9. Tahtia, tasapainoa ja voimaa

Mielestäni jokaisen ratsastajan tulisi haluta ratsastuksessaan tähdätä johonkin. En tarkoita kilpailuja tai jotain tiettyä tasoa mitä saavuttaa, vaan aina olisi joku syy/asia, mitä tavoitella ja mitä kohti tehdä töitä. Ratsastus ei saisi olla vain "hevosen liikutusta" vaan se on hevosen kouluttamista. Tällä koulutuksella me tahdomme kehittää hevosta, jotta siitä tulisi kestävä, terve ja tasapainoinen hevonen. Kouluratsastuksen tarkoitus ei ole tehdä seuraavaa Totilasta, vaan kouluratsastuksen tarkoitus on juuri edellä mainittu. Kouluratsastus on sitä "hevosen balettia ja voimistelua", eli kaikki, mitä teemme, tähtää lihaksikkaan, terveen ja hyvin koulutetun ratsun tekemiseen. Bonuksena saamme vielä kasan temppuja mitä esittää, mutta niitä temppuja ei voi esittää oikein, jos emme rakenna hevosta "kestämään" niitä.
Ei ole väliä mikä on hevosen "ammatti". Estehevonen on hyvä estehevonen, kun se on koulutettu hyvin. Väitän, että pelkällä hyvällä hypyllä ei välttämättä mennä huipulle. Esteratsu tarvitsee kokoamista. Lännenratsu tarvitsee kokoamista. Issikat tarvitsee askellajien esittämiseen kokoamista.
Joidenkin mielestä kilpakouluratsastus on eriasia kuin "normaali sileän työskentely". Minusta se ei todellakaan ole sitä, vaan kouluratsastusta on kaikessa.

9.Tahti ja tasapaino

Varmaan tärkeimmät asiat mitä ratsastuksessa voi olla. Sen päälle rakennetaan kaikki, aina kokoamiseen asti. Ei ole kokoamista ilman tasapainoa. 

Jälleen Kyran sanoja lainaten: tasapainoton hevonen on kuin kännissä oleva ihminen. Se ei pysty kävelemään edes suoraan eteenpäin, koska se ei hallitse omia askeliaan. Se ei hallitse askeliensa pituutta eikä nopeutta.

Me siis haluamme allemme "selvinpäin olevan hevosen", joka kävelee itse omilla jaloillaan tasapainoisin ja symmetrisin askelin eteenpäin, suoraan.

Tämä mielikuva oikeastaan kuvaa hyvin tätä tunnetta kun vertaa tasapainoista hevosta ja tasapainotonta hevosta. Pitkälle koulutettujen Hertan ja Wellun kanssa tuntuu että ne kävelevät itse, minä vain ohjaan. Sitten kun menen jollain nuoremalla hevosella, tuntuu kuin olisi baari-illan päätteksi kävelemässä kotiin ja joutuisi vieläpä auttamaan kädestä pitäen kaveria kävelemään suoraan! Tuen sieltä, tuen täältä, kannattelen tosta ja nostan tuolta... Rankkaa!
Täytyy tietenkin muistaa, että jotta voimme vaatia hevosta kulkemaan tasapainossa, täytyy ratsastajan osata kantaa itsensä tasapainossa!

Miten tasapainoa ja tahtia voi sitten kehittää hevosella?
Kokosin tähän muutamia harjotteita, joilla voidaan kehittää hevosen tasapainoa. Saataisiin se ottamaan enemmän takaosalle painoa, kevenemään edestä, kantamaan itse itsensä. Tasolla ei ole väliä, jostain on lähdettävä liikkeelle.
Pääpiirteittäin lyhykäisesti vastaus tasapainon kehittämiseen on: täytyy ottaa pienempiä askelia pysyäkseen pystyssä. Vauhti ei korjaa virheitä! 
Vaikka haluan että hevonen "liikkuu eteen ja on pohkeenedessä" se ei tarkoita sitä, että se pitää ajaa eteenpäin.

Itse teen näitä ihan samoja asioita Inter tasoisten Hertan ja Wellun kanssa, kuin myös nuorempien ja raaempien hevosten kanssa. Vaatimustaso on tietenkin eri ja kokoamisaste. Hevosen tason mukaan siis soveltaen, mutta ajatuksena ihan sama = tasapainoinen ja tasollaan koottu hevonen, jolle saataisiin voimaa aina vaan lisää.

Hyvä laukanvaihtokin tapahtuu tasapainossa ja hyvässä tahdissa.

 Käynti - seis - käynti- siirtymiset

Tästä on kaikista helponta lähteä liikkeelle. Olipa taso sitten He Ö tai GP, niin tämä kuuluu jokaisen ratsun työnkuvaan.
Tässä testataan hyvin toimiiko kaasu ja jarru, suoralla tiellä.

• Kävele rauhallisin askelin vaikka uraa pitkin.
• Tee pidäte ohjilla, jännitä vatsalihaksia ja istuntaa, vaadi hevonen pysähtymään.
• Kun hevonen on pysähtynyt, löysää ohjaa ja vaikka taputa. Hevonen ei saa lähteä kävelemään kun päästät ohjasta! Jos näin käy, pidätät uudestaan. Hevosen täytyy jäädä seisomaan paikalleen hiljaa. Aluksi sillä ei ole väliä, onko pysähdys tasajaloin.
• Anna kevyesti pohkeilla eteenpäin vievä käsky. Kävele taas suoraan. Jos hevonen ei reagoi, pyydä isommalla avulla, jonka jälkeen kiitos. Tarkoituksena on että hevonen lähtee pienestä avusta liikkeelle
• Toista

Kun tätä hetken aikaa tekee jatkuvasti, hevonen alkaa kyllä ymmärtämään ideaa ja valpastuu. Se ottaa kokoajan pienempiä ja pienempiä apuja vastaan, ja alkaa odottamaan tulevia apuja, jotka se jo oletettavasti tietää mitä tuleman pitää. Se siis herkistyy avuillesi.
Jossain vaiheessa kun tunnet että hevonen herkistyy ja kevenee, voit tehdä käynnin sisällä siirtymisiä. Jätä siis pysähdys pois, muuten sama idea. Ratsasta käyntiä suoralla uralla, tee puolipidäte, jännitä istuntaa, vaadi että hevonen ottaa pienempiä askelia, mutta ei kuitenkaan pysähdy. Ikäänkuin sanot hevoselle "ole varuillasi, kohta pysähdytään". Hevonen alkaa odottaa ja kysyy sinulta lupaa jokaiseen askeleeseen valmiina pysähtymään. "Saanko ottaa vielä yhden askeleen, vielä yhden...?". Jos hevonen pysähtyy vahingossa, ei haittaa. 

Ajattele että teet "almost stop = melkein pysähdys"

Kun hevonen alkaa ottaa painoa takajaloilleen ja kantamaan itseään, se yleensä alkaa tekemään myös tasajaloin pysähdyksiä. Jos pysähdyksessä hevosen jalat eivät ole tasan, se tarkoittaa sitä että paino ei ollut tarpeeksi takajaloilla eikä hevonen ole tasapainossa, "se on kännissä".
Kun vaikka tätä tehtävää tekee tarpeeksi ja hevonen alkaa olla tasapainossa, yleensä pysähdyksetkin alkavat tulla tasajaloin!

Itselläni ei ole kovin hyvä istunta, mutta kovasti yritän treenata kotonakin omaa lihaskuntoa, jotta olisin mahdollisimman tasapainossa itse, jotta voin vaatia hevoselta tasapainoa. Nojaan hirveän helposti liian eteen.
Ratsastajan oma tasapaino, tai sen puute, korostuu varsinkin nuoremmilla hevosilla. Nuoria joutuu enemmän auttamaan. Vanhempi hevonen osaa kantaa itse itsensä, jolloin ratsastajan työ vähenee.

Ravi - Käynti tai Laukka - Käynti - siirtymiset

Samalla idealla voidaan jatkaa myös muissa askellajeissa. 

Toki voit tehdä myös ravi - seis -siirtymiä, tai laukka - seis, jos siltä tuntuu, mutta jos näitä tekee laukasta seis/laukasta käyntiin, siinä on isompi riski että hevonen jää pohkeen taa.
Ravissa vielä pystyy helpommin pitämään hevosen pohkeenedessä ja käyntiin siirtyminen voi olla hivenen helpompaa kuin suoraan seis. Kokeile!

Ravi - käynti siirtymissä tulee olla hyvin nopea pohkeen kanssa. Kun hevonen ravista siirretään käyntiin, tulee käynnin jatkua heti eteenpäin. Hevonen ei saa jäädä laahustamaan käynnissä pohkeen taakse, vaan käytännössä kun annat käskyn ja avut siirtyä käyntiin, alat jo samalla sekunnilla miettimään käyntiä eteen! Ei kovempaa, vaan eteen.
Ei niin että siirrät hevosen käyntiin ja itsekin "rojahdat" väsyneenä pitämään käyntipaussia. Käynnin ratsastamista jatketaan heti!
Kun käynti on pohkeenedessä, kevyttä ja eteenpäin vievää, voit valmistella uudelleen ravin.
Jos hevonen  hössöttää ja häseltää käynnissä, teet tätä käynti pätkää niin kauan, kunnes se odottaa sinua. Nosta uudelleen ravi vasta kun hevonen malttaa. 

Laukassa sama idea, mutta se vaatii taas asteen enemmän tasapainoa. Jos tämä on liian haastavaa, älä vielä tee sitä. Ensin ravisiirtymät kuntoon.

Kun hevonen ottaa painoa takajaloille enemmän ja kantaa itseään tasapainossa, laukasta käyntiin siirtyminen tulee myös pehmeästi ja elastisesti, eikä niin että hevonen rojahtaa käyntiin, tai tippuu raviin ja sitä kautta "valuu" käyntiin.

Siirtymiset askellajin sisällä

Kuten jo käyntiosiossa vähän sivusin, siirtymiset askellajin sisällä (ei siis askellajista toiseen) ovat elintärkeitä tasapainon ja tahdin kehittämisessä. Siirtymä "siirtää hetkellisesti painoa takaosalle", joten kun näitä aletaan tekemään, askel askeleelta saadaan tahtia ja tasapainoa parannettua ja myös sitä ilmaa askeleisiin. 

Helpointa on taas tehdä näitä ensin käynnissä, mutta aina laukan säätelemiseen asti näillä on merkitystä. Sama idea, joka kehittyessään tarkoittaa sitä, että voimme tehdä vaikka lisätystä laukasta siirtymisen suoraan piruettilaukkaan!
Ainakin Hertalla aloitimme laukkapiruettien työstämisen sillä, että H kykeni ensin normaalisti kootusta laukasta ottamaan pieniä askelia ja pieniä pätkiä piruettimaista laukkaa, jonka jälkeen ratsastettiin taas eteenpäin. Pikkuhiljaa näiden pikkuaskelien määrä kasvoi, hevonen sai voimaa ja tasapainoa lisää, jonain päivänä se jaksoi jo laukata aika pitkään tätä pientä laukkaa, ja lopulta sillä oli niin paljon voimaa että se jaksoi kääntää piruetin tässä laukassa. Palapalalta siis kohti maalia.

Ravissa voitte tehdä vaikka ympyrällä näitä siirtymiä. Ensin täytyy normaalin perusravin olla kunnossa. Tahti on säännöllistä ja hevonen ravaa itse. Pienellä puolipidätteellä ja vatsalihaksilla pyydetään hevosta muuttamaan askellustaan ravissa hieman hitaammaksi hetkellisesti. Kun hevonen vastaa hidastamalla edes pikkiriikkisen raviaan, kehu, ja anna taas ravata eteen. Tämän hidastuksen ei tarvitse kestää kuin askeleen pari. Toista.
Tässäkin toimii ajatus, että teet siirtymän melkein käyntiin.
Normaali ravi - puolipidätteen kautta pieni tahdin ja askelluksen muutos hitaampaan - kiitos ja eteenpäin.
En sitten tarkoita, että kun teet puolipidätteen, hevonen rojahtaa etupainoiseksi ja pitenee kilometrin mittaiseksi. Tällöin pohje korjaa nopeasti eteen ja uusi yritys!

Tasapainon kehittyessä kehittyy myös kokoamisaste. Ajanmyötä hevonen säilyttää tasapainonsa myös erittäin kootussa laukassa, piruettilaukassa. Wellulla on tosi hyvä tasapaino ja se kykenee kokoamaan itseään pidemmälle.
Kuvassa kokoamme laukkaa "melkein paikalleen" suoralla, jonka jälkeen lähdemme reippaammin eteen laukassa. Eli teimme laukan sisällä siirtymisiä!
Tässäkin paljon puolipidätteitä ja omalla istunnalla kokoan laukkaa. Edestä en halua "lukita", vaan pikemminkin pidän ajatuksen "lyhennä takaa, älä edestä".  Wellu saa työntää nenäänsä eteen, jos se haluaa sieltä tilaa. Tässäkin päässäni kaikuu kokoajan valmentajan sanat (ja itseasiassa tuomareiden kommentit papereissa) : "Nenä eteen!"
Täytyy kuitenkin muistaa, että pelkkä leukakulman tuijottaminen ei kerro koko totuutta.

Puolipidätteet

Tärkein apu, ja vieläpä varmasti isoin myytti ratsastuksessa, on puolipidätteet. Ilman näitä ei voida tehdä oikeastaan yhtään ylläolevia tehtäviä. Jokainen mieltää puolipidätteet omalla tavallaan, siksi sanoinkin tätä "myytiksi".
Olen tehnyt puolipidätteistä postauksen jonka voitte lukea täältä.
Puolipidäte ei ole pidäte. 

Pidäte tarkoittaa "takaisinpäin", kun taas puolipidäte on mielestäni eteenpäin vievää. En tarkoita välttämättä konkreettisesti eteenpäin, vaan "energian suuntaamista uuteen suuntaan". Eteen, ylemmäs...

Älkää antako puolipidätteessä esintyyvän sanan "pidäte" häiritä. 

Itse miellän puolipidätteet ratsastajan muutokseksi hetkessä.
Puolipidäte = ratsastaja muuttaa itsessään jotain, joka valpastuttaa hevosen.
 Tähän ei välttämättä liity konkreettinen pidäte ohjalla. Puolipidäte voi olla pohje yhdessä tiivimmään istunnan kanssa, joka aikaan saa hevosen huomion herättämisen uuteen tehtävään.
Esimerkiksi, ravaan eteenpäin pitkällä sivulla. Teen puolipidätteet, jolloin hevonen välittömästi aktivoituu, ottaa vaikka vähän isomman askeleen ilmassa kysyen "mitä olit sanomassa?"


Tasapainoa voi kehittää toki muillakin harjotteilla, mutta lähtökohtaisesti askellusta pienentämällä sitä saadaan myös aikaan. Ei ole olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa tietä ja jokainen saa tehdä juuri niinkuin parhaaksi näkee. Suosittelen kuitenkin kaikkia kokeilemaan kaikenlaista ja etsimään jokaiselle itselleen ne parhaat tavat toimia.