Emma Kanervan valmennukset: 1. päivä

No hohhoijaa. Olihan taas vaikeaa! :D
Tosi uskottavasti taas meni. Aluksi Emma kysyy "Mites se on mennyt?" ja vastaan ylistävillä sanoilla, kuten "rauhallisuutta ja rentoutta", "oikein kiva", "tosi hieno", "super mummeli", "ollaan päästy Riitan kanssa treenaamaan passageakin nyt vihdoin ilman että jännittyy jnejne..."
No miten meni? Nopea vastaus; How to train your Dragon- ohjekirja olisi ollut kiva...

Koko 45 minuuttinen kuluu ihan siihen perustyöskentelyyn jokaisessa askellajissa ja Hertan pitää a) taipua b) kantaa. Ja H oli kyllä sellainen lohikäärme tänään että huh! Kerran melkein potkaisi maneesin seinää...

Kaikki kuvat c Taru Arola!

Hertta ärsyyntyi kun yritin korjata ulkopohkeella ulkolapaa sisälle...

... ja sitten alkoikin takapään heittely. TAMMAT! ;)
Maneesin seinät tulilinjalla. Aina ei voi mennä hyvin!
Hertalla on omat vahvat mielipiteet aina ajoittain.

Siis ei saa ymmärtää väärin. H oli ihan kiva, ja pääsin lopuksi käsiksi siihen, mutta jessus se oli oikein lohikäärme. Sen silmä "paloi" ja ilme oli välillä "koskekkin muhun niin potkaisen" ja sehän potkaisi. Hertan mielestä en olisi saanut käyttää jalkoja ja se olisi halunnu mennä lapa ulkona molemmissa kierroksissa. Ei siis kulkea suorana, vaan mukavasti mutkalla. Koko 45 minuuttia pelkkää läpiratsastusta! :D

Aluksi olin ehkä vähän turhan arka ja varovainen taas. Yritin pikkusievää ratsastusta. Jossain vaiheessa kyllä sisuunnuin ja totesin etten jaksa vain pyytääpyytääpyytää ja vielä kerran pyytää ja vastaukseksi saan vain mulkaisun ja uhkauksen "Et varmana koske sillä ulkojalalla!". Sitten kun vaan sitkeästi mutta tyynesti vaadin että mun ulkojalkaan reagoidaan ja se ulkolapa ei saa nuoleskella maneesin seiniä, niin kyllä se sieltä alkoi suttaantumaan! Varsinkin laukkojen jälkeen H ravasi jo erilailla ja se pääsi etenemään. Sitten olikin jo aika lopettaa. Great! Niinpä niin. Ensin 40 minuutin lohikäärmeen kesytys ja sitten 5 minuuttia ratsastusta.

Ehkä suurimmat asiat olivat:

• Suora hevonen, eli ulkolapa ei saa olla "ulkona" vaan linjassa rungon kanssa. Eli etu ja takajalat samaa uraa pitkin, eli 2 uraa! Ei banaanihevosta. Hertta taipuu makkaralle kyllä kaulastaan, mutta että rungostaan... noh, se on toinen juttu!
• Kaula alas. Kaula alas. Kaula alas. Vielä kerran. Kaula alas!
• Hertta ei saa painaa kädelle, mutta minäkään en saa nostaa sitä. Mun täytyi koko ajan tehdä pieniä myötäyksiä jatkuvasti. Kun annan myötäyksiä Hertalle, sen täytyy olla ne vastaan ja madaltaa niskaa, pyöristää itseään. Se ei saa lähteä painamaan ja jyräämään kiihdyttämällä eteenpäin heti kun tulee myötäys. Välillä tuntui että H oikein odotti niitä myötäyksiä, jotta se voisi tulkita ne menolippuna vapauteen ja lähteä vain viipottamaan reippahasti eteenpäin kuin rekihevonen. Höyryjunaefektiä havaittavissa!
• Mun täytyy myödätä ja irrotella pehmeemmin. Olen vähän liian teatraalinen noissa ja heitän välillä melkein ohjat pois "tossa ole hyvä!" vaikka riittäisi erittäin pieni pikkurillin liikutuskin. Mulla on mottona "Kaikki tai ei mitään", joten joudun nyt kyllä siitä luopumaan ;)
• Laukassa teimme pienen pieniä kokoamisia ja siitä eteen. Mun täytyy oikeasti koota vähemmän eikä ottaa Hertalta vastaan piruettilaukkaa mitä se tykkää tarjota. Eli pienempää laukkaa ja sitten eteen. Ei piruettilaukkaa. Sain yllättyä kuinka vähän oikeastaan piti pienentää ja koota laukkaa kun se jo riitti! Siitä oli helppo sitten päästää H eteenpäin isompaan laukkaan. Siitä piruettilaukasta mitä H heti tarjoaa on todella vaikea päästä ulos koska se jää pohkeen taa. Eli vähempi on enempi! Nyt täytyy vähän huijailla Herttaa eikä edes pyydä siltä hetkeen piruettilaukkaa ettei se ajattele liikaa jarrua!

Teimme aika pitkäjaksoisesti töitä ja huomasin lopuksi laukassa ja vielä lopun raveissa että H alkoi väsyä. Toisaalta se alkoi ravaamaan kivasti ja tasaisemmin, mutta huomasin että se vähän alkaa painamaan ja jokaisesta puolipidätteestä se oli kyselemässä "Ai käyntiin?" ja tarjosi käyntiä. Se hikosi aika paljonkin vaikka on kokonaan klipattu. Olipas rankkaa!
Täytyy nyt seurailla jatkuuko Hertan kiukkuilu. Tosin tämähän oli vasta ensimmäinen päivä pitkään aikaan kun se oli tammamainen... Se on kulkenut tosi hyvin nyt, niin jotenkin sitä heti hätääntyy että mikä nyt mättää kun hevonen on hieman erilainen, vaikkakin kivasti töitä tekee. Heti aloin miettimään onko tuo vuosi sitten ostamani Equipen satula jäänyt liian kapeaksi, sillä Hertta on kyllä tuota massaa kerännyt aika kiitettävästi treenin myötä... Satulahan on vain medium levyinen. Toivottavasti satula ei ole liian kapeaksi jäämässä, sillä nyt ei ole kyllä yhtään ylimääräistä rahaa satulan metsästykseen! Tykkään itse istua tuossa satulassa todella paljon, toki voisi harkita vaihtoa samanlaiseen mutta yhtä kokoa leveämpään... Noh, ei nyt vielä maalailla piruja seinille! Voinhan mä huomiseen valmennukseen kokeilla vaihtaa meidän varasatulaa joka on hitusen levemäpi, mutta mulle taas liian iso. Pääsen röhnöttämään siinä kuin nojatuolissa!

Kuvat kertovat nyt aika paljon tunnin kulusta:

Ensimmäisissä laukannostoissa piti työstää ajatusta heti eteen. Eli taas päinvastoin kuin hevonen haluaa! Hertta jarrutteli, niin minä tahdon sitten eteenpäin ja ulospäin kuoresta.

Pikkuhiljaa lähti työntöä löytymään, mutta kaulan ulos saaminen oli haastavaa ja H oli hieman nyrpeänä vain "itseensä käpertyvää sorttia". Yritin vain antaa pieniä myötäyksiä ja maanitella sitä pikkuhiljaa eteenpäin kuitenkaan niin ettei se lähde kiihdyttelemään.
Tässä siis takapää lähtee jo työntämään mutta etuosa ei vielä pääse alta pois.

Pikkuhiljaa pehmeni

Laukassakin metsästettiin kaulaa esiin, ei taakse.

Laukassa sitten alkoi tapahtumaan ja lopuksi saatiin se laukassa kivasti läpi, jonka jälkeen ravikin oli parempi. Tämä on ehdoton suosikkikuvani näistä pienistä laukkakokoamisista!
 Hertalla on oikeasti alkanut kaulassa olemaan lihasta, mutta edelleen jos se menee ryttyyn edestä niin se saa sen kaulan lihaksiston piiloon. Mutta työtä on tehty oikeaan suuntaan, joten jatketaan samalla linjalla!

Laukan työstämisen jälkeen alkoi raviinkin löytyä draivia ja eteenpäin pyrkimystä.
Nyt tietää millä huomenna aloittaa: laukka ensin.

Huomiselle valmennukselle Emma ohjeisti että ravailisin itsenäisesti alkuverkkaa eteenalas ennen huomista valmennusta, jotta päästäisiin heti tekemään töitä laukan parissa ja sitä mukaa saisimme nopeammin Hertan läpi ja pääsisimme tekemään muitakin asioita läpi. Tänään oli sitten tälläinen lämmittelykierros perusratsastuksen osalta, joten toivon että huomenna H on tosiaan näillä asetuksilla vähän nopeammin valmiina, jotta enemmän kalliita minuutteja saisimme käyttöön mm. temppujen osalta ja saisin niihin taas uutta näkökulmaa. :)