Piruettien treenaamista

Eilen valmennuksessa oli sovitusti tapetilla piruetit. En niitä ole hetkeen tehnyt, koska olen halunnut jonkun maastakäsin auttamaan ja katsomaan. Hertta osaa olla niissä vähän turhan teatraalinen, se on vähän joko tai. Joko jäädään liian paikalleen ja mennään melkein levadetyyppisesti, tosin tässähän se istuu ja nostaa itseään tosi hyvin, mutta on liikaa pohkeen takana. Toinen vaihtoehto on, että tehdään pienen pientä askelta "vähän sutien", eli ei ihan rehellisesti istuta takaosalle, vaan "potkitaan vauhtia".

Tein tiistaina vähän yksin alle piruettiaskelia. Otin pitkästä aikaa raipan mukaan, ja sen kanssa saan Hertan pysymään paremmin pohkeen edessä ja samalla muistuttamaan lavalle etuosan nostoa, jos tämä meinaa unohtua. Olen kuitenkin mennyt nyt oikeastaan koko ajan ilman raippaa, koska tahdon tehdä korjaukset ensisijaisesti jalalla, ja raipan kanssa helposti sortuu siihen, että kun pitäisi jotain tehdä jalalla, se tehdäänkin raipan kanssa. Vaikka vain pieni huomautus että "terästäydy kiitos", johon riittäisi kevyt kosketus molemmilla pohkeilla, niin kuka myöntää että ehkä helppommin se onkin se raippa jolla hipaistaan pohkeen taa? Kyllähän heppa siihen reagoi kivasti, mutta kun radalla ei ole sitä raippaa mukana. Hevonen tulee opettaa jalkaan, ei raippaan. Raippa on todella hyvä apuväline nimenomaan sellaisiin pieniin huomioihin, esim. "Hertta hei, muistappas tää vasen takanen täällä". Raipan kanssa pystyy "osoittamaan" hevosella sitä paikkaa mihin halutaan lisää jotain. Mutta ei me Hertan kanssa olla enää siinä vaiheessa, että pitäisi kädestä pitäen näyttää. Tahdon enemmän jalalle fokusta ja se on ihan vain mun jalkojen laiskuutta jos en niitä käytä!

Valmennukseen kuitenkin jätin taas raipan pois. Tarvittaessa mulla on sitten valmentaja maastakäsin auttamassa.

Tehtiin ensin hyvää piruettiharjotetta (vink vink), eli neliön muotoinen ura, ja jokainen kulma käännetään piruettiaskelin. Eli tässä tulee max 2-3 piruettiaskelta kääntäen. Tarpeeksi hyvien piruettiaskelien tekemiseen, mutta tarpeeksi vähän että hevonen ei kerkeä mennä liian syvälle piruettiin ja kivuta sieltä vaikeasti ulos. Kun tekee vain nuo pari askelta piruettilaukkaa, pääsee vielä helpommin ulos niistä. Ponnistus uloshan se rankkaa on! Eli tulee treenattua piruettiin tuloa, ja pari askelta, ja siitä piruetista pois lähtöä.

Hertta on niin nopea kettu etten saa tuudittautua mihinkään. Aluksi se oli  vähän tönkkö saapumaan piruettiin, mutta kun noin 2 kulmaa olin kääntänyt piruettia, niin sitten se jo "tiesi täsmälleen mitä tehdään, anna meitsi hoitaa!" ja se jäi liikaa paikalleen. Taas taattua Herttaa: "Ai piruetteja! No hei käännetään saman tien kokonaan ympäri niin saat vähän ekstraa!" ;)

Se  on niin innokas ja olevinaan tietää mitä tehdään. Senpä takia sain olla lopuksi tosi tarkkana että VAIN se 2 askelta piruettia ja sitten jo ulos. Hertta mielellään olisi tehnyt koko piruetteja, mutta säästetään ne myöhempään.

Taru Arola kuvasi jälleen! 

Tässä kulmapiruetteja, eli vain pari askelta kääntäen ja sitten jo ulos. H pysyi näissä ihan kivasti hyppysissä. Toki tuli huonompiakin yrityksiä ja sitten taas parempia. Eli vähän epätasaista välillä.
Aika hyvin tässä kuvassa näkee että Hertan takajalat tulee melkein etujalkojen tasalle piruettiin ponnistavassa askeleessa ja kuinka lantio taipuu! Se on hyvä että se tosissaan tekee tällaisia tosi punnertavia askelia, mutta siinä täytyy varoa ettei papu lopu kesken ja jaksaa vielä ponnistaa siitä ulos eikä jää pohkeen taa!
On se kyllä jotenki söpö pötkylä!

Kulmakäännöksiä

 Tämän jälkeen valmentaja tuli keskelle ja jäin pyörittämään piruettilaukkaa kääntäen, mutta en paikallaan. Valmentaja oli siinä vähän taka-alalla, riittääpä ainakin vain hänen läsnäolonsa niin "paine" pysyy  takana ja ajatus paremmin eteen. Hertta teki hyviä askelia, mutta se  on vähän ahistuneen oloinen kun takana seistään, eihän se oikein kestä muita hevosiakaan ihan hännässä kiinni ratsastaessa (paitsi tarhanaapuria maastossa!) joten se pikkuisen jännittyi, mutta tuli kyllä hyviä askelia. Huomasi kyllä ettemme ole tehneet tällaista kyykkäystreeniä pitkään aikaan! Hyviä askelia tuli, mutta tosiaan piti tosi pienissä pätkissä tehdä. Ihan turha myöskään jatkaa loputtomiin ja "jahdata" niitä superaskelia. Piruetit on niin rankkoja punnertaa hevoselle, että jos ne paukut loppuu takaosasta, niin sitten ne loppuu ja myöhemmin seuraavina päivinä uudelleen yritys. Silloin jo tulee yleensä parempia askelia. Se on ihan sama kuin olisit salilla ja olet jo nostanut 50 kg jalkaprässiä, mutta haluaisit nostaa sen 100kg, mutta et vain enää pysty kun nostot pienemmillä painoilla jo painaa jaloissa. Ehkä ensi kerralla sitten. ;)

Meille jäi vähän aikaa ylimääräistä tästä 30 minuutin valmennuksesta ja päätettiin ottaa vielä vähän ykkösiä ja kakkosia loppuun! Niissä ei mitään sen ihmeellisempää, kuin että tehtiin sellaista tehtävää että Hertan täytyy tosiaan jokainen vaihto tehdä mun avuista.

Tehtiin esim niin, että tulin pitkää sivua pitkin, tai kokorataleikkaata. Ratsastin ensin 6 kpl kakkosia. Sen jälkeen eteen. Sitten vielä yksi tai kaksi vaihtoa. Myös niin, että tehtiin vaikka 4 kpl ykkösiä, sitten laukkaa eteen, jonka jälkeen vielä yksi edes takas vaihto jokaisella. Juuri tällaista tarkkuutta, että Hertan täytyy tosiaan olla valmis ja niin kuulolla, että se tekee sen 4 vaihtoa, tai vaikka 12, jos vain pyydän. Tämähän on ultimaattinen tehtävä sitten jos tekee vaikka ensin 5 kakkosta ja vaihtaa siitä suoraan 6 kpl ykkösiin ja takaisin 3 kpl kakkosia... ;) Eli todellinen kuuliaisuus- ja tarkkuustehtävä! Tosin ehkei olla ihan vielä siinä asti, vähän ruosteita ensin rapsutellaan pois ;)

Lisää vain treeniä taas ja saadaan tasapainoisempia askelia. Pikkuhiljaa. Sanoisinko että kuukausikin eteenpäin niin uskon että nämä on jo taas peruskauraa! Mun täytyy nyt ruveta nostamaan vielä lisää rasistusta ja olla vähän vaativampi yksinäänkin, eikä vain "hölkkäillä".

Jos H jäi liikaa paikalleen kulmapirueteissa, mun piti käyttää "parkkipirkkopohkeita" (juu u, mielikuvia taas... ;) Eli parkkipirkko, joka ei heti iske sakkoa tuulilasiin, mutta kyttää heti jos parkkiaika ylittyy minuutillakin. Toisinsanoen pohkeeni ovat kytikellä napauttamassa heti jos eteenpäinpyrkimys sammuu "minuutinkin yli"). Samalla annan edestä tilaa, ikäänkuin osoittaen suuntaa "meneppäs tuonne". Tässä kuvassa kuitenkin ihan hyvää se, että paino kokonaan tuolla vasemmalla takajalalla, hyvin ponnistaa siitä eteen!

Tässä piruettilaukkaa pienellä voltilla valmentajan ympärillä jossa Hertta vähän ehkä hassussta laukka-askeleessa, eli ei ihan vielä ponnistusvaiheessa. Hyvin vaikuttaa muuten pelkkä ihmisen läsnäolo Hertan takaviistossa, se on heti korva sinne päin ja lukee mitä hännän takana tapahtuu.
Itse yritän vain istua mahdollisimman suorassa ja vatsalihaksilla "punnertaa itsekin piruettia" ja olla käden kanssa tosi kevyt. Mulla on tuhma tapa vähän "varmistella" ohjalla ja mukamas antaa Hertalle tukea piruetin aikana. Pitäisi oikeasti luopua tästä omasta "kauhukahvasta". Ei Hertta sitä tukea tarvitse, minä varmaankin enemmän mutta hyvähän se on "syyttää hevosta" ;) vitsivitsi.

Tänään ajattelin tallilla töiden jälkeen vähän hölkkäillä jos Hertta olisi väsynyt rankan valmennuksen jälkeen, mutta mitähän mä taas aliarvioin tuota "vanhusta"... Se oli niin energinen että päätin mennä juoksuttamaan jotta se saisi pitää vähän hauskaa liinan päässä, sillä maneesi oli tyhjänä. Ei se paljoa riehunut mutta "vinkui" sitäkin enemmän ja pari pientä kuoppaa piti sitten tasoittaa maneesin pohjasta... ;) Ei väsyttänyt sitten yhtään ja vetreästi liikkui!
Huomenna onkin kengitys, joten tulee kevyempi viikonloppu!

Nyt on teille lukijoille käynyt tuuri, sillä nyt on jokaisesta valmennuksesta kolmen viikon ajalta ollut ihan uunituoreet kuvat Tarun kuvaamana ja jokaisesta tein postauksenkin! Olette nyt päässeet oikein seuraamaan jokaisen valmennuksen kulkua näin blogin välityksellä. Aina ei ehdi kirjoittaa valmennuksista ja vielä harvemmin saan oikeasti valmennusta koskevaa kuvamateriaalia, vaan joudun koristamaan postauksia vanhoilla kuvilla. Tosin en itse koe tätä haittaavaksi jos kuvat jotenkin tukevat tekstiä. 

Vähän on ollut kiirettä ja aikaa ei ihan blogin kirjoittamiselle ole jäänyt, mutta yllättävän hyvin olen saanut kirjoiteltua. Mulla tosiaan vaihtui työpaikka tuossa vuoden vaihteessa ja tuntuu että mun aivot on ihan jäässä kaikesta uudesta informaatiosta! :D Ehkä tästä pari kuukautta eteenpäin niin rutinoidun uuteen työhön ja aivot vapautuvat taas muuhunkin ;)

Kiitos muuten paljon kivoista ja ajatuksia herättävistä kommenteista edelliseen postaukseen! Tykkään lukea ja vastailla teidän kommentteihin kyllä. Syvällinen pohdinta aina parasta!