TDF treenit: 1 päivä

Ai vitsit! Näin se kesäloma kuuluu viettää, hevosten selässä ja sitten Hertan kanssa treenaten! Tykkään levittää mun kesälomia tällain osiin kun muut ovat jo lomansa lusineet. Säästän kesälomapäivät mieluummin tällaisia treeni/kisamatkoja varten kuin pitäisin ne yhteen pötköön kesällä. En tykkää "vaan lomailla" vaan haluan käyttää vapaapäivät kunnolla jotain järkevää syytä varten. Ehtii jopa reaaliajassa bloggaamaan päivän kuulumiset! :D
Nyt saatte jälleen nauttia laadukkaista kuvista, sillä Taru tulee kuvaamaan molempina päivinä treenit. Saan ihan aiheeseen liittyviä kuvia postaukseen tekstin tueksi.

Pöllöpallo spottasi "kieron peilin" ja jäi tuijottamaan sitä. Kerrankin sen saa kameran edessä korvat höröllee, jos se ei huomaa koko kameraa... :P

Tänään oli siis Keisarinmäessä TDF treenien ensimmäinen päivä. Kerroinkin jo heti Jannelle että edelliskerran jälkeen saatiin "riskiratsastuksella" Salosta uudet ennätyspisteet Inter I tasolle ja nyt lauantaina korkkasimme ensimmäisen kerran virallisen tuloksen Inter II tasolta. Kerroin myös että nyt on ykköset ja kakkoset karkuteillä, eikä ne vaan onnistu. Tähän Jannekin sanoi että hyvin normaalia. Yleensä kaikilla käy niin, että sitten kun ykköset oppii, ei hevonen muuta osaakkaan hetkeen omasta mielestään. Sitten kun niitä alkaa muokkaamaan, niin ne voi hetkeksi jopa "kadota". Ei siis kuulemma hätää! Nyt kuitenkin ykköset ovat hetken aikaa pannassa. Niitä ei nyt hetkeen saa tehdä ollenkaan. Tehdään vain helppoja ja kivoja yksittäisiä vaihtoja, tai kolmosia, sekä nelosia. 

Aloitettiinkin heti niillä vaihdoilla. Tehtiin ensin vain nelosia tai kolmosia, eikä menty kokorataleikkaalle. Tässä tilanteessa kun vaihdot on nyt "kuumaperuna, johon ei voi koskea" niin on hyvä ottaa askel taaksepäin ja mennä tekemään niitä pois sieltä diagonaalilta. Kolmosissa ja nelosissa ei ollut mitään ongelmaa. Hertta esitti hienoja ja isoja vaihtoja rennoin mielin. Sitten kun tultiin kakkosiin, niin jo alkoi jännitys... Takaa tuli epäpuhtaita vaihtoja välillä tai sitten kakkosten sekaan tuli taas ykkösiä... Tulin vaihtolinjat kakkosissa melkein keskellä maneesia, jotta pystyin heti kääntämään voltin laukassa jos Hertta heittää ykkösvaihdot päälle. Ei siis rankaisua jos se tekee ykkösiä, vaan kännetään voltti, koska on sanomattakin selvää että ykköset lakkaa. H on niin nopea jos se heittäytyy ykkösiin, etten suoralla pääse niihin väliin! Jos käännän voltin -> saan hallinnan.

Hetken kun tultiin tällä mentaliteetilla, niin kyllä ne ykköset jäi välistä pois ja lopuksi sain suhteellisen varovaisen, mutta puhtaan kakkossarjan. 

Sitten työstettiin ravissa. Tehtiin aluksi keskiravin tyyppisestä ravista passagea ja takaisin. Koko uraa pitkin, ja aina yksi kirjain väli pitkällä sivulla passagea, ja sitten ulos. Myöhemmin tehtiin kaksi kirjainväliä passagea, ja sitten taas ulos. Tarkoituksena on, että passageen siirrytään HETI pisteessä, ja passage on tasalaatuista, ja sitten passage lopetetaan HETI pisteessä. Ei siis mitään "eipäs juupas" askelia, vaan se on selvä ravi, ja sitten se on selvä passage. Ei väliaskelia. Tämä toimi aika kivasti, kun ajateltiin sellaista pienempää passagea, jossa H vielä pitää tasapainon. En saa muuttaa isompaan passageen kesken sen passagen mitä aloitin. Muuten se alkoi vaappumaan. 

Kun nämä siirtymät tulivat selvästi ja passage oli tasaista (se muuten oli tosi hienoa välillä!), siirryimme tekemään passagea kolmikaarisella kiemuralla. Näin ollen saamme passagea kaareville linjoille eikä vaan suorille. 

Aluksi passagen tahti alkoi jäädä liian paikoilleen kaarevalla. Taivuitan aivan liikaa Herttaa kaulasta kaarteen aikana vaikkei tartte. Kun ajattelin suorempaa hevosta, passage parani. Hienosti Hertta jaksoi tehdä pitkiä pätkiä hienossa passagessa koko kolmikaarisen! Varsinkin sitten kun minä vähensin säätämistä selästä, ja annoin sen leiskautella menemään... ;)

Ravissa oli tosi hyvä fiilinki!

Passagea kaarevalla uralla, tämä oli haastavaa aluksi. Hertta kyllä ponnistaa hyvin passagessa ylös.

Passagea kolmikaarisella.

Viimeisen kerran kolmikaarisella piti siirtyä piaffiin keskilinjaa ylittäessä. Tässä ilmeni ongelma. H jännittyi niin että se mitään piaffia ollut... Pikemminkin vain töksöttämistä paikoillaan jossain ravin tapaisessa askellajissa. 

Tässä on noidankehä:

• H jännittyy ja piaffi jää matalaksi -> minä alan puristaa/patistaa/hoputtaa
• Tästä seuraa entistä enemmän jännittymistä selästä, jolloin selkä menee lukkoon
• Sitten ei ole piaffia ollenkaan, vaan H melkein pysähtyy ja jähmettyy... Jonka jälkeen patistan vielä lisää, josta se vielä lisää ahistuu...

Tähän väliin saatiinkin sitten apua. Janne tuli raipan kanssa avuksi. Juuri se mitä tarvitaan! Ohjeiksi sain, että minä aloitan piaffin, mutta sitten olen ihan hiljaa, enkä koske Herttaan. Janne antaa avut maastakäsin. Näin H alkaisi pikkuhiljaa oppimaan piffaamaan yksin, eikä niin että minä pyydän jokaista askelta. 

Jos Hertta alkoi ottamaan piaffissa askelia taakse päin, vain silloin sain korjata molemmilla jaloilla eteen. Välillä pidettiin tauko ottamalla piaffista pysähdys ja tämän pysähdyksen ratsastin taas minä. Ainut mihin en saanut vaikuttaa, oli piaffi.

Aluksi H ei ihan ymmärtänyt. Se siirtyi kyllä piaffiin mutta heti kun lopetin pohkeilla ratsastamisen, niin loppui piaffikin. Tässä vaiheessa maastakäsin saatiin apua ja H jatkoi. Pari kertaa tehtiin tämä ja pysähdystauon aikana vain hirveät taputukset, niin jo Hertta hiffasi ja piffasi yksinään! Minä vain aloitin, Janne tahditti maasta jos tarvitsi ja minä pysäytin. 

Voitte vaan kuvitella mikä hörinä Hertasta aina lähti pysähdyksen ja taputuksen aikana! ;D 

Seuraava valmistuva ratsukkokin kysyi "Höriseekö se?? Ihan kiva, kun hevonen hörisee myös sille jolla on raippa kädessä!" 

Tuo on niin hassu piirre Hertassa. Mitä enemmän siltä pyydetään ja sen kanssa tehdään töitä, sitä enemmän se alkaa hörisemään kun sitä kehuu sen jälkeen! 

Valmennuksen jälkeen oli pieni show sitten päällä, kun H huomasi että kävelykone oli laitettu päälle... Siis tuo ei pelkää mitään nii paljon kuin kävelykonetta! Ai että mikä vääntö ja taistelu kun H pisti pihalla ihan ranttaliksi. Kaikki muut hepat katsoo ihan ihmeissään että mikä tota vaivaa kun Hertta hilluu ihan keskenään pihalla! Ei muuta kuin traileriin poni äkkiä "karkuun" kävelykonetta. Raukka tärisi kopissa vaikkei enää nähnyt koko masiinaa. Hitto vie, mikä Mummo! :D 

Tässä alun piaffiongelmaa. H painuu selästä matalaksi ja jarruttaa. Minä patistan minkä ehdin ja noidankehä on valmis... Hertan ilmekin menee vähän mietteliääksi.

Tässä saan apua juuri siihen mihin tarvitsen. Keskityn vain istumaan ja maastakäsin tulee apuja piaffiin. Annan käsillä todella kevyen tuen ja tarjoan nenää eteen. Niska on korkeimpana kohtana!
 Hertta on vielä hyvä kun ei siihen tarvitse edes koskea raipalla. Se on aika herkkä maastakäsin raipalle. Hipaisu välillä riittää tai seinän rapistelu raipalla.

Janne sanoi, että Hertalla on todella hyvä tahti piaffissa ja passagessa. Se ei todellakaan laahaile jalkojaan. Piaffi ei ole mitään "kävelyä", mitä joskus näkee kun piaffi sammuu. Hertta vain tarvitsee vielä voimaa enemmän, jotta se jaksaa kyykätä vielä enemmän. Mieluummin kuitenkin näin päin, kuin että H olisi "laiska piffaaja". 

Huomenna jatketaan tällä samalla teemalla. Käymme siis varmaan tuota piffi-paffi osastoa jälleen läpi. Uskon että H jo sisäistää aika nopsaan tämän ja jatkaa huomenna siitä mihin jäätiin.