Minä bloggaajana

En tiedä mistä tälläinen ajatus lähti, mutta tässä on viime aikoina ollut muutenkin puhetta bloggaamisesta ja siihen liittyvistä asioista kavereiden kanssa. Aloin miettimään itseäni bloggaajana, ja oli hauskaa huomata että bloggaajia on monenlaisia, mutta meitä pystyy myös ryhmittelemään eri kategorioihin. Toki on erilaisia blogejakin, kuten treeniblogit, kisablogit, hyvän mielen blogit, kuvablogit, puhumattakaan eri lajeista (este, koulu, kenttä, issikka, lv, ratsastuskoulu...).

Menemättä sen enempää blogeihin, avudunpa sitten tämän postauksen verran (vain ja ainoastaan tämän kerran!) pelkästään itsestäni täällä blogin puolella. Hertta viettää vapaapäivää ja minä luen kemiaa (joo luen/luin oikeasti, kunhan tämänkin saan valmiiksi...) joten hyvin ehtii kirjoittaa.

Minä 18 vee, Hertta 10 v.
Nykyään minä 25 vee, Hertta 18 vee.

Bloggaaja vai ratsastaja?
Ensinnäkin, pidän itseäni enemmän ratsastajana, joka kirjoittaa treeneistään julkisesti treenipäiväkirjan muodossa. Eli olen bloggaava ratsastaja. No siis kaikkihan jotka ratsastaa ja bloggaavat taitavat olla bloggaavia ratsastajia, mutta tarkoitan tällä tosiaan sitä, että miellän itseni enemmän ratsastajaksi ja blogi tulee siinä sivussa. En ratsasta blogin takia, enkä pidä blogia ratsastuksen takia. Blogi on "sivutyö" ratsastuksen ollessa "päätyö".
(Selvennetään nyt vielä sekin, että sana "työ" on nyt vain kuvainnollista! Oikea työni on lääketehtaassa, mutta se nyt ei liity tähän)
Monissa muissa blogeissa mitä luen on paljon sellaista oheistekstiä. Eli muitakin kirjoituksia kuin vain oman hevosen kanssa puuhailusta. Tykkään lukea itse näitä, mutta harmittavasti en itse saa sellaista tekstiä aikaan. Toisihan se blogiini varmasti väriä jos kirjoittaisin muistakin aiheista "toimittajamaisesti", mutta mun blogi käsittelee tätä kouluratsastusta ja siinä treenaamista, joten tekstit keskittyvät niihin Hertan ja mun tekemisten kautta.

Suunnitelen(ko?)
En oikeastaan ikinä suunnittele postauksiani. Kirjoitan silloin kun siltä tuntuu. Jos en koe yli viikkoon mitään ahaa-elämystä mistä tahtoisin tulla kirjoittamaan, sitten en kirjoita. Haluaisin kirjoittaa blogia noin 1-3 kertaa viikossa ja tähän onneksi suurinpiirtein pystynkin. Viitaten edelliseen kappaleeseen, missä pidän itseäni enemmän ratsastajana, en koe painetta että blogiin olisi pakko kirjoittaa. Haluan että blogini tekstit sisältävät aina jonkin juonen, josta joku saa hyötyä (jos ei kukaan muu niin itselleni on hyvä kirjoittaa pohdintoja ja asioita muistiin).
Omasta mielestäni laadukkaat blogit tuottavat jotain sisältöä, ja tykkään itsekin lukea blogeja joissa tulee tasaisin väliajoin postauksia monipuolisista aiheista. Välillä tuntuu kuin lukisi jotain maksullista lehteä vaikka kyseessä on ihan vain harrastus bloggaajalle! Osa bloggaajista todella osaa kirjoittaa ja he tuottavat laadukasta sisältöä hyvillä kuvilla. Itse en vain tähän pysty, joten olen hieman kade ;)
En ikinä ole suunnitellut mitään tekstejä blogiini, vaan kaikki tekstit tulevat silloin kun siltä tuntuu ja "syljen" ne näppiksille. Siksi suurin osa teksteistäni onkin valmennus ja kisapostauksia, koska silloin koen että mulla on paljon kerrottavaa ja pohdittavaa! Mähän pohdin kavereille kokoajan mun kisoja ja treenejä, joten siksi perustin aikoinaan blogin, jotta voin tänne läpättää treenijuttuja, ettei kavereita tarvitse niillä kiusata.

Miksi en osaa näyttää asialliselta niinkuin kaikki muut kisoissa? :D

Yhdys sana ja kirjoitusvihre...
Toinen huomio on, etten oikein osaa kirjoittaa kirjakieltä. Taino osaan, jos oikein haluan, mutta huomaan käyttäväni paljon puhekieltä teksteissäni. Olen 100% varma että kielioppipoliisit löytävät kasan virheitä teksteistäni, mutta itseäni ne ei oikeastaan häiritse. Tiedän kuinka joitain häiritsee yhdys sana virheet ( hihi ;) ), mutta itseäni ne eivät häiritse kun luen tekstejä. En toki halua että blogini on vaikeasti luettavaa, mutta kaiken palautteen mukaan se ei sitä olekaan, vaikken kirjakieltä kirjoitakkaan. Minulle riittää että tekstin sanoma tulee niin helposti selväksi, ettei sitä tarvitse erikseen miettiä ja pohtia. Sen kun vaan lukee!
En siis yritä olla yhtään mitään muuta kuin mitä olen. Tahdon että mun blogi on mun näköinen, eli vähän sellainen höveli ja vähän kiireinen, mutta kuitenkin vaikka asiaa ja tekstiä paljon tuleekin, siinä on jotain järkeä. Huumoria ei saa unohtaa, se on ainut asia millä tässä maailmassa pysyy selväjärkisenä.
Tähän kastiin kuuluu varmaan hymiöt. Normaalissa somekirjoittelussa olen aina ollut sellainen että käytän paljon hymiöitä. Ne ovat minulle kuin piste lauseen päähän. Monta kertaa blogiin kirjoittaessa laitankin hymiöt perään, mutta yritän poistaa niitä, jotta teksti olisi vähän asiallisempaa. ;) ( juuri näin...)

Kisamatkoilta juttuja lisää blogiin, vähän muutakin kuin se itse ratsastusosuus? Meno ei ole kovin vakavaa kisareissuillakaan ;)

Mites se kuvapuoli?
Tykkään hienoista ja laadukkaista kuvista. Kadehdin blogeja joissa on aina tuoreet kuvat jokaisesta omasta ratsastuskerrastaan mistä kerrotaan. Valitettavasti en itse vain kykene tähän. Käyn usein tallilla yksin, joten en nyt oikein voi kuvatakkaan kun ratsastan yhtäaikaa. Yritän ottaa edes kännykkäkuvia elävöittämään tekstejä. Parempia nekin kuin ei mitään. Tosin meidä hovikuvaaja Taru onneksi jaksaa meitä aina tulla kuvailemaan, joten saan aika ajoin uusia ratsastuskuvia tänne. Palautetta on tullut että saisin käyttää enemmän kuvia, varsinkin ratsastuskuvia, ja olen samaa mieltä. Lupaan kyllä laittaa aina kuvia kun niitä vain saan!
Blogini pääasia on tekstit joissa on pohdiskeleva ote, ja myönnän että usein laitan vanhoja kisakuvia koristeeksi, ettei koko postaus olisi vain pelkkää tekstiä. Toki katson että kuvat liittyvät tekstiin jollain lailla, mutta aina ne eivät ole tuoreimmasta päästä. Toisaalta mielestäni jos kuva on hieno ja kiva, ei sillä ole väliä milloin se on otettu.
Mielestäni blogeissa pääosassa on teksti. Kuvat tukevat tekstiä. Jos olisi vain pelkkiä kuvia ilman tekstiä niin...? Mitä luettavaa siinä on? Tykkään katsella kuvia kyllä, mutta mielestäni blogissa pääosassa on teksti.

Siksi täällä blogista ei meistä ole muita kuin ratsastuskuvia, koska näin hyvin poseeraaminen meiltä onnistuu! ;)

Lukijat
Silloin vuonna 2011 kun aloin kirjoitaa blogia kirjoitin tätä vain itselleni. Se oli aluksi yksinpuhelua. Pikkuhiljaa alkoi tulla kommentteja ja blogin kautta olikin lukijoita joille oli kiva jutella. En koskaan ajatellut että blogistani tulisi näinkään iso! Pikkuhiljaa huomasin myös että aloin kirjoituksissani miettimään myös lukijoita. Yritän aina kirjoittaa asiat niin että kaikki ymmärtävät ne. En siis kirjoita enää vain itselleni, vaan ajattelen teksteissäni myös lukijaa.
Kommentit ovat kivoja. Kyllä! Kommentit lukijoilta pitävät mielestäni tämänkin blogin eläväisenä! En tarkoita että kalastelisin kommentteja, mutta joskus on outoa, jos on postaus johon ei kukaan sano mitään. Sitä aina vähän miettii että mikä meni vikaan? Eikö kukaan lukenut sitä? :D
Blogini on aina ollut avoin kaikille. Kommentit julkaistaan ilman valvontaa ja anonyymien kommentointi on sallittu. Suuret blogit usein tarkastelevat kommentointia, mutta se suurin syy, miksi blogini on "avoin kaikille" on se, että meno on aina ollut täällä asiallista. Toki pieniä puskistahuutelijoita on tännekkin eksynyt, mutta kuitenkin asiallisissa sävyissä. Risuja ja ruusuja on kiva saada, ja risutkin otan vastaan, jos ne ovat asiallisia. Olen tainnut KERRAN joutua poistamaan asiattoman kommentin! Se on todella vähän verrattuna blogin kokoon. Tämäkin oli kommentti, jossa haukuttiin minut ja yhteistyöpostauksen sponsori. Yhteistyö kuvioideni ruotiminen on tosiaan asiatonta, ja sen kommentin poistin heti.
Negatiivisen kommentin saa tottakai lähettää, mutta aina toivon että asiasta pystyy keskustelemaan. Tylsä kommentti "Hyi sä sahaat" saa multa korkeintaan vastauksen "jaa".
Asiallisen menon takia blogini kommentointi tulee jatkossakin olemaan avoimena kaikille. Suurin osa lukijoistani taitaa lukea blogia anonyyminä ja paljon saankin hyviä ja mukavia kommentteja nimenomaan anonyymeiltä.
En tahdo poistaa anonyymien kommentointioikeutta muutaman asiattoman ihmisen takia. Bloggaajana en hätkähdä pienestä. Mulla on valmennuspuoli sen verran hyvässä kunnossa, etten tosiaan ota itseeni "et osaa ratsastaa" kommenteista. Näissä tapauksissa toivon, että itse kommentoija on sitten itse todella hyvä ja edustaisi Suomea vaikka olympialaisissa seuraavan kerran... ;) Olisin silti avoimin mielin valmis keskustelemaan aiheesta "miksi en osaa ratsastaa", mutta harvoin nämä kommenttiheitot jatkuvat sen pidempään. Jos valmentajani tosin kommentoi "et osaa ratsastaa" niin siinä vaiheessa varaankin jo ajan terapeutille ja mietin miten elän asian kanssa.
Ja tosiaan, tapoihini kuuluu että vastaan kaikkiin kommentteihin! Tykkään jutella ihmisten kanssa, niin oikeassa elämässä kuin täällä blogin puolella. Tietäisittepä vaan kuinka kova olen juttelemaan! Blogiini saa aina kommentoida, vaikka tuntuisi ettei mitään asiaa olekaan. Linkkaa samalla vaikka oma blogisi, käyn mielelläni katselemassa niitä ja etsimässä uusia lukukokemuksia.
Kiitos siis kaikille lukijoille!

Johtopäätelminä voisin siis sanoa, etten ole muuttamassa blogiani suuresti mihinkään suuntaan. Kuvien ja tarkemman tekstin kanssa yritän parantaa, mutta jatkossakin pääpaino teksteilläni tulee olemaan treeni ja kisapostausten pohtiminen, jotta näissä teksteissä olisi aina jotain hyödyllistä ja järkeä. Toivotaan että huoleton ote pysyy mukana eikä meno käy jatkossakaan liian vakavaksi!