On tää taas vaikeeta...

... mutta niin siistiä!

Hertan kanssa on tosissaan menossa nyt tasonnosto. Tämä tuo mulle vähän harmaita hiuksia! Onhan se itsestäänselvää, että jos haluaa kehittyä, niin joutuu poistumaan sieltä mukavuusalueelta. Kotivalmennuksessa ollaan tehty aikalailla pari viikkoa nyt samaa. Työstämme laukkaa, sillä se on Hertan heikoin askellaji.

Tunnin kaava on yleensä hyvin samankaltainen. Aloitamme käynti-laukka-käynti siirtymillä. Tällä Herttaa saa jo hyvin valmisteltua tehtäviin ja teemme heti sitä työtä mitä haluamme siltä lisää. Hertan pitäisi laukassa nostaa enemmän etuosaansa ylös ja koukistaa takajalkojaan. Se on rakenteensa puolesta varsin suorin jaloin takaa ja tämä näkyy laukassa eniten. Se istuu piruettiin kyllä hyvin, mutta me tahdomme sitä ”istumista” enemmän myös normaaliin laukka-askeleeseen. Kun teemme näitä laukka-käynti siirtymiä aluksi ”sarjatulella”, Hertta herkistyy ja laadukkaat laukannostot herättelevät kroppaa juuri siihen asiaan, mitä halutaan normilaukkaan.

Ne laukka-askeleet, jotka tulevat heti noston jälkeen, ovat parasta laukkaa mitä hevonen voi esittää. Miksi siis laukata ympäri kenttää ja jahdata parempia yksittäisiä laukka-askelia miljoonan askeleen joukosta, kun voi tehdä 2-3 laadukasta askelta peräkkäin ja sitten pitää tauon käynnissä? Ei se määrä, vaan se laatu…

Kuntosalillakin ihminen keskittyy laadukkaaseen toistoon ja sarjan tekoon. Ei siinä ole järkeä ottaa painoja käteen ja alkaa vaan pumppaamaan. ”Kyllä mun haba joskus kasvaa”.

Näillä nostoilla tahdomme Hertalta enemmän eteen ja ylös askelta laukkaan. Välillä tulee tunne kuin se nostaisi hidastettuna laukan. Toki tässäkin Hertalla tulee vähän teatraalista nostoa, eli se viipyy vähän liikaa takajaloillaan, tulee sellainen ”levade” asento. Toisaalta löysä nosto on vain sellainen ruopaisu eteenpäin etuosa alhaalla. Eli ei kumpaakaan näistä, vaan tosiaan SEKÄ eteen ETTÄ ylös.

Kun nostoja on tehty, ollaan jatkettu laukassa lisättyä laukkaa pitkillä sivuilla. Teemme tätä vähän uran sisäpuolella, sekä myötälaukassa että vastalaukassa. Hertta on kyllä aika haka tekemään siirtymisen takaisin koottuun laukkaan. Mun ei tartte kuin vähän tiivistää reisituntumaa, ja sisäkädellä hellitän, niin H kokoaa pehmeästi isostakin lisätystä laukasta! Tästä olen kyllä aika ylpeä. Voin siirtyä Hertalla hitaampaan askellajiin tai tahtiin käytännössä ilman ohjia. Hertta on aina ollut sellainen, että mitä enemmän vedät, sitä enemmän se juoksee. Jos vedät liian lujaa niin se viskoo heti päätä niin että kuolat roiskuu naamalle. Joskus jos höntsäilypäivinä laukkaan Hertalla ympäri maneesia kevyessä istunnassa ja meno alkaa tuntua että nyt se menee vähän liian lujaa, niin ei auta vetää. Mitä teen? Heitän molemmat ohjat pois ja taputan kaulalle samalla kehuen äänellä ”hyyyväää” niin se laskee pään alas ja siirtyy käyntiin. Tätä samaa ajatusta käytän näissä ”oikeissa töissä” myös siirtymissä. Hellitän ohjaa, Hertta rentoutuu ja laskee päätään ja alkaa hidastamaan. Toki pidän jalalla laukkaa ja kokoamista siirtymiseen, jolloin se siirtyy paino takaosallaan, eikä rojahda höristen käyntiin. ;) Hertta itse asiassa aina alkaa hörisemään kun teen tämän ohjasta hellittämisen ja taputuksen.

Pitkät sivut teemme lisättyä laukkaa, ja sitten kokoaminen lyhyelle sivulle. Lyhyen sivun jälkeen käännän kokorataleikkaan ja teemme sarjoja. Tällä hetkellä kakkosia ja ykkösiä, sillä ne ovat sarjat jotka tulevat Inter II tai GP ohjelmissa. Tässä ehkä se suurin harmaiden hiuksien aiheuttaja.. 

Olen tottunut viime aikoina ja joskus kesän aikana onnistumaan valmennuksissa. Sarjat menee yleensä meillä aina puhtaasti. Nyt kun vaaditaan enemmän, pakka menee sekaisin. Tulee askelvirheitä, Hertta vähän kuumenee, mutta kyllä se ratsastettavuus on säilynyt eikä se ole herneitä nenuun ottanut. Mutta hiki tulee ja pieni epätoivo! Enää ei riitäkkään tasainen ja varma vaihtosarja, vaan korvanapissa kaikuu ”ETEEN ja YLÖS! Isompi! Enemmän! Eteen! Vielä!”

”Miksi esittää numerolla 6-6,5 vaihtoja, kun voi esittää numerolla 7-7,5 vaihtoja? Miksi et haluaisi esittää 8 arvoisia vaihtoja?”

Ja asiahan on selvä.. Jos haluan 8 vaihtosarjan, tarvitaan 8 laukka. Jos haluan isommat askeleet vaihtosarjoihin, tarvitsen isomman laukan niihin.

Kakkosissa Hertta toimi aika hyvin vaikka pyysin enemmän ja isompaa. Toki vaihdot eivät ole niin siistejä ja joudun vähän antamaan isomman avun vielä, mutta se pysyi tahdissa ja teki suuuuuuret vaihdot, joskin se vähän epäili itseään. ”Onko tää varmasti hyväksi mennä näin isosti!?? Tasapaino horjuu!”. Tässä vaan tsempataan kokoajan kesken vaihdon ”joojoo, hyvin se menee!”. Radalle en vielä näitä vaihtoja tuskin uskalla esittää, mutta ensi kautta kohti toivon että olemme vakiinnuttaneet itsellemme nämä isot kakkoset.

Ykkösissä homma on kaikista vaikeinta vielä. Niissä kun mulle ei tule sitä yhtä laukka-askelta välissä jossa voisin ratsastaa eteen. Hertta aloittaa 4 ensimmäistä vaihtoa jokaisella askeleella hienosti ja isosti, koska mulla on laukkaa alla. Sitten puolessa välissä se iskee jarrun päälle ja vaihdot tulevat kyllä ehjänä joka askeleella mutta askel pienenee kuin shetlanninponin laukaksi ja menemme ykköset loppuun pikakelauksella! Ilokseni voin kuitenkin huomata, että kun tulimme uudelleen ja uudelleen ykkösiä täyden määrän, pystyin jo ratsastamaan sitä eteen KESKEN sarjan, ja se lähti eteen suurentamaan vaihdot takaisin isoksi! Eli aluksi 4-5 isoa ja hyvää vaihtoa, keskellä jarrutusta ja epäröintiä, mutta mä vaan MAISKUTIN sille ja kannustin että eteen vaan, niin Herttahan suurensi laukan takaisin isoksi ja jatkoi laukanvaihtosarjan loppuun ilman rikkoja!

Iso etappi on siis saavutettu. Mä voin ja pääsen vaikuttamaan Hertan ykkösiin kesken sarjan ilman rikkoja! Pääsen Herttaan käsiksi siinä.

Tässä vaan valmentajakin sanoo, että mä olen nyt tottunut loistamaan, koska kisoissa menee hyvin ja valmennuksissa kanssa. Mutta jos me halutaan enemmän, me ei voida jatkaa sitä, mikä nyt kelpaa. Sitten kun vaaditaan taas enemmän, menee pakka luonnostaakin hetkeksi sekaisin. Lohduttavaa. Ehkä me jouluna ollaan taas sillä ”turvallisella” tasolla, jossa voin vain hymyillen ilman hikoilua suorittaa kaiken! :D En tykkää tehdä virheitä ja nyt kun niitä virheitä tulee joka tunnilla, niin se syö miestä. Tulee taas se tunne ”yhyy mä en osaa ratsastaa!” mutta mun on pakko sietää tämä taas, että kun menen tunnille, niin on tunne etten osaa ja tehdään 150 000 virhettä. Ehkä tosiaan ensi jouluna virheitä tällä tasolla tulee vain alle 100 000…

Mutta pakko se on hypätä pois mukavasta ja tutusta jos tahtoo kehittyä! Ei kehonrakentajakaan bodaa samoilla painoilla millä vuosi sitten, vaan painoja nostetaan suuremmiksi...

Hertta syysauringossa eilen tarhassa

Salossa elokuun alussa