Ei aina oppikirjan mukaan

Kun torstaina päivittelin kuinka vähän "petyin" meidän treeneihin, sillä treeni meni loppujenlopuksi siihen että annoin Hertan laukata täysiä ympäri maneesia niin kauan kuin se itse halusi. Jotenkin jäi paha mieli kun lopputuloksena on hikeä valuva hevonen ja yhtään "oikeita töitä" ei tehty.
Mutta pakko se on myöntää, että H tarvitsee tuollaista. Se on ollut nyt niin rennon letkeä ja super ratsastaa tuon torstain irrottelun jälkeen! Eli parasta lääkettä on tosiaan antaa kuuman hevosen välillä laukata reippaasti ja vapaasti!

Yleensä tosiaan Hertta riekkuu tarhassa mitä riehuu, mutta mulla on ollut tapana päästää se kentälle rallittelemaan 1-2 kertaa kuukaudessa. Nyt kuitenkin olosuhteiden pakosta tämä rallittelu on jäänyt, a sen näki Hertan ratsastettavuudessa. Se siis on ollut koko ajan todella mukava kropastaan, mutta sen korvien väli kerää kuumaa. Sanotaanko näin että höyrykattila keittää yli!
Torstaina tosiaan tein ensimmäistä kertaa niin että selästä käsin laukkuutin sitä niin kauan kuin se itse tahtoo ja pakko sanoa että toimii sekin näemmä. Itse asiassa tuohan se on kaikista turvallisin tapa vähän päästellä. Pystyn kuitenkin säätelemään selästä käsin ettei H mene ihan vaakatasossa kulmien läpi, vaan vähän hidastan sitä kulmiin ja sitten pitkän sivun alussa taas päästän täysillä eteen.
Täytyy nyt muistaa aina tilaisuuden tullen (eli jos maneesissa on tyhjää niin ettei kanssaratsastajat häiriinny) ottaa tuota irrottelulaukkaa Hertan kanssa. Olen tehnytkin kunnon kohottamiseen aina treenin lopuksi reippaampaa laukkaa muutaman kierroksen, mutta eipä se näemmä Hertalla tunnu missään. Täytyy tehdä se niin kauan kuin se itse haluaa ja alkaa "väsähtämään".

Eilen testailin maneesissa läpi vaihtosarjat ja passagea, sekä hieman piaffi-siirtymisiä. Sain nämä kaikki videolla jotta saan materiaalia itselleni ja näen missä nyt mennään ja tiedän mitä lähteä muuttamaan. Nyt voin ilokseni todeta, että voisin ihan hyvin alkaa jo pyytämään Herttaa polkemaan piaffia enemmän paikoillaan. Olen tähän asti antanut sen edetä piaffissa melko paljonkin, koska jossain vaiheessa H vain pomppi paikallaan piaffia pikemminkin takaosa korkeammalla kuin alla, joten näin asiakseni pyytää sitä samalla vähän eteen, jotta takajalan liike ottaisi enemmän ponnistusta mahan alle, eikä vain korkeammalle.
Tämä on auttanut, sillä nyt H jopa imee itse eteenpäin piaffissa, eikä takajalka pompi niin rajusti enää ylös. Pikemminkin nyt kun pyydän sitä olemaan piaffissa paikallaan, se piaffi on parempaa!
Tähänkin ongelmaan oli ratkaisu siis muuttaa tekniikkaa, eikä vain jurnuttaa sitä piaffia väkisin paikallaan kun hevosella ei ollut tekniikka hallussa. Vaikka ratkaisin tämän "vastoin piaffin sääntöjä" niin lopputuloksena on nyt parempi piaffi. Piaffissa hevosen ei kuuluisi edetä, ja sen pitäisi polkea sitä paikallaan. Kyllä. Tämä on tavoite.
En kuitenkaan nähnyt järkeväksi väkisin pitää Herttaa paikallaan piaffissa kun ei se sitä tehnyt puhtaasti oikein. Ratkaisuna siis pieni eteneminen piaffissa, jolloin H alkoi imeä eteenpäin. Nyt kun se imee eteen päin itse, piaffin poljenta säilyy kun pidän sen paikallaan.

Eli mitä tässä yritän sanoa, on se, että vaikka tavoitteena olisi suorittaa jokin liike tietyllä tavalla, ei sitä voi pyytää heti sillä tietyllä tavalla. Tarkoitan siis sitä, että lähtee vaikka ensin liikkelle vähän sinne päin, ja lopuksi kun hevonen alkaa hahmottaa idean, muutetaan tekniikkaa ja saadaan haluttu lopputulos.
Tämä oli tosiaan esimerkki Hertan piaffista miten sitä lähdin opettelemaan, mutta sama pätee esim laukanvaihtoihin.
On olemassa se tietynlainen ideaali laukanvaihto, mutta ei sitä lähdetä heti ekalla kerralla tavoittelemaan.
Aluksi voi olla hyvinkin hienoa että hevonen edes vaihtaa. Vaihto voi olla vaatimaton tai teatraalinen, mutta kutakuinkin puhdas. Esimerkiksi Hertalla haettiin aluksi vähän vauhtia vaihtoihin. Sitten sitä mukaan kun ne "vauhdikkaan vaihdot" alkoivat tulla jo leikiten, aloimme vasta sitten muuttamaan vaihdon tekniikkaa ja muokkaamaan sitä laadukkaammaksi ja hallitummaksi.
Opin tämänkin kantapään kautta kun yksin rupesin väkertämään vaihtoja Hertan kanssa vaikken tosiaankaan ollut niitä ikinä itse tehnyt. Yritin "koota" sitä liikaa, eli suomeksi sanottuna otin laukkaa pois ja aina tuli epäpuhtaita vaihtoja. Yritin tehdä sellaista vaihtoa, kuin mitä se olisi valmiina. Eihän se onnistu hevoselta joka on vihreä vielä ko. asian kanssa.
Vasta kun muutimme ajatusta siihen suuntaan, että iso laukka = iso vaihto, alkoi Hertalla löytymään puhtaat vaihdot. Nykyään sitten voin tehdä isompia vaihtoja, ja pienempiä vaihtoja, ilmavempi, matalempia, nopeita... jne jne.

Tämä nyt oli ehkä vähän ohi aiheen, mutta halusin vähän selventää tuota mitä nyt piaffin kanssa opin. Eli miten asian tiivistäisi? Ei voi vaatia heti täydellistä suoritusta (okei, tämä on itsestäänselvyys, mutta silti siihen sorrumme ratsastajina hyvin usein).
Mulla oli ongelma: Piaffissa H "hyppii" liikaa takaosallaan ja melkein peruuttaa. Se jää pohkeen taa.
Keksin ratkaisun: Piaffissa vaadin Herttaa vähän etenemään "vastoin piaffin sääntöjä".
Rartkaisun tavoite: Hertan täytyi alkaa ajattelemaan enemmän eteen ja kun pyydän sitä etenemään piaffissa, se alkaa ajatella itsekin enemmän eteen ja työntää takaosallaan, eikä vain pompota takajalkoja.
Tulos: Nyt Hertalla on voimaa ja säätövaraa, joten voin pitää sen piaffissa paikallaan, ja se polkee enemmän takajalkaa alle, eikä enää pompi ylöspäin!

Mistä sitten keksin kokeilla liikkua piaffissa eteenpäin, eikä pysyä väkisin paikallaan? Luen paljon lehtiä ja juttuja sekä haastatteluja kouluratsastuksesta. Luin Charlotte Dujardinin haastattelun missä hän sanoi että hän aina antaa jokaisen hevosensa liikkua eteenpäin piaffissa, paitsi sitten ja ainoastaan kisa-areenalla hän pitää piaffin paikallaan. Näin  hän saa säilytettyä hevosen ajatuksen eteen, ja ettei piaffi jäisi pohkeen taa.
No minäpä kokeilin tätä ideologiaa ja ainakin tällä hetkellä koen sen Hertan kanssa parhaimmaksi vaihtoehdoksi!
En ole minkään tietyn ihmisen tai lahkon kannattaja vaan minä napsin tietoja sieltä ja täältä ja mietin itse, koenko ne hyviksi vai huonoiksi. Vaikken jonkun ratsastajan ratsastuksesta pitäisi tai allekirjoittaisi kokonaan, voi hänellä olla jossain yksittäisessä asiassa joku hyvä pointti, jonka poimin itselleni.
Eräs piaffiguru taasen sanoi ettei hevonen saa missään nimessä edetä piaffissa, ja hän opettaa aina heti kättelyssä hevoset piffaamaan paikallaan eivätkä ne saa edetä missään vaiheessa. En sano etteikö tämä olisi totta ja oikein, mutta se ei vain sopinut mulle ja Hertalle. Voi toki olla etten vain osaa, mutta tässä tarkoitan juuri sitä, että poimin sitten sen vinkin joka minun mielestäni meillä toimii.
Eli mulla ei ole tässä mitään tiettyä ideologiaa, vaan yritän poimia kaikilta parhailta henkilöiltä parhaimmat jutut ja yhdistää ne!
Tämä pätee myös toisin päin, että vaikka joku guru sanoisi johonkin asiaan oman tapansa, mutta en jostain syystä näe sitä oikeana ratkaisuna meille, en sitten sitä tee vaan haen ratkaisun joltain toiselta. Silmät ja korvat auki siis kaikelle ja keräätkää parhaat vinkit itsellenne. Kaikki vinkit eivät ehkä sovi juuri teille, mutta varmasti jotkut. Sitten haette toisaalta ne vinkit siihen asiaan mihin ensimmäiseltä ei löytynyt apua.

Koitan vielä valottaa tätä meidän piaffia kuvien avulla:

Tätä tarkoitan sillä mitä H helpsoti tarjoaa piaffissa. Se ei istu takaosalleen vaan jää pompottamaan takajalkoja korkealle. Juu ei ole laahaavat takajalat ei, mutta kun piaffissa pitäisi nimenomaan istua takajalkojen päälle, jolloin takajalkojen liikkeen ei kuulukaan olla korkeat!

Pahimmillaan käy näin jos H vain jää pomppimaan takajaloillaan ja pohkeen taa piaffissa. Paino kaikkea muuta kuin takajaloilla.. ;) Hertta tuo kyllä heti mielipiteensä esille jos sitä ahdistaa! Siksi koenkin että sen on helpompi antaa edetä piaffissa kuin väkisin lukita sitä paikalleen.

Tässä jo vähän paremmin näkee tuon poljennan paikallaan ilman että takajalat pomppii.

Tässä ollaan juuri työntämässä piaffista ulos. Etujalka nousee vielä enemmän ja takajalka lähtee ponnistamaan eteenpäin. Tässäkin joudun olemaan hyvin tarkkana ettei H hypähdä ulos piaffista taas pompottavilla takajaloilla vaan viimeiseen asti se  se yrittäisi pitää takajalat "matalana".

Tämän jälkeen siirsin käyntiin ja kehuin. Tässä mun ylikorostettu tapa kehua... Vähempikin riittäis eikä tarvitsisi rojahtaa halaamaan hevosta... Toisaalta H on kyllä aina tyytyväinen ja hörisee kun taputan sitä tehtävän jälkeen :D

Tässä jo melko korrektia! Takajalka ei laahaa, mutta ei nouse korostetusti liian ylös pomppimaan ja etujalka  nousee korkeammalle kuin takajalka. Vielä kaipaisin istumista enemmän, mutta pikkuhiljaa... En halua että H kokee tämän liian vaikeaksi.

Tässä jo Hertalta yllättävän hyvää istahtamista, mikä on sille se kaikista vaikein kroppansa ansiosta! Etuosa nousee ja niska on korkeimmalla.

Heti tämän jälkeen kehuin ja annan Hertan ponnahtaa eteen, mutta huom, se ei edelleenkää saa lähteä pomppimaan takajaloilla!
Ylöls ja eteen! Yhtäkkiä se ei näytäkkään pitkältä ja takakorkealta...

En olisi edennyt tästä ikinä mihinkään jos nyt vain olisin tämän puolen vuoden ajan väkisin pitänyt Herttaa paikallaan ajatuksella "noh, tarpeeksi kauan kun tätä teen niin kyllä se joskus lopettaa tuon pomppimisen takaosallaan ja tehdään sitten hyvää piaffia". Ei todellakaan näin!
Piaffissakin on paljon muutakin kuin se paikoillaan oleminen. Voin olla visusti paikoillaan piaffissa mutta tehdä sitä silti todella väärin. Voin antaa sen hieman edetä piaffia ja tehdä sitä enemmän oikein.

Haluan vielä korostaa, etten todellakaan ole mikään piaffimestari! Nämä nyt vain on mun tekemiä juttua ja testauksia jotka olen todennut Hertalle hyväksi. Olisihan asiat varmasti ammattilaiset tehneet paremmin ja toisin, mutta mun vain täytyy ratkaista nämä asiat itse Hertan kanssa.
Piaffi on Hertalle hyvin vaikeaa suorittaa, ja se on sille vielä todella hankalaa. Tavoitteena kuitenkin on että tulevaisuudessa Hertta suorittaisi piaffia mieleltään niin tyynesti kuin olla ja voi! Eli sitten kun tämä on Hertalle helppoa ja se tuntee olonsa itsevarmaksi siinä, uskon että sillä on varsin hyvä ja levollinen piaffi. Sitten kun mun ei tarvitse enää "auttaa" sitä tässä vaan voin jättää sen yksin polkemaan piaffia, niin aivan varmana se rauhoittuu ja se näyttää paljon tyyvyäisemmältä.

Pakko vielä tähän loppuun kehua kyllä Herttaa hevosena. Ilman tuollaista hevosta, joka on niin sata lasissa aina valmiina oppimaan ja se haluaa miellyttää ratsastajaa, ei ikinä tälläinen amatööri olisi saanut sitä koulutettua. Olen kouluttanut Hertalle näitä juttuja vaikka en ole IKINÄ mennyt kenelläkään hevosella joka niitä osaisi ja opettaisi minulle! Tämä ei ole mahdollista ilman tuollaista hevosta, joka virheistä ja vaikeuksista huolimatta vain jatkaa ja jatkaa yrittämistä. Normaali hevonen olisi jo ahdistunut ja hermostunut kun kokematon ratsastaja vain pyytää ja pyytää eikä hevonen sekä ratsastaja ymmärrä edes välttämättä mitä yritetään tehdä. Mutta ei Hertta... Hertta ei osaa ja minäkään en osaa, mutta jollain ilveellä me vaan tässä opitaan? Minä yritän ja kokeilen "mitäköhän tapahtuu jos teen näin?" ja Hertta sanoo "mitäköhän tapahtuu jos vastaan tuohon näin?". Lopputuloksena on joko oikea liike, tai virhe. Jos tulee virhe, niin todetaan "hups, ei näin, kokeillaan jotain toista". Ja mehän kokeillaan. Ja toivotaan parasta.

Ihan uskomaton hevonen!