Klinikan jälkeinen flow

Olin katsomassa sunnuntaina KorK:in järjestämää klinikkaa, jossa Saksan maajoukkuevalmentaja Monica Theodorescu ja Suomen maajoukkuevalmentaja Emile Faurie yhdessä pitivät valmennusta. Sen kummemmin en ala referoimaan klinikan antimia (muuta kuin että hitokseen hyvä oli!) vaan pikemminkin tahdon avata sitä klinikan jälkeistä flow tilaa, minkä saan omaan ratsastukseeni.

Koko klinikan ajan seurasin opetusta sillä silmällä, että "mitä Monica sanoisi minulle?". Poimin asioita itseäni varten ja yritin samaistua johonkin hevosen/ratsastajan ongelmaan, mikä löytyy meiltä. Oikeastaan jokaisen ratsukon kohdalla käytettiin ihan samoja perustyökaluja, ja nämä "taikatemput" saivat kaikki hevoset toimimaan.

Kun illalla klinikan jälkeen ratsastin Herttaa, ratsastin sitä kokoajan sillä ajatuksella että Monica olisi ollut siinä keskellä maneesia ja antanut neuvoja. Pääsin niin mahtavaan flow tilaan Hertan kanssa, etten edes huomannut maneesin muita ratsukoita! Keskityin niin siihen omaan tekemiseen. "Nojaa taa, kädet alas. Siirtymiä käynti-ravi-käynti. Laukka-käynti-laukka. Takaa eteen. From behind to the bit." 

Menin nivelillä ja ilman kannuksia sekä raippaa. Menen siis hyvin usein näin, koska tahdon pitää Hertan aina herkkänä, niin ettei kannuksia tarvita. Kun pääsin siihen flow tilaan, niin tuntui kuin olisin päässyt Hertan pään sisään. Kaikki käy niin pienellä avuilla ja tuntuu oikeasti että menisi jo ajatuksen voimalla. Hertta on ollut syksyn tullen taas aika energinen ja häsläävä, mutta se on se ominaisuus mikä on myös sen herkkyyden takana. Jos herkkyys karkaa jännittyneisyyden puolelle, avutkin kovenee, koska jännittynyt hevonen ei voi reagoida enään pieniin apuihin. Kun pääsin tähän flow tilaan, sain Hertankin siihen mukaan.

Vielä niistä "taikatempuista ja nikseistä". Koko päivän hallissa kaikui:

• Nojaa taakse. Istu pystymmässä.
  Eli anna hevoselle tilaa edestä. Istu hevosen takana, ja anna sen liikkua takaa eteen. Älä vie omaa painoasi hevosen etuosan päälle nojaamalla eteen. Etupainoinen ratsastaja, etupainoinen hevonen.
• Kädet alas. Rennosti.
  Niin Norppa! Mikä on kun hartioista asti kädet tuppaa nousemaan ja sitä myötä hevosen niska?
  On eri asia tietoisesti tehdä nostavaa ohjasotetta tai kantaa kädet kauniisti, kuin jännittynein hartioin "nostaa käsiä ylös"...
• Siirtymiset. Tuo ainutlaatuinen, ennenkuulumaton The Magic Trick...
  Hahaa! Tässä olinkin jo kaukaa viisas. Siirtymiset on mun lemppari, ja niillä saan huonoinankin päivinä Hertan tanssimaan. Käynti-ravi, tai ravi-laukka, tai laukka-käynti. It's your choice. Mutta tee niitä!
• Vastalaukka.
  Jes! Taas mun jo ennestään lemppari! Vitsit olen telepaattisesti ennen aikojaan jo treenaillut samoja asioita mitä Saksan maajoukkuevalmentaja. Jotain järkeä munkin touhussa siis on ;)
  Vastalaukassa saa nuortakin hevosta kokoamaan. Ja ihan luonnostaan. Turha vänkää ja kääntää myötälaukassa, kun vastalaukassa pääset niin hevoseen käsiksi, että sen jälkeen myötälaukkakin on lastenleikkiä.
• Anna venyttää. Matala niska.
  Mikäs sen paras palkinto lopuksi hyvin tehdystä työstä. Hevonen venyttää kohti kuolaintuntumaa matalassa muodossa ja kantaa sua kevein askelin. Selkä keinuu ja kaikki on vaan niin helppoa. 

Siinäpä se. Noin kärjistetysti. Tällaista "super taikatemppua" koko klinikka. Jos odotit uusia niksejä ja kuuminta uutta hottia Saksan maalta, niin pettyä saatoit. Ei näillä klinikoilla oikeasti tehdä sen kummempaa kuin sitä perustyötä. Mutta kun se perustyö on avain kaikkeen! Ei tuollakaan olisi ollut mitään järkeä hinkata piffit ja paffit läpi, sekä runtata piruetteja. Ei. Niitä oltaisiin hinkattu iäisyys. Sen sijaan 45 minuuttia per ratsastaja pelkkää perustyöskentelyä, ja lopuksi alla oli hevonen jonka kanssa olisi voinut tehdä vaikka mitä. Kaikista kauneinta mun mielestä tässä kouluratsastuksessa juurikin on tuo, kuinka saat sen hevosen antamaan itsestään kaiken. Sulle. Ratsastajalle. Koko 100% hevosen voimasta ja kapasiteetista on ratsastajalla, kun se laadukas perustyö on tehty oikein.
Tähän myös hyvä pointti, että oli hevonen kuinka laadukas tahansa, sillekkin täytyy tehdä sama perustyö. Oli hevonen hyvä tai "huono", niin jokaisen kanssa tarvitaan sama työ. Huonosta hevosesta saat hyvän oikealla koulutuksella, ja hyvästä hevosesta saat kamalan väärällä koulutuksella. Ei hyvät hevoset pysy hyvänä ilman oikeaa koulutusta.

Ei kouluratsastuksessa ole kyse siitä, kuka oppii temput nopeiten ja helposti. Itseasiassa vihaan sanaa "temput". Ei piruetti, piaffi tai passage ole mitään temppuja, joita voisi opettaa pullaa suuhun antamalla. Hevosen voi opettaa istumaan ja antamaan tassua, se on temppujen opettelua. Piruetin, piaffin tai passagen opettaminen on pitkäjänteistä TYÖTÄ, jossa valmistellaan hevosen lihaksistoa oikein ja rakennetaan siitä vahva. Sitten kun hevosta on pitkään KOULUTETTU oikein, niin että se oppii kantamaan kroppaansa, palkkioksi voimme pyytää siltä ne "temput". Voin vannoa, kun  hevonen oppii kantamaan itseään ja sen VOIMA kehittyy, ne "temput" tulee kaupan päälle, kuin itsestään.
Voi ne temput opettaa väärinkin. On hyvää passagea ja huonoa passagea. On hyvää piruettia ja huonoa piruettia. Sen laadun ratkaisee miten se hevonen on koottuna siinä liikkeessä ja onko se koulutettu oikein.
Monicakin sanoi, että ei nämä perusasiat ole muuttuneet vuosien aikana mihinkään, eivätkä tule muuttumaan.

Sitä se kouluratsastus on. Koulutusta. 

Katsokaapa sanakirjasta. Mitä tarkoittaa sana dressage?

Noh, helpotan vähän. 

Dressage

 = kouluttaa, koulutus

eli

kouluratsastus

Kuva Aada Lätti

Omg, tää on niin siisti laji!