Ensinnäkin onnittelut Hertalle! Se kääntyi nyt vuodenvaihteesta virallisesti 19- vuotiaaksi! Miettikää. Hertta 19 wee ja se vaan jaksaa painaa täysillä. Ja harjoittelee vielä tuon ikäisenä kohti GP:tä siinä missä normaalisti hevoset ovat jo eläköityneet! Tottakai tässä mennään kokoajan tunnustellen että tuleeko se ikä jo vastaan mutta rehellisesti voi sanoa, että Hertta tuntuu ihan yhtä vetreältä kuin silloin 9 vuotiaana kun aloin sillä ratsastamaan. Hertan ja mun yhteistä taivalta tulee siis tänä vuonna toukokuussa 10 vuotta täyteen. :)
 |
| Rupipää! <3 |
No mutta sitten takaisin otsikon aiheeseen...
Se nyt on meidän teema ollutkin tässä jo pitkään. Valmennukset ovat vieläkin 30 minuutin mittaisia, ja teemana on juurikin askellajien ratsastus. Hyvä käynti, hyvä ravi, hyvä laukka. Toki väliin voi aina tehdä jonkun tehtävän, mutta pääpaino on että ratsastaa ja kehittää sitä askellajia, oli temppu/tehtävä mikä vaan. Eli ei keskitytä tehtävän oikein saattamiseen, vaan askellajin laadukkaaseen säilymiseen "no matter what" se tehtävä onkaan!
Jälleen kerran Taru Arolan kuvia luvassa tästä valmennuksesta ;)
Tässä näkyy mun kokemattomuus tällä tasolla. Osaan ratsastaa vaihtoja jokaisella askeleella. Osaan ratsastaa askellajeja. Mutta kun yhdistän nämä kaksi, huomaan että olen vähän tasoani ylemmällä miettimässä. Vielä en vain kykene laskemaan askelia ykkösissä ja samalla korjaamaan vaikka vinoa lapaa. Pystyn keskittymään joko laskemaan tarkasti askeleita ja käyttämään apujani niin ettei Hertta rikkoisi sarjaa. Mutta että samalla kun teen tätä, niin käyttäisin apujani esim. suoristamiseen. Ei se ole rakettitiedettä, mutta en vain oikein ole siellä vielä! Sanoinkin valmentajalleni, että mä vielä vähän turvaudun siihen vanhaan, eli keskityn ratsastamaan sarjat jokaisella askeleella puhtaasti, ja "pelkään" puuttua vaikka siihen vinoon lapaan! Vaikka muutoinhan mä kaikenaikaa kaikessa ratsastuksessani keskityn suoruuteen ja perusjuttuihin! Mutta vielä olen sen verran "ameeba-aivo" näiden GP juttujen kanssa, etten vain kykene yhtäaikaa tekemään kaikkea. Tähän valmentajanikin sanoi, että siinä on vielä se ero miksi et olekaan ammattilainen ja se on tottakai selvää koska Hertta on mun ensimmäinen "GP-projekti". Lohdutti kuitenkin että jokainen ratsastaja joutuu tämän käymään läpi, ja olen jo pidemmällä koska yritän, verrattuna niihin, jotka ei yritä.
 |
| Tämä valmennus oli siis viime viikolla kun oli kovat pakkaset... Vaikka meillä on lämmitetty maneesi, niin kyllä vilttiä ja kunnon toppatakkia tarvitsi meidänkin maneesissa alkuverkan ajan! Ja silti könötän selässä kuin orava p... noh, pakkasilla... ? :D |
 |
| Heh, tässä kuvassa meille kävi pieni stiplu kun yritimme saada Hertalle isompaa etuosaa ja ilmaa laukkaan. Sitten kerran se oikein nosti etuosaansa ja ponkaisi näin eteen "huitaisten" etujalallaan "AI NÄINKÖ?! EIKÖ MIKÄÄN RIITÄ?" :D Hiukan teatraalinen tamma, vaikka kauhean hyvin se yrittikin :) |
 |
| Käyntiäkin kävimme läpi. Vaikka valmentajan sanoin Hertalla ei olekaan mikään maailman paras käynti, niin siinä on kuitenkin todella hyvä tahti silloin kun se on rento. Se on sen näköistä ettei mikään maailmassa voisi sekoittaas en tahtia. Levollista ja tahdikasta. Sitten kun se jännittyy, se voikin olla passia! Toki tätä ei enää onneksi niin käy, nuorempana saatoimme saada 4 käynnistä passimaisuuden vuoksi, mutta se on rentouden takia onneksi hävinnyt. |
Olemme kuitenkin tätä "askellajiteemaa" jatkaneen nyt kuukauden. Emme ole tehneet mitään muuta kuin perusjuttuja ja olleet ihan natseja siinä että Hertta on suora ja kantaa, ja tämähän vähän hämmentää Herttaa kun "se vanha ei enää riitäkään". Hertta nytkin tekee ykkösiä vaikka 20 kappaletta putkeen "vanhalla tyylillä", eli sillä, mikä on sille helppoa. Annan sen mennä vähän vinossa, siinä mukavuudessa missä se haluaa. Nyt kun sanonkin että "Hei! Oikea lapa samalle linjalle muun kropan kanssa kiitos, ja huom, teeppä samalla 20 kappaletta ykkösiä...", Hertta hämmentyy. Se tekee rikkoja. Tietenkin. Kun korjaan vinoa lapaa, se sekoittaa Herttaa. Antaa sille uutta impulssia vanhan tilalle. Se hämmentyy. Mutta tämä vähän kuuluu uuden opetteluun. Ei se hermostu, mutta se tarjoaa kaikkea muuta! Ajan kanssa ja onnistumisien kautta tämänkin asia suttaantuu ja uskoisin että parin kuukauden päästä tämänkin on jo itsestään selvyys. Nyt kun jaksan suoristaa sitä oikeasti kuin "Natsi-Mutsi" konsanaan, ei mun tarvitse enää tehdä sitä parin kuukauden päästä, koska se on "selkäytimessä" ja itsestäänselvyys. Ihan sama mikä se "uusi" asia on, niin aina se vaatii aluksi toistoja ja muistuttelua, mutta parin kuukauden päästä siitä ei edes tarvitse keskutella!
Nyt olemme pitkän tauon jälkeen käyneet jo valmennuksissa läpi avot, sulut ja sarjat. Tai siis sen perusliikkumisen ohella. Nostamme siis Hertan perusliikkumista uudelle levellille ja otamme kerta kerralta aina mukaan jonkun "tehtävän", joka siis tietenkin kuuluu suorittaa "uudella levelillä". Ensi viikolla otamme piruetteja taas tapetille. Olen jo vähän tehnyt piruettilaukka-askelia, vaikken ole varsinaisia piruetteja hinkannutkaan. En usko että valmennuksessa tämä tulee olemaan hirveä ongelma (KOP KOP), sillä H on tuntunut todella uskomattoman hyvältä laukan kokoavissa askelissa. Odotan innolla!
 |
| Lopuksi jäin itsenäisesti loppuverkkailemaan ravissa, kun valmennuksessa teimme oikeastaan vaan laukkatyötä sarjoineen |
Top Dressage Finland järjestää tammikuun lopulla rataharjoitukset jäsenille. Alkuperäisen suunnitelman mukaan, joka siis lyötiin lukkoon kesällä kun pääsin TDF:ään Janne Berghin valmennuksiin, oli se että starttaisin näissä rataharjoituksissa Grand Prix luokan. Tuo Hertan tahaton sairasloma kuitenkin sekoitti pakkaa. En ole ihan varma ollaanko GP valmiita vielä tammikuun lopulle, vaikkakin kyseessä on rataharjoitus. Jätän sen vielä auki. Toki haluan rataharjoituksiin osallistua, mutta ehkä menen sen "helpomman GP ohjelman", eli Intermediate II, koska se on jo pariin kertaan esitetty.
En tiedä! Katsotaan. Kaikki riippuu Hertasta. On sanomattakin selvää että kokonaisen GP-ohjelman ratsastaminen tulee olla kotona "helppoa", jotta sitä voi lähteä edes esittämään vieraalle maalle. Tämän kanssa ei saa hätäillä. Ehkä siis katsomme keväämmällä.
Siis uskomatonta... Täällä mä vaan puhun Grand Prix ohjelman ratsastamisesta, vaikka 2 vuotta sitten vielä sanoin ettei Hertasta ja musta ole GP-tasolle, ettei me ehditä sinne! Jotenkin utopistista pistää edes samaan lauseeseen: Noora + Hertta + Grand Prix (= Yksi iso vitsi? :D )
Hrr... Ei oo todellista. Minä, Norppa, jonka toiveissa oli joskus startata He A tasolla! Ja tämä ei ole edes mun idea, vaan tsemppiä on tullut ammattilaisilta ja he ovat valaneet muhun ja mun tekemiseen uskoa! Paljon on vielä tekemistä meidän menossa, ja ihan oikein hävettää välillä edes puhua näistä kun tuntuu ettei mulla ole oikeutta siihen. "Olen vain amatööri". Toki miksei sitä saisi vaikka kotikentällä kuvitella olevansa olympialaisissa, ei se ole keneltäkään pois. Tahdon nyt nähdä pääsenkö edes starttikuntoon tälle tasolle, sillä nyt mulla on siihen mahdollisuus. On sanomattakin selvää että Hertta menee mun oppirahojen maksajana, ja varmasti voin vanhemmalla iällä sanoa ääneen kuinka tein sen kanssa paljon asioita väärin. Mutta jonkun hevosen on ne oppirahat tosiaan maksettava, jotta ratsastajana pääsee kehittymään. Onpahan aikamoinen työkalupakki mulle jätetty Hertan ansiosta seuraavalle hevoselle!
Edelleen tahdon korostaa, että vaikka täällä blogissa höpöttelen kaikennäköistä, niin en ole ammattilainen, enkä sellaisena itseäni pidä. Mä vaan olen aina ollut sellainen ääneenpohtija, että siinä yksi syy miksi kaverit sanoikin "mikset ala kirjoittaa blogia, ei tarttisi aina vaan jutella sun kanssa kouluratsastuksesta". Mielipiteitä on monia ja varmasti mullekin naureskellaan "mitä se oikein kuvittelee", mutta sen verran olen jo kasvanut, etten aio niiden vaikuttaa. Eihän sitä ennen kehdannut edes tietyissä vaatteissa kulkea kadulla, nykyään kehtaan jo vaikka yöpaitasillani käydä kaupassa jos niikseen tulee! :D
Olen aina ollut sellainen nöyristelijä varustettuna alemmuuskopleksilla, mutta aika hyvin tässä jo alan oppia siitä pois, vaikka se välillä nostaakin päätään.
Olen aina ollut sellainen nöyristelijä varustettuna alemmuuskopleksilla, mutta aika hyvin tässä jo alan oppia siitä pois, vaikka se välillä nostaakin päätään.
Nyt en vaan saa ajatella näitä ja lannistua siitä mitä muut ajattelevat siitä kuinka ei me siihen pystytä (kyllä, olen jo saanut osakseni kommentteja, kuinka tyhmä suorastaan olen kun edes tällaisena WC-ankka ratsastajana kehtaan mennä). Pitää oikeasti olla hiljaa ja tehdä töitä sen eteen, välittämättä mitä muut sanoo. Mulla on kuitenkin erittäin, ellei jopa parhaimpia Suomen ammattitaitoisimpia valmentajia taustalla mua auttamassa, ja maailman ihanin hevonen siinä myös! Voisin jo siis tässäkin vaiheessa sanoa ison kiitoksen Hertalle, Riitta Holopaiselle, Janne Berghille ja Emma Kanervalle, jotka eniten mua ovat auttaneet. Toivotaan että se olisi tämä vuosi, mun ja Hertan 10-vuotis juhlavuosi suorastaan, jolloin "unelmista tulee totta" ja meidät nähdään GP-radoilla kesällä! :)
No joo, siinä vähän hölmöä lätinää tähän loppuun... :)
 |
| Laitan nyt tähän vielä kuvakollaasin ihan näin 10 vuoden kunniaksi. Ylempänä siis minun ja Hertan ensimmäinen yhteinen valmennus vuonna 2007 Alla Hertan ja minun yhteinen valmennus vol miljoona vuonna 2016. |
Kiesus noita viimeisiä kuvia! Kerrassaan upea muutos. Jos nyt lähden 28-vuotiaana nuoren ratsuni kanssa reenaamaan, niin eiköhän mekin ruunan 20-vuotispäiville mennessä olla johonkin päästy. Onneksi ratsastuksessa ei ole ikärajaa, mulla alkaa silloin varmaan keski-iän kriisi häämöttää :'D Mutta postauksen alkuun viitatakseni, sehän onkin jännä kun aina saa palata siihen ratsastuksen lakiin, että perusratsastusta pitää treenata aina ja ikuisesti. :)
VastaaPoistaEikö! Ja oikeasti, AINA menee jossain asiassa eteenpäin, vaikkei siltä tuntuisi! Ja tosiaan, koko ikä tässä on aikaa, vaikka mä jo huomaan laskevani vuosia ajatuksella "voi ei, kohta olen 30 vuotias, jos sitä ennen en ole tehnyt asiaa X ja Y, niin sitten en enää voi asialle mitään ja koko elämäni meni siinä". ;)
PoistaJa tosiaan ne perusasiat... Ne seuraa alusta loppuun mukana, oli sitten taso HE C tai GP. Ne on mukana AINA!
Tästä sain sitten hyvää motivaatiota huomiseen ratsastukseen;) Heh, mä oon kerran muistaakseni ollut Holopaisen luennolla, erittäin mukavan oloinen ihminen:)
VastaaPoistaHän kyllä osaa selittää kaiken perusteellisesti, eikä pelkästään vain teknistä puolta, vaan aina "psykologiaa" on mukana. Ei vain MITEN, vaan myös MIKSI ja MILLOIN. :)
PoistaItseasiassa Holopaisen valmennukseen päädyin kun olin kuuntelemassa hänen luentoaan joskus vuonna 2010... :)
Muuten pakko lisätä, että hyvää asiaa tässä postauksessa!:)
PoistaHuikee kehitys noista kuvista ei edes tunnistais samaksi hevoseksi mutta ilme on kyllä ihan sama kuin nykyäänkin :D
VastaaPoistaJa väri! :D
PoistaKyllä saa ja täytyy olla ylpeä omasta kehityksestään. Tunnistan itsessäni samanlaista (turhaa) nöyristelyä, "mikä ammattilainen mä muka olen, en ole edes kilpaillut mitään, millä mä voisin ketään muuta opettaa". Mutta loppuviimein kyse on kuitenkin vaikuttavuudesta: sun tapasi työskennellä ja ratsastaa on selvästi merkityksellinen, koska olette verrattain lyhyessä ajassa kiivenneet hurjan korkealle. Ja kun yhtälöön lisätään vielä se että olette olleet ilman maneesia useamman vuoden jne., ja hevonenkin on ollut kunnoton ja keskeneräinen kun olette aloittaneet. Lähtökohdat on olleet tosi erilaiset kuin "true-kilparatsastajilla", joilla on aina ollut varallisuutta hankkia valmis tai liki-valmis hevonen puitteisiin, joissa treenaaminen on yksinkertaista. Ja että on alusta asti sellaiset taustajoukot jotka sanovat, että tämä hevonen siltä ja siltä kauppiaalta. On niinku vähemmän pureskeltavaa itse!
VastaaPoistaJoo ja mikä järki turhassa nöyristelyssä, tai oikeastaan vähättelyssä on ? Mitä se hyödyttää? Onko siinä jooku taka-ajatus että "mitä enemmän tuon esille etten osaa sitä vähemmän mun kimppuun hyökätään?" :D Tarkoitan sillä sitä suomalaista nöyristelyä ja "varjoihin piiloutumista" ettei vaan tule liikaa negatiivista huomiota osaksi?
PoistaOnhan se tosi, ettei näistä lähtökohdista edes "pitäisi" nousta mihinkään. Tai ainakin todennäköisyys on nolla. Mutta aina on ollut se tahto "näyttä" että kyllä mä osaan ja haluan kilpailla. Innostus sitten vain kasvoi koko ajan ja tavoitteet muuttui aina vaan isommiksi mutta aina on menty sillä "katsotaan miten menee" asenteella. Seuraavan hevosen kanssa sitten varmasti on suunnitellumpaa ja paljon vähemmän "turhia" kilometrejä, kun ei ihan noviisitasolta enää lähde. :)
olet inspiroiva ! saan niin paljon inspista jutuistasi 6 vuotiaani ratsastukseen. Vaikka me ei kylla ikina paasta GP tasolle eiko kouluratsastuksen tarkoitus ole pitaa hevonen terveena ja vetreana...
VastaaPoistaNo mutta niin mäkin sanoin ettei edes ikinä päästä Va B tasolle... :)
PoistaOikeassa olet, tarkoitus siinä on pitää hevonen terveänä ja vetreänä. Ei ole parempaa kuin hyvin koulutettu kouluhevonen (vaikkei se siis olisi edes "korkealle koulutettu"), mutta siis kouluhevonen joka on herkkä ja toimii pienin kevyin avuin ja liikkuu itse omalla moottorilla? Silloin tuntuu että voi tehdä mitä vain. Oikeastaan tämä on se perusta, mikä sitten avaa ovet lopullekin.
Ei ole vain käyntiravilaukka- ja thats it. On paljon pieniä vaihteita hevosisssa, se on suora ja se kantaa itse itsensä. Se on se paras!
Minä luen hyvin vähän blogeja, ja yleensä en ratsastusaiheisia ollenkaan. Mutta ensimmäisen kerran luettua tätä blogia yllätyin, että tämä ei ollutkaan varusteilla prameilua vaan oikeasti teet töitä hevosesi kanssa ja kirjoitat ihan asiaa. :)
VastaaPoistaItse ostin aikanaan nuoren hevosen jonka kanssa ollaan aika samassa pisteessä, että nyt pitäisi viimeistelyt tehdä ja päästä kisaamaan sitä gp'tä. Sinulla toki vanhempi hevonen, mutta ymmärrän kyllä sen pienen ylpeyden, kun on ihan itse vienyt hevosen tälle tasolle eikä isä ole ostanut valmista ;)
Joten ei muutakuin nokka ylös ja kohti niitä unelmia :)
Heh, mun iskä ei ole ikinä edes yhden yhtäkään ratsastustuntia mulle maksanut! ;) Äiti maksoi, iskä vei ratsastuskoululle! :D Iskä sentään osti skootterin 15 vuotislahjaksi, tosin olisin tahtonut ponin ;)
PoistaKiva kuulla että blogini on miellyttävä, vaikket edes hirveästi niitä lue! :)
Kun tekee töitä ja onnistuu , kokee niin ala ja ylämäet sekä uskoo omaan tekemiseen ; saa olla ihan rauhassa tyytyväinen itseensä. Monesti on helppo arvostella tietämättä yhtään mitä vaikeuksia kyseisellä ratsukolla voi olla- joko hevosella tai ratsastajalla. Rehellinen yrittäminen ja työnteko ja nöyryys ovat kaikki hyviä arvoja . K
VastaaPoistaTuo on täysin totta! Hyvin sanottu. Ratsukko, jolla varsinkin menee vähäänkään hyvin, joutuu heti syytöksien kohteeksi: "nokun helppo elämä tuollakin ämmällä, mikäs siinä kun on automaattihevonen, isi maksaa,"...
PoistaJokaisella ratsukolla on joskus vaikeaa, mutta niistähän pitää päästä yli. Siitä ei nyt vaan ikinä taideta päästä eroon, että jos menee hyvin, saat arvostelua yllesi koska "et ansainnut voittoa, tuomarit ei vain tajua". Mutta jos menee huonosti, niin kommenttia tulee silloinkin "no eipä voi mennä hyvin kun et mitään osaa, meneppäs treenaamaan siitä näillä ohjeilla".
Mutta aikansa sitä katselleena kyllä siitä oppii. Oppii olemaan menemättä lukemaan keskustelufoorumeita ja vastailematta älyttömiin kommentteihin (mitä siis tosi vähän onneksi ainakin minun blogiini tulee). Mieluummin suljen koneen postauksen teon jälkeen ja suuntaan tallille treenaamaan kohti seuraavia kisoja... :)
Ihanaa että löytyy muitakin henkeen ja vereen koukuratsastajia! Tämä laji on kyllä niin raaka, ikinä ei oo valmis. Mutta sä voit lohduttautua sillä että oot ainaki mun esikuva ja jos tuolle "tasolle" joskus pääsisin niin ai että ;)! Kiva kun jaksat kirjottaa ja pohtia niin tarkasti näitä asioita, ikinä ei oo tylsää tai turhaa tekstiä. Kyllä tästä saa vaan niin paljon siihen omaankin ratsastukseen intoa, ettei vaan _ratsastele_ vaan joka askel ratsastetaan 110%. Varmastisun nopeaan kehitykseen iso syy on just tämä sun analysointi. Ne virheet kun saa korjattua vaan tiedostamalla ne. Ja sun ajatukset menee kyllä niin yksiin mun kanssa. Ainut ero vaan se että itse olen He B tasonen junnu :D
VastaaPoistaNo mutta hei, silloin kun törmäsin Herttaan, olin itse 17 vuotias He B tason junnu... ;) Älä yhtään vähättele itseäsi! Jokainen on joskus ollut se "He B tason junnu", eli ei se ole mikään "ala arvoinen nimike", vaan taso, josta jokainen lähtee.
PoistaMä olen ollut aina hirvee analysoimaan. Jossain ihan peruskoulun matikassakin kesti hirveän kauan että opin, koska halusin YMMÄRTÄÄ mitä laskussa tapahtuu enkä vain "laskea" ulkoa kaavan mukaan. Ja sitten kun olen vähän "hidas" ymmärtämään, niin oppiminenhan kesti, mutta numerot parani ;) SAman olen huomannut tässä ratsastuksessa. On pakko miettiä ja pureskella sitä miksi, miten ja milloin mitäkin tekee ja mikä on sen hyöty. Ei voi vain "liikuttaa" hevosta vaan oikeasti täytyy miettiä.
Itsellä ihan sama tuossa matikassa! Muita aina ihan ärsyttää kun minä mietin ja pohdin edellisiä kun muut jo paahtaa eteenpäin. Mutta aina onkin 10 ollut tokarissa ;)
PoistaJa tosiaan tässä ratsastuksessa on varmasti hyvä että ei aina päästä itseään helpolla. Kun kunnolla ooettelee sen yhdenasian, niin siihenpäälle on sitten helpompi alkaa kasaamaan lisää. Ja kun ongelma tulee(ja niitä muuten tulee) haluan miettiä miksi ja mihin kaikkeen se vaikuttaa. Sullakin kun just kirjotat ylös sun treeneistä niin tulee varmasti sisäistettyä ja tiedostettua asiat ihan eri tavalla. Mutta kiitos vielä,taas sain ison motovaatioruiskeen täältä ;)
T. Se HeB tason junnu
Hienot saappaat! Onko ihan uudet? :)
VastaaPoistaOn! :D Tosin tilasin nämä Petrieltä elokuussa itselleni (ja äitin ja poikaystävän kanssa osarahoituksella) synttärilahjaksi, mutta Hollannissa niillä vähän kesti ja sainkin ne vasta jouluksi. Mutta tulivat kuitenkin ja ovat kuin ovatkin ihan Hertan hännän ja harjan väriset! ;)
PoistaKyllä saat olla ylpeä työstä, jonka olet Hertan kanssa ja itsesi kanssa tehnyt. Pitkän tien olette jo kulkeneet ja vielä sulla on koko elämä edessä. Tehdystä työstä SAA ja pitää olla ylpeä, vaikka Suomessa sitä ei saisi edes ääneen sanoa, että on mielestään kehittynyt paremmaksi jossain. Mutta näkeehän sen puolisokea hevonenkin noista alimmista kuvista, mikä kehitys teissä on tapahtunut! Ja se on työllä ja käytetyillä tunneilla ansaittu. Hyvä sinä, keep going! Innostat meitä muitakin :)
VastaaPoistaKateelliset voivat juoruta keskenään ja niitä riittää aina. Mutta ne ei yleensä viitsi itse sitten muuta tehdäkään kuin jauhaa peetä sen sijaan että keskittyisivät omassa elämässään johonkin, joka vaatii vähänkään enemmän työtä ja sitkeyttä.
Se on totta, että ei juoruilijoista ikinä pääse eroon. Hassua tosin on se, että miksi aina ulkopuolisilla on "parhaimmat neuvot ja ratkaisut ratsukon ongelmiin"? :D Tottakai valveutunut silmä näkee kunkin ratsukon kohdalla puutteita ja parannusehdotuksia, mutten itse ikinä ole ymmärtänyt sitä, että miksi se kirvoittaa pahansuopaan arvosteluun asti?
PoistaJa Suomessa tosi, ettei ääneen saa sanoa että hei, meillä menee hyvin... "Se kellä onni on, sen kätkeköön", en itseasiassa edes ymmärrä tuota sanontaa! MIKSEI saisi näyttää että hei, onni on täällä, jos siltä tuntuu? :D
Pitääkö esittää masentunutta ja onnetonta, jotta maassa säilyy rauha?
Olet tosiaan ihan mahtava inspiraation lähde! Että joku pääsee GP-tasolle (olen ihan varma että menestystä tulee jopa siellä!) ilman massiivista taloudellista taustaa, ylläpitohevosella, jonka rakenne ei ole kaikkein optimaalisin ja vielä sinnittelee maneesittomalla tallilla vuosia. Ja jaksaa vielä kertoa kaikille rehdisti omista näkemyksistään ja analysoida ratsastustaan niin, että siitä saa tällainen taviskin aina uusia ajatuksia. Lisäksi blogista paistaa aito välittäminen hevosesta.
VastaaPoistaToivon sulle ja Hertalle vielä upeaa kisakautta! Kiitos tästä blogista!
Kiitos!
PoistaKyllähän siitä iso kiitos kuuluu omistajalle, joka antaa hevosensa täysin mun käyttöön. Ensin vuokraa sitä mulle todella edullisesti kertahinnoilla kotitallillaan, kuskaa kisoihin ja myöhemmin tietty antoi ylläpitoon että saadaan "viimeiset opit tiristettyä" ulos. Tosin huomaan että mun kunto ei ole enää niin hyvä kun en kolaa käsin ratsastuskenttää ratsastuskuntoon! ;) Muistan kuinka omistaja ajoi pikku-Avantilla lunta pois kentältä ja minä lapioin / kolaan uraa auki! KAikkea sitä teki että pääsi ratsastamaan! :D
Herttakin on hevosena niin uskomaton. Se on tosiaan rakenteeltaan "ihan hirveä" jos suoraan sanotaan, mutta se vaan tekee kaiken mitä pyytää. Se sen järkyttävä työmoraali. Onhan se herkkis ja välillä tulee ylilyöntejä (esim sinkoilut ja hyppimiset jos jokin häntä ahdistaa) mutta silti sillä on se "GO" jolla se menee ja tekee vaikka mitä. Hevonen, joka itse ei osaa, sietää ratsastajaa joka ei osaa ja koittaa vähän opettaa sille temppuja.. Ja se vaan yrittää ja yrittää kunnes joku päivä se vahingossa tyyliin tekee laukanvaihdon jokaisella askeleella, kehun, ja kappas, se tekeekin niitä jo monta. Sillä on niin järkyttävän hyvä oppimiskyky ja miellyttämishalu että se oppii mitä vaan, vaikka asia on sille fyysisesti hankalempaa kuin esim naapurille.
Eikä! Naurahdin hieman tolle lumenkolaus jutulle :DD Tosin eipä siinä... Ite joutuu aina puroja tekemään keväisin/syksyisin :')
Poista