Emman valmennukset 2. päivä

Tänään meni jälleen paljon paremmin kuin ensimmäisenä päivänä. En ollenkaan yllättynyt tästä! Oikeastaan aina on sama tilanne, että ensimmäisenä päivänä kisoissa tai valmennuksissa menee vähän säätämiseen ja sitten seuraavana päivänä pääsee tekemään nopeammin töitä.
Hertan kanssa kyse on yleensä nimenomaan siitä, että tokana päivänä pääsen nopeammin siihen käsiksi ja se rentoutuu/on vastaanottavaisempi nopeammin. Ihankuin se tietäisi homman nimen paremmin heti seuraavalla kerralla. Eka kerta on vähän harjoittelua!

Tykkään Emman tyylistä pitää valmennuksia. Siitä paistaa sellainen saksalainen jämptiys, mutta lempeällä tavalla. Emma on kokoajan läsnä aina alkuverryttelystä loppuverryttelyyn. Mitään muuta kuin perustyöskentelyä ei tehdä niin kauan kunnes hevonen on siihen valmis. Hevosen täytyy olla rento ja vastaanottavainen, jotta voidaan lähteä tekemään eri tehtäviä. Siihen asti se on yksinkertaisesti vain ja ainoastaan hevosen "pehmittämistä" ja valmistelua tehtäviin. Turha lähteä tekemään temppuja tai käymään eri tehtäviä läpi jos hevonen ei ole siihen valmis!
Emman kanssa mulla ei myöskään ole niin hätä, kuten vieraiden valmentajien kanssa. Jotenkin vähän jännitän salaisesti aina vieraita tai uusia valmentajia. Ikäänkuin häpeän jo valmiiksi ja pyytelen anteeksi sitä että olen kehdannut tulla heidän silmien alle hölskymään! Ehkä mä joskus pääsen tästä mun alemmuuskompleksista eroon. On se kyllä jo paremmalla mallilla tosin. Nykyään lähden valmennuksiin ottamaan oppia, enkä häpeämään itseäni.

Tänään otin jo itsenäisesti vähän rentoa hölkkää ennen valmennusta, jotta päästäisiin nopeammin itse valmennuksessa liikkeelle. Vanha hevonen kun vaatii vertyäkseen aikaa. Tosin mikä tahansa hevonen tarvitsee rauhallista aikaa verryttelyyn! Hertta oli oikein vastaanottavaisen tuntuinen heti alkuun. Ilme oli jo ihan erilainen heti aluksi! Oli se myös väsyneen oloinen jo tallissa kun laitoin kuntoon, kun eilen oli aika rankka päivä.
Tuttuun tapaan aloitettiin jälleen ympyrällä ensin kevyttä ravia matalalla niskalla ja sama laukassa. Ihan vain tsekataan askellajit läpi.
Sen täytyy olla;

• Rento
• Vastaanottavainen
• Pyöreä
• Aktiivinen
• Hakeutua kohti tuntumaa heti alussa jo
• Kun Hertta myötää ja rentouttaa niskaa, en heitä ohjia pois "palkkioksi" mitä vähän tuuppaan tekemään, vaan nimenomaan pidän sen tuntuman jotta sillä on se tuntuma siellä matalalla niskalla!

Kaikki kuvat (c) Taru Arola!
Sorry, kuvapommi tiedossa ;)

Päivän ehdoton suosikkikuva!

Lähdimme pikkuhiljaa kokoamaan ravia lisää ja koko uraa pitkin avo- sekä sulkutaivutusta. Itseasiassa ne onnistui aika jees! Vasen kierros oli jälleen se hankalempi, muttei siis mitenkään sellainen että sitä oisi pitänyt jäädä hinkkaamaan. Oikea avo ja sulku tuli helpommin tasapainossa, vasemmassa kierroksessa jouduin yhdet ekstrakierrokset tulemaan vielä, jotta saatiin se vähän paremmin läpi. Positiivista kuitenkin oli, että ei tarvinnut kuin kerran korjata niin se korjaus tapahtui! Ei siis mitään jyystämistä ja äheltämistä, se vasen kierros vain vaati multa vähän enemmän apuja Hertalle. Lähinnä jouduin käyttämään aina sisäpohjetta jotta H oikeasti taipuisi pikkasen enemmän rungostaan kuin mitä se tarjoaa. Helposti avossa ja sulussa jää vain "ulkoapujen" kanssa puljaamaan, mutta sisäpohje on se, joka sen taivutuksen viimeisen silauksen tekee! Kun käytin pohjetta, niin Hertan täytyi reagoida siihen ikäänkuin olisin kutittanut sitä ja se "väistäisi" kyljellään tätä kutittavaa jalkaa. Eli pohje--> taipumisreaktio kyljestä pohkeen ympärille, eikä reaktiota eteenpäin kiihdyttäen, niinkuin helposti voi käydä jos hevonen jännittyy.

Teimme myös laukassa sulkutaivutuksia ja niissä oli ihan sama idea. Sen täytyy kunnolla taipua ja mun täytyy sisäpohkeella "kutittaa" tarvittaessa jos Hertta meinaa suoristua. 

Alun verryttelylaukkaa

Avotaivutukseen lähdössä

Sulkua vasemmalle

Laukkasulkujen jälkeen jatkuu samantien piruettitreenillä. 

Ensin pääty-ympyrällä normaalia lennokasta koottua laukkaa. Lähden hieman kokoamaan laukkaa, samalla pienentäen ympyrää. Pienemmällä ympyrällä, oikeastaan melkein jo voltilla alan pyytämään pikkuhiljaa piruettilaukkaa. Kun saan piruettilaukan säilymään tasaisena, lähden vasta kääntämään mutta kokoajan mun täytyi pitää huoli jälleen sillä sisäpohkeella että se taipuu sen ympäri eikä jää pohkeen taakse! 

Mun (ja Hertan) ongelma on se, että me molemmat ollaan vähän sellaisia hössöttäjiä ja hätäilijöitä. Emmakin sanoi, että mun täytyy pystyä siinä piruettilaukassakin ratsastamaan ihan mitä vaan milloin vaan, eikä niin että mulla on hevonen kontrollissa ja valmisteltuna ennen ja jälkeen piruetin, mutta itse piruetti pyyhkäistään kahdella askeleella läpi niin etten pääse koskemaan koko hevoseen. 

Meidän Kuninkaallinen Pinteleiden Käärijä- Essi (siis kisahoitaja :D ) sanoi heti valmennuksen jälkeen: "Katsokkin etten IKINÄ enää ratsasta piruetteja kisoissa niinkuin sä olet ne tähän asti ratsastanut, vaan ratsastat ne tuollalailla kuin tuossa Emman/Riitan silmien alla!".
("Okei. Näin tehdään, pakko totella tai Essi ei enää tule käärimään meille pinteleitä... ;)" )

Mulla on hirveä kiire piruetista pois. Jotenkin alitajuntaisesti ajattelen "Suoritanpa tämän nyt nopeasti alta pois ennenkuin ehtii tapahtumaan virhe!". Noh, lopputuloksenahan on yksi iso virhe,nimeltä huono juostenkustu piruetti.

Pirueteista jatkettiin suoraan vielä ravityöskentelyyn viimeisillä minuuteilla ja lopuksi vielä ympyrällä hitusen kokeiltiin passagea. Lähinnä pikkuhiljaa kokoamalla ravia lisää ja lisää ja sitten siitä passagea. Me ollaan vielä todella vaiheessa passagen kanssa, mutta tosi kivoja askelluksia pilkahtelee! Vaikeinta tässä selvästi on se passageen siirtyminen/aloittaminen. H jännittyy ja vähän menettää otetta. Se vähän ahdistuu että "mitä nyt tapahtuu". Sitten kun se löytyy askelluksen ja tasapainon, se itseasiassa jatkaa sitä passagea ihan ok! Se vähän tuntuu aluksi epäilevän itseään ja tehtävää, eikä se oikein vielä ole varma tässä. Sittenkun siihen passageen päästään niin kaikki on ihan ok, ja itseasiassa passagesta ulosratsastaminen ei ole mikään iso ongelma.

Eli passageen valmistelu ja tuleminen on haastavaa, mutta itse passage on ihan ok ja siitä ulos ratsastaminen. Eli siirtymiä pitää harjoitella!
Olen vielä tosi armollinen itselleni passagen suhteen. Sitä on nyt vasta 2 viikon takaa ekan kerran laitettu oikeasti syyniin, joten siihen nähden se sujuu ihan mukavasti. Meidän täytyy saada siihen itsevarmuutta varsinkin Hertalle, jotta se ei heti ahdistu ja ole yhtä kysymysmerkkiä. Eli mun täytyy vielä paremmin kertoa sille mitä kohta tehdään. Uskon että tämä tulee korjaantumaan nimenomaan vain tekemällä ajan kanssa. Eiköhän se Herttakin kohta huomaa mitä se passage on ja voiman ja tasapainon kautta se löytää siihen tarvittavan itsevarmuuden, eikä jännity niin helposti siihen tultaessa. 

Piruettia

Kun piruettilaukka oli saavutettu sain rauhassa lähteä kääntämään

Kepeä askellus Muorilla!

Ylipäätänsä vaikeinta tässä kaikessa on rentouden säilyttäminen myös niissä tehtävissä. Hertta on hevonen, joka jännittää sekunnissa askeleen sisällä itsensä lukkoon ylälinjastaan ja painaa selän alas, ja yleensä vielä sinkaisee jonnekkin, jos se ahdistuu. Se rentous ja sen saavuttaminen vaatii sitten enemmän sekunteja. Täytyy muistaa että oikeastaan nämä kaikki vaikeat liikkeet todellakin ovat Hertalle vaikeita. Kyllä sen huomaa kun näitä tekee hevosella joka ei olisi näi pitkä ja takakorkea. Pisteet kuitenkin Hertalle kun se yrittää niin täysillä!

Kyllähän sen rennoksi saa helpommin näissä perus askellajeissa, mutta se jutun juoni on säilyttää se rentous, vaikka tehtävä vaihtuu. Tehtävästä toiseen ja jopa sen saman tehtävän sisällä säilytetty rentous on se tavoite. Ei kannata heittää hanskoja tiskiin, vaikka rentous häviäisi aina ajoittain. Varsinkin jos opetellaan uutta, voi rentous karata. Toisaalta en minäkään rennoin mielin opi uutta aihetta tässä vaikeassa kemiassa mitä vastaan vielä taistelen Yliopistolla. Itse asiassa se uuden opettelu on mulle itkupotkuraivareiden tasolla! Mutta kappas kummaa kun saa sen rutiinin ja itsevarmuuden oppimisen myötä, voin rennoin mielin lasketella menemään molekyylikaavoja ja reaktioyhtälöitä! Sama pätee hevosten kanssa ratsastuksessa. En lähtisi panikoimaan vaikka hevonen jännittyy uuden äärellä, kunhan se ei jää lopulliseksi tilaksi. Ajan myötä se rentous kyllä palaa, kun uudesta asiasta tulee "vanha tuttujuttu".

Ratsastajan muistilista mulle:

• Ratsasta alusta loppuun, askel askeleelta. Oli kyseessä sitten piruetti tai voltti, mikä lie! Valmistele, ratsasta jokainen askel, ratsastaa ulos. 
• Kun hevonen myötää alas, älä heitä ohjaa pois, vaan pitä se tuntuma ja seuraa tuntumaa.
• Passagessa ei raippaa, H reagoi liikaa ja sekoittaa tahdin. Passagessa täytyy olla rentous ja rauha, mutta se ei saa jäädä hitaaksi. Nopeaa takajalkaa, mutta rentoutta kadottamatta!
• Vielä kerran: valmistele.

Ei siis sinäällään mitään uutta, mutta kuinkakohan kauan siinä menee että nää saisi taottua mun päähän! 

Noissa loppumetrien passagessa jo huomasin kuinka väsynyt H alkoi olla. Itseasiassa tunsin sen jo pirueteissa, mikä näkyi myös siinä että H rupesi piruettiin kokoamisessa tosi usein pärskimään. Se alkoi jo selvästi hapottaa. Siihen nähden se tosi hyvin tsemppasi ja jaksoi pinnistellä loppumetreille asti! Täytyy sanoa että itsekin olin jo melkein lopettamassa ja yllätyin kun vielä piti jaksaa koota ravia passageen! 

Hertta on nyt tehnyt 2 päivää todella paljon töitä ja molempina päivinä se hikosikin reilusti, vaikkakin toki se ei näy niin helposti koska se on klipattu ja kuivuu nopeaan. Laitoin sille elektrolyyttiä ja juotin kunnolla (helposti menee 2 ämpärillistä vettä treenin jälkeen!). Molempina päivinä treenien jälkeen se sai joka jalkaansa linimentit ja lämpöpintelit, sekä vielä BOT-loimen. Hertta oli kyllä todella väsynyt tämän päiväisen jälkeen, mutta hyvin se töitä tekikin. Nyt se saa sitten alkuviikon olla todella kevyellä. Huomenna käyn juoksuttamassa sitä vähän ravissa eteenalas, tiistaina sillä on sitten vapaapäivä kokonaan. Katsotaan josko ensi viikonloppuna voisi käydä vähän hangessakin pitämässä hauskaa? 

Passagessa, vielä on hieman vaikeaa mutta askellusta rupeaa löytymään! 

Yritin passagessa antaa mahdollismman paljon ohjaa, jotta H:lla olisi aina tilaa tarpeen vaatiessa. Hyvin muuten se vetää vatsaa sisään, ei roiku. ;)

Tässä lähti jo passagessa löytymään sitä punaista lankaa, eli H alkaisi ajattelemaan passagesta eteen! 

Olipas taas antoisaa! Nyt vain pitää pitää mielessä näitä juttuja ja "pureskella" niitä. Pitää syynätä videoita läpi tarkkaan ja ottaa kaikki hyöty irti näistä. Toivottavasti ei tullut kuvista ähkyä! Karsin niitä jo tosi paljon ettei olisi liikaa.

Helmikuussa olisi jälleen seuraavat valmennuspäivät, mutta oma osallistumiseni on vielä auki taloudellisista syistä. Niin kivaa kuin valmenautuminen onkaan, niin pakko se on jotain syödäkkin seuraavan kuukauden ajan.

Kokosin pienen videokoosteen päivästä. Olen niin kriittinen itselleni etten oikein tykkää julkaista videoita kun näen niissä ison kasan virheitä, mutta tässä nyt yritän tosissaan opetella siihen että ilman niitä virheitä ei kehity, ja jokaisella meistä on kasa virheitä mukanaan. Perfektionistin pahin painajainen... ;) Josko videoiden avulla pystyy vielä lisää hahmottamaan tätä blogitekstiä tunnin kulusta ja näkisi eron ennen ja jälkeen korjauksen. Pahoittelen, videosta tuli silti yli 8 minuutin pituinen. Yritin ottaa sellaisia pätkiä missä kuuluu neuvot tehtäviin. Viimeksi myös pyydettiin enemmän ravityöskentelystä videota joten sitä laitoin tähän.

PS. Väsäsin niin innoissani "nopeasti" teille tätä videokoostetta, että unohdin hellalle veden kiehumaan. Niin keskittynyt olin etten edes huomannut tätä eeppistä palaaneen käryä mikä kämpässä nyt vallitsee. Kattila on entinen, mutta toivottavasti video parempi. Enjoy! ;)