Kriteereinä:
- Värillä ei väliä, mutta sen pitää olla mielellään rautias, mutta mustakin käy. Ei ruunikkoa.
- Merkeillä ei väliä, mutta sillä pitää olla mahdollisimman paljon valkoisia merkkejä!
- Sukupuolella ei väliä, mutta ei tammaa.
- Luonteensa puolesta vaalin yhteistyökykyä, nöyrää asennetta ja iloisuutta (eli ei tammaa ;) )
- Liikkuu kuin olympiavoittaja, lyhenee ja pitenee kuin haitari. Kaviot ovat tehty kumista ja nivelet jousista.
- Ei kyttää, kyylää, sinkoile...
- Kulkee perässä kuin koira. Ilman naruja ja riimuja.
- Ei pahoja tallitapoja.
- Ei sairastele.
- Aina hyvällä tuulella ja tekee hommia kuin kone!
Mitä tästä opimme?
Unelmahevosta ei taida olla olemassakaan.
Vaikka lista onkin pieni pilke silmäkulmassa kasattu, on siinä jotain perää. Fakta on, ettei kyseistä listan täyttävää hevosta löydy koko maapallolta! Mutta pakko sanoa, voi täällä maapallolla silti löytyä se unelmien hevonen, kaikkine vikoineen.
Hertta ei ole mun unelmien hevonen suoraan sanottuna. Siinä on paljon hyvää, mutta on siinä huonojakin piirteitä, alkaen vaikka siitä sen kuuluisasta rakenteesta. Joka päivä kuuntelen sitä vitsiä "Hertta-Muulista" tai "1940 vuoden Hitlerin sotanorsusta", mutta kaikkine vikoineen Hertta on omalla tavallaan mulle just täydellinen!
Mutta vaikkei se ole mun unelmien hevonen, se on silti mun elämäni hevonen!
Vaikka lista onkin pieni pilke silmäkulmassa kasattu, on siinä jotain perää. Fakta on, ettei kyseistä listan täyttävää hevosta löydy koko maapallolta! Mutta pakko sanoa, voi täällä maapallolla silti löytyä se unelmien hevonen, kaikkine vikoineen.
Hertta ei ole mun unelmien hevonen suoraan sanottuna. Siinä on paljon hyvää, mutta on siinä huonojakin piirteitä, alkaen vaikka siitä sen kuuluisasta rakenteesta. Joka päivä kuuntelen sitä vitsiä "Hertta-Muulista" tai "1940 vuoden Hitlerin sotanorsusta", mutta kaikkine vikoineen Hertta on omalla tavallaan mulle just täydellinen!
Mutta vaikkei se ole mun unelmien hevonen, se on silti mun elämäni hevonen!
 |
| Ei ehkä kaikista kuvauksellisin... |
 |
| ... mutta silti niin täydellinen omalla tavallaan. |
Ilman Herttaa ei olisi minua ratsastajana. En olisi ikinä uskonut kisaavani He A ratoja vaikeampia luokkia, mutta niin se vain kohtalo puuttui peliin ja Hertta nosti mut tälle tasolle. Ikinä ei ollut tarkoitus kehittyä ratsastajana edes tähän pisteeseen. Hertan ansiosta tahdon kehittyä vielä pidemmälle ja paremmaksi.
Siitä on aikalailla 8 vuotta kun ilmoitin Hertan omistajalle "moi mä tahdon vuokrahepan jolla voi ratsastella huvikseen".
Siitä on aikalailla 8 vuotta kun ilmoitin Hertan omistajalle "moi mä tahdon vuokrahepan jolla voi ratsastella huvikseen".
Nyt se samainen hevonen on mulla ylläpidossa aktiivisessa kisakäytössä ja toivottavasti jatketaan vielä pitkään.
Unelmien hevonen ei aina välttämättä ole se elämän hevonen. :)
Kerroppa sinäkin oma ostoilmoituksesi blogissa ja osallistu sillä Blogitallin haasteeseen!
Kerroppa sinäkin oma ostoilmoituksesi blogissa ja osallistu sillä Blogitallin haasteeseen!
Palkintona on lippuja Tampereen Hevoset- messuille!
Ny tulin noita postauksia ja pakko sanoa että valehtelematta ja suoraan Suomen kielellä rakastuin tähän blogiin♡ kohta oon lukenu kaikki postaukset ja ne on niin hyviä :) t:shanttuuu (shettiksellä helppo B kisaava tavoitteina helppo A tai vaikea B) minun valmentajani yleisin kommentti on että jos ei oo vatsalihaksii niin ei oo mua tässä kohta enää koska lähen Lappiin yhtä nopeesti kun teette tota tehtävää:D (tehtävänä on tyylin joku väistö yms) tai :kuski osaa poni ei:)
VastaaPoistaOi kun kiva! Olit kyllä tosi nopea jos jo kaikki ehdit lukea! On meinaa lukemista vuodesta 2011.. :D
PoistaNo en ihan kaikkia vielä:D nyt lähtee vuosi 2011:D siis tää on vaan niin täydellinen♡
PoistaTotta joka sana! Unelmahevosessa täytyy kuitenkin olla sitä jotain, että se voisi olla unelmahevonen. Minäkin olen tavoitteellinen niin kuin sinä, vaikken olekaan päässyt kilpailemaan tuolla tasolla. Olen kuitenkin säästänyt pelkkää hevosta varten n. 20 000 euroa, ja odotan, että pian voisin jo varata lennon Saksaan. Toivon, että siitä tulee minun elämäni hevonen ja sellainen, jonka kanssa voin toteuttaa oman unelmani ratsastajana kehittymisestä ja kisaamisesta. :) On mulla teini-ikäisenä ollut yksi suomenhevonen, ja siitä on ihania muistoja, mutta intohimoisena kouluratsastajana se unelmien hevonen on vielä jossakin edessäpäin. Ensin piti opiskella ja aikuistua, ja tässä on nyt monta vuotta jo kipuiltu ilman hevosta. ;) Mutta kova työ palkitaan vielä joskus. Inspiroidun aina blogistasi, koska sinäkin olet päässyt jo näin pitkälle, vaikket olet syntynyt 100 000 euron arvoisen hevosen selässä kuolalappu täynnä tonnin seteleitä. :)
VastaaPoistaKuulostaa tosi hienolta että olet pitkään säästänyt rahaa ja kohta se palkitaan! Toivottavasti löydät sen unelmien ja elämän hevosen ;) Täällä ollaan samassa veneessä. Kokoajan tässä yritän säästää kaiken minkä pystyy Hertan seuraajaa varten. Nyt tietenkin säästäminen on ollut talven aikana vähän hankalaa, koska hevonen on yhtäkkiä elätettävänä ja en pääse käymään töissä niin paljoa kuin haluaisin koulun takia... Mutta kohta alkaa taas kesätyöt ja vietän siellä jälleen koko kesän niin eiköhän taas jää säästöön jotain tulevaa hevosta varten! Tulen siis perässäsi Saksaan parin vuoden päästä ja käyn bongaamassa sieltä itselleni tulevan kilpurin kunhan hetki lihotetaan säästötiliä! ;)
PoistaIhana toi vika lause.. :D Joo mun kuolalapussa ei ollut tonnin seteleitä... Pelkkää räkää löytyy sieltä! :D Lottovoittoa odotellessa :)
Voitko tehdä kysymyspostauksen? :)
VastaaPoistaOon joskus tehny muuttei hurveesti kysymyksiä oo tullu, mutta voin kyllä jonku ajan päästä! :)
PoistaHeh täältä löytyisi kuvaillun kaltainen punainen ruuna tallista ;)
VastaaPoistaKaikkea hyvää teille Hertan kanssa!
Heh, paljolla myyt? ;D
PoistaJos olis ori niin siitä vaan siitä herralle varsa♡♡ :D xD
PoistaNoniin! Vääryys on tapahtunut kun on ruunattu ennen aikojaan! :D
PoistaItse inspiroit minua suuresti! Tipun hevosen selästä 2010, jonka seurauksena loukkaannuin vaikeasti ja kuntoutus alkoi. Hevonen jonka selästä tipun oli elämäni hevonen. Se oli äitini hän oli ostannut sen varsana ja viimetalvena 28 vuotias ruuna pistetiin vihreämmille laitumille.. Hevostelu on sydämessäni ja halusin jatkaa ratsastusta. Aina kun luen blogiasi haluan hevosen selkään... :D On pitänyt ratsastustuntikin tilata mutta sen on vaan aina jäänyt... Yksi syy varmaan on se että täällä suunnassa ei ole senutunteja ja rahat ei riitä yksityistunteihin :D
VastaaPoistap.s anteeksi pieni avautuminen :DD
Oho, mitä kävi? Pelästyikö hevonen? :o
PoistaTosi kiva kuulla jos blogini inspiroi :) toivon että päädyt pian taas hepan selkään! Jos ei ridatunteja siellä suunnilla ole, niin eikös olisi jotain tuttua kenellä olisi hevonen jonka selässä pääsisit käymään? :) kunhan pääsisi edes fiilistelemään!
Tipun hevosen selästä. Jäin jalustimesta roikkumaan, jonka seurauksena polveni ja lantioni osui aitaan voimakkaasti. Lantioon tuli murtuma ja polvilumpioon vakavampi rustovaurio Nilkkaani tuli myös vaurio. Hevonen säikähti moottoripyörää joka ajoi ohi.
PoistaValitettavasti tutuillani on ravihevosia (joita olen välillä käynyt kapsutelemassa :D) tai sitten ratsuilla on osaavat vuokraajat. Itse kun en osaa mitään koulukiakuroita. Mutta ehkä skarppaan ja varaan tunnuin, vaikka se siten olisi ala-aste ikäisten kanssa :DD
Auts... inhottavaa :/
PoistaOnneksi ei kuitenkaan "sen pahemmin"
Tunnille vaan rohkeasti! Kaikenikäisten laji kuitenkin joten ei hätiä! ;)