaPoistaTäysin totta. Tarkemmin kun miettii niin joka ikinen kerta mä olen miettinyt samaa "omg emmä voi kun siellä on noita ja niitä ja näitä parempia". Ja ikinä en ole joutunut häpeämään. En tiedä pelkäänkö että pusikossa on joku kuvaamassa ja tulee jälkikäteen piikittelemään "noniin olipas etupainoinen ja tyytymätön hevonen, miksi et osaa ratsastaa". Sairasta, mutta en tiedä mitä mä pelkään? :D
PoistaValmentajakin sanoi että sä menent sinne ratsastamaan tasaisen ja varman radan, mitä Hertta tekee oikeastaan aina mielentilasta riippumatta. Silloin kun se on rennompi, se on kyllä parempi, mutta olen mä aina saanut sen esitettyä asiallisesti, vaikkei aina niin "hyvin" :)
En haluu alkaa liikaa neuvoo sillä en oo mikään kouluguru (ja mun näkökulmasta sä oot), mut kokeille kotona joku kerta et ajattelet tekeväs pi-pa leikillä, mutta jätätki kehut liikkeen sisällä pois (jos siis kehut liikkeen sisällä) ja kehut vasta kun liikkeet on suoritettu loppuun. Tällön et varmaa ite jännittyis ja Hertta ei jännittyis :) Mut itekkin meen ihan lukkoon, kun joku on katselemassa ja arvostelemassa, vähän aikaa sitten olin (askellaji)kisoissa ja pisteitä tuli 2,6 (10 paras, kyseisellä hevosella mahdollista 5) mutta edellisellä viikolla kun käytiin harjottelees kaikki tuntu hyvältä ja viime viikolla kaikki tuntu taas tosi hyvälle, tai sanottaisko mahtavalle <3
VastaaPoistaMutta onnea kisoihin, kyllä te osaatte :)
Kyllä neuvoja saa antaa, ei mun blogi ole "kutsuttu vain guruille" :D On totta, että mä kehuhn liikaa (voiko niin tehdä?). Tai siis mun pitäisi tehdä liike rauhassa loppuun. Vähän niinkuin "puolihuolimattomasti" ja itsestäänselvyytenä. Nyt kun tsemppaan Herttaa niin sekin ehkä vähän ihmettelee että "nyt on jotain tosi vakavaa kyseessä?" :D Pitäisi tehdä ensin työ ja sitten palkka. ikäänkuin aina hyvin tehtyä työtä seuraa se hyvä palkka, eikä niin että kesken kaiken ripotellaan palkkaa. Varsinkin tässä vaiheessa kun H jo osaa sitä piaffia, eikä vasta tutustu siihen.
PoistaTotta, ei auta kuin mennä vaan "moi mä tulin, tällänen mä oon, se on sen vika joka kattoo jos ahdistaa!" :D
VastaaPoistaOon alkanut tekemään mielikuvaharjoituksia. oikeen sillain rauhassa mietin mitä mä teen milläkin hetkellä. "Ratsastan" itsekseni ilman hevosta :D
Teidän menoa on kyllä niin kiva seurata! :) Vaikka me ollaankin Maaiken kanssa ihan eri tasolla kuin te. :D Tämän syksyn tavoitteena on saada yli 65% HeB:stä, saa nähdä... ;)
VastaaPoistaNo mutta niin mekin Hertan kanssa aloiteltiin He B tasolta. ;) suunta ei voi olla kuin ylöspäin! Ens kaudella sitten he a 65%? :)
PoistaSe on tavoitteissa! Maaiken täytyy vaan saada ihan hirveästi lisää voimaa sen laukkaan, laukannostot ja vastalaukka ovat edelleen aika vaikeita sille. :( En hirveästi pääse vaikuttamaan sen treeniin niin kaikki edistyminen tapahtuu aika hitaasti...
Poista