Vuoden ensimmäiset TDF-treenit

Voi että mä aina ihan turhaan pelkään että mennään huonosti TDF treeneissä! Siis kotona olen tosiaan ollut Hertan kanssa vähän siinä tilanteessa että se on niin herkkänä ja kauhean menossa kokoajan että esim sarjat ovat olleet hankalia kun ei millään malta. TDFtreeneissä Jannen silmien alla H menee kuin vettä vaan ja Janne aina ihmettelee kun ensin selitän kuinka "lohikäärme" H on ollut ja on sitä ja tätä ongelmaa, sitten mennäänkin "helposti" koko Inter A:n ohjelma ja ihmetellään että "noh, mikäs tässä nyt oli niin vaikeaa?" :D

Siis aloitimme sillä että ratsastin heti tuosta noin vaan koko Inter A ohjelman Jannelle läpi. Ja eipä siinä ollut mitään sen suurempaa probleemaa! Sarjat meni molemmat tosi helposti ja lungisti ilman kiihtymistä, piruetit oli ihan ok, ja passage/piaffi ihan ok. Sulut ravissa jopa välillä aikas hienoja! Vasemmalle toki on vähän vaikeampaa.

Kävimme radan jälkeen kuitenkin pari kohtaa vielä läpi ja viilattiin asioita lauantain rataa ajatellen. Ensin tulin sulkuja uudelleen, niin että se oikeasti TAIPUU vielä enemmän. Mä vähän ujostelen pyytää Hertalta lisää, mutta ihan turhaan. Se pystyy niin paljon parempaan kun oikeasti pyytäisin ja vaatisin  vielä lisää. Nytkin reilulla asetuksella liikkeen suuntaan saatiin oikein taipuisaa ja jyrkkää sulkua, ja ravin sulku sik-sak näytti tosi jees! Mun täytyy myös tuon sulkusiksakin aikana olla tosi tarkka, että PISTEESTÄ PISTEESEEN, ja missä ne pisteet on. Janne näytti mulle kännykällä FEI:n appia, jossa on kaikki FEI:n ohjelmat näytetty animoituna "ylhäältä katsottuna" miten esim sulku siksak menee pisteestä pisteeseen. Täytyy ehdottomasti ladata tuo appi mun puhelimeen. Ei tosiaan tartte arpoa että mihin asti mikäkin sulkuaskel tulee. Koko rata käydään "paperilla läpi" tuossa ohjelmassa.

Kävimme myös vähän passagea ja piaffea läpi. Radan aikana esitin ne vähän hätäiseen ja näyttää etten hengittäisi ollenkaan, ja se tarttuu Herttaan ;)
Ensin piaffi vähän töksähti radalla kun valmistelin huonosti ja H yllättyi. Korjattiin tätä ja siirtymiä pehmeämmiksi ja ero oli valtava. Itseasiassa piaffiin H siirtyy vaivatta, piaffi on hyvää ja siitä se ponnistaa ja aika hienosti ulos! Puoli vuotta sitten H vähän hyppäsi piaffista ulos, nyt se jo "menee rinta rottingilla" ulos siitä .Tämä täytyisi ehdottomasti saada radalla onnistumaan...
Passagen suhteen mun täytyy pitää pari asiaa mielessä:

• Tasaiset ja symmetriset askeleet
  Hertta helposti vähän lähtee esittää liikaa passagea mitä pystyy. Minä en hallitse silloin askelia ja sitten niistä tulee sellaisia "yksi iso askel, yksi pieni ja sitten taas iso". Eli epätasaisuutta. Pyydän siis mieluummin pienempää passagea, mutta kunhan se on tasaista.
• Esitä siirtymät KUNNOLLA
  Hertan vahvuus on hienot siirtymät passageen ja pois, jos vaan pyytäisin ne siltä... Mä vähän ujostelen kun aloitan passagen. "Onkohan tämä hyvä? Enemmän, eiku vähemmän, eiku"? Mun täytyy mennä reipasta koottua ravia eteen, sitten SIIRTYÄ askeleessa passageen, ja sen jälkeen SIIRTYÄ reippaasti passagesta ulos. Ne täytyy olla selkeät! Usko nyt jo Norppa... Päätä menetkö passagea vai ravia vai et!

Lopuksi kävimme piruetit läpi. Herttahan on niissä hirveän ennakoiva. Kun tulen piruettia kohti ja alan kokoamaan niin Herttta ajattelee kutakuinkin näin:
"Jaaaa vai että piruettia! No kuule minäpä teen sen katsos näin vaan ja sitten taas mennään! Missä sokeri?"
(Aikaa tähän menee nanosekunti, ja kun minä olin ratsastamassa yhtä piruettiaskelta, Hertta on mennyt jo koko 360 astetta ympäri).

Eli oikeasti MINÄ ratsastan ja päätän ne piruettiaskeleet, ei Hertta.
Treenasimme tätä että jäin pyörimään piruettiin mutta välillä käänsin ja välillä ratsastin isommalle ympyrälle. Eli Hertan täytyi pysyä piruettilaukassa, mutta minä päätin käännänkö vai mennäänkö piruettilaukassa suoraan. Ensin H oli ihan WTF kun en antanutkaan sen kääntyä vaan muistutin aika napakalla sisäpohkeella että "pois täältä pohkeen päältä"! Pari kierrosta näin ja H rupesi odottamaan ja mä itse pääsin kääntämään niin suurta/isoa piruettia kuin halusin! Helppoja, ja suht pieniä korjauksia kun vaan tekisi ne asiat läpi...

Sarjoihin ei koskettu ollenkaan, koska niitä on nyt ihan turha ruplata sen enempää ettei H kuumu. Se esitti ne puhtaasti ja rennosti ekalla yrittämällä, joten that's it. Ykkösissä mun täytyy vähän ratsastaa ja odottaa vielä keskemmälle diagonaalia, koska ne ei ole niin isoja vaihtoja meillä. Tykkään vähän aloittaa ne liian aikaisin, mun täytyy oikeasti odottaa... Niitä tulee Inter A:ssa kuitenkin vain 7 kpl, joten ne on parin metrin aikana jo esitetty. 

Tässä kuvia valmennuksesta (Kiitos Taru taas!) ja yritän vähän sepustaa kuvateksteissä mitä juuri tehtiin ja miksi hyvineen ja huonoineen puolineen.

Inter A;ssa on jo aika jyrkkää sulkua ravissa ja vieläpä sik-sakkina. Mutta H väläyttelee jo aika hienoa sulkua hienossa ryhdissä ja isolla ristiaskeleella! Pitää vain olla tarkkana, ettei mene passagemaiseen raviin sulun aikana. 

Tässä passagea. Aika muhkea jo tuo Hertan takamus, siinä on voimaa! 

Passagea kaarevalla uralla, radan aikana se tulee näin.
Hertalla on kyllä jo tullu kivasti voimaa ja kantokykyä. Niin kiva ja pehmeä suustansa ja se kantaa itse itsensä. Toki jos se jännittyy niin sitten tämä kaikki kaikkoaa heti. Mutta tuntuu että Hertan on helppo liikkua nykyään!

Uuups! Tässä tarkoitan sitä kun H ottaa välillä epätasaisen askeleen kun kadotetaan passagen rytmi. Se ponkaisee "liikaa" takaa, etuosa ei tule samassa tahdissa. Tahti häviää. Tässä saan olla erittäin tarkkana ettei tätä käy.

Ravilisäystä. Tuli tosi hienot lisäykset Jannen ohjeilla! Ensin vähän pidätin Herttaa, sitten Janne sanoi vaan "Nenä eteen!!" ja ei mun tarvinnut kun vain päästää edestä, niin H lähti nostamaan etuosaansa vielä isommaksi ja etuosan liike muuttui heti kun se pääsi eteen enkä pidellyt varuiksi mitään. 

Tässä tämä huono piruetti.
 H heittäytyy sisäpohjetta vasten ja jää pohkeen taa. Liike tökkää jolloin minäkin töksähdän eteen kun "vauhti lakkaa". Tuntuu mahdottomatla päästä istumaan taakse kun meno tökkää samalla lailla kuin moposta laittaisit äkkiä jarrut pohjaan.
En pääse mitenkään tuossa tilanteessa hallitsemaan askelia! Se on melkein tasan takajaloilla. Ei näin!
Hertan ilmekin on vähän tuollainen pöllämystynyt, hirveä kiire kääntää ympäri ja huomiokin oli oven suunnalla kun joku avasi sen. Ei ole korvat yhtään muhun päin. :D 

Lopuksi piruettiin pystyin ratsastamaan itse ja H pysyi rentona ja odotti kun käänsin! Ihan eri ilmekin!

Tässä työstämme passagesiirtymisiä esitetyn radan jälkeen.

Sillä on iso askellus sulkuun!

Huh! Treenin jälkeen.

Nyt ei muutakuin jännittämään lauantaita. Katsoinkin lähtölistoja ja starttaan heti Stella Hagelstamin ja New Hill Julitrean jälkeen... Ei sitten hävetä yhtään, ei. Ei ollenkaan... :D Ei luo yhtään paineita startata sellaisen ratsukon jälkeen joka on itselleen melkein esikuva ja ihan eri planeetalta!