Taipuisuutta ja notkeutta seniorille!

... niin ja miksei kaikille hevosille? Ja ihmisille? ;)

Viime valmennuksissa on teemana ollut taipuminen. Rehellisesti.
Vaikka periaatteessa Hertta on taipuisa hevonen, se vähän fuskaa siinä. Kaulastaan se taipuu vaikka mihin makkaralle, mutta kyljistään (ah, nuo tamman pyhimmät ruuminosat!) ovat välillä erittäinkin "kovaa kamaa".
Käynnissä Herttaa saa taivuteltua rungostaan helpoiten, tottakai. Käynnissä on aikaa taivutella ja vaatihan kovempaa juokseminen jo lihasjännitystä enemmän kuin rennompi kävely.

Olemme työstäneet Herttaa pääty-ympyrällä, välillä ihan heittämällä ulko-ohja pois ja johdattelemalla sisäohjasta kaulaa sisälle, samalla pitäen sisäpohkeen lähellä kainaloa. Tarkoituksena on ollut oikein ylitaivuttaa. Tätä ollaan tehty käynnissä (sujuu melko hyvin) sekä ravissa (sujuu vähän vaihtelevammin). Ravissa Hertta niin mielellään lähtisi viipottamaan ja ravaamaan kootummin ja näyttävämmin. Se ei oikein malta antaa itseään rennoksi taivuteltavaksi hitaampaan ja rauhallisempaan raviin. Olemme siis tehneet ihan selkeästi siirtymisiä taivuttelun ja harjoitusravin, sekä kootun ravin välillä.

Sisäjalka aktivoi sisäkyljen, ja sisäkyljen supistus aktivoi sisätakajalan!
Vanha kuva,maaliskuulta 2013.

Eli, yritän selittää oikein yksinkertaisesti. Tätä voi tehdä kuka vaan. Ravin ei tarvitse olla välillä harjoitusravi-kootturavi, vaan pienempi mittakaava riittää.

• Rennossa, hitaassa harjoitusravissa taivutetaan hevosta kaulasta johtavalla ohjasotteella sisälle reilusti, ulko-ohja täytyy antaa vapaaksi! (Silitä vaikka ulkokädellä, tällöin päästät automaattisesti ulko-ohjasta pois).
  Samalla sisäpohje ohjaa hevosta rungosta taipumaan sisäpohkeen ympärille.
• Suorista hevonen rauhallisesti, ulko-ohjan tukea enemmän, samalla siirtyen koottuun raviin suoremmalla hevosella. Muoto nousee, askeleesta tulee suurempaa ja jäntevämpää. Muista, ettei hevonen saa jännittyä.
• Tee pieni pätkä kootumpaa ravia, jonka jälkeen siirry takaisin rentoon ja hitaaseen harjoitusraviin, jossa alat jälleen asettaa hevosta reilusti johtavalla ohjasotteella sisälle (toista siis ensimmäinen kohta). Hevosen kuuluu laskea niskaansa, muoto matalaksi!
• Kun hevonen antaa myöden, lähde jälleen suoristamaan ja kokoamaan isompaan raviin ja ryhdikkäämpään muotoon.

Tällä haettiin Hertalle sitä, että:

1. Hertta taipuisi "ultimaattisesti" kyljistään, rentoutuisi niskastaan ja selästään. Tahdoimme, että se mieltäisi tämän ikäänkuin palkintona, "tila, jossa on kiva olla".
2. Kun tulee suoristus ja kokoaminen, se tulisi jännittymättä koska ensin ollaan rentoutettu sitä. Kun kokoaminen tulee pienissä pätkissä, hevonen ei kokisi sitä mitenkään ahdistavana tai vaikeana, sillä kohta päästään taas rentoon ja matalaan muotoon. Pienissä pätkissä punnerrus, jonka jälkeen takaisin huilaamaan!
3. Tässä tehtävässä tulee huomaamatta kahdenlaisia siirtymisiä: siirtymisia taivutusasteeseen ja siirtymisiä askellajin sisällä!

Varsin huipputreeni siis!
Huom, vaikka puhunkin esimerkissä ravista, niin tätä voi tehdä myös käynnissä ja laukassa! Käynnissä tietenkin helpointa, laukassa vaikeinta. Kannattaa aloittaa käynnillä, niin mekin aloitetaan usein tunnit käynnin parissa!

Lopputunnista tehtiin jo muita tehtäviä, kuten avoja volttien kanssa, sekä laukkasulkua, josta suoraan laukkapohkeenväistöön. Näihin voin palata joskus myöhemmin, melko vaativa tehtävä meille!
Ideana oli kuitenkin alkutunnin pehmittely näissäkin tehtävissä. Huomasi hyvin kuinka alkutunnisa tehty supertaivuttelu helpotti lopputunnin tehtäviä. Avot olitvat parempia ja avoon valmistelevissa volteilla Hertta reagoi hyvin sisäpohkeeseen taivutuksessa. Ei tarvinnut kuin asettaa sisäohjasta ja taivuttaa sisäpohkeella!

Lopuksi tehtiin piruettilaukassa volttia. Ja tässäkin ideana, että sen täytyy taipua myös piruettilaukassa sisäkyljestään, eli jos verrataan alkutehtävään, niin tämä on yhdistelmä niistä. Sen täytyy samalla taipua ja koota. Aluksi en oikein ymmärtänyt ja ei Herttakaan, joten kun aloin kokoamaan pirutettilaukaan ja lähdin voltille, tehtiinkin piruetti. Eikä mikään hyvä piruetti, vaan Hertta on "liian suora" piruettilaukassa, ja kun annan pienenkin kääntöavun, se heittäytyy sisäpohjetta vasten ja roiskaisee piruetin.
Kun molemmat ymmärrettin tehtävän idea, eli piruettilaukassa voltti, eikä piruetti, sieltä tuli aivan huikeita piruettiaskelia taipuen sisäpohkeen ympärille! Siis huikea fiilis, kuinka etuosanousee, hevonen on jäntevä, mutta pehmeä! Eikä tönkkönä pomppiva ankka ähkimässä piruettia! Näitä pieniä askelia mä just tarviin että tunnustelen miltä sen kuuluisia tuntua. Herttakin hyötyy laadukkaista askelista enemmän, kuin kivipatsastelusta... 

Kouluratsastaja yrittää hymyillä tiukka nuttura päässä... ? ;D 

Mun täytyy nyt jatkaa treenejä tän taivuttelun osalta. Ehkä vähän fuskaan siinä... Olen niin paljon keskittynyt suoruuteen (joka kuulemma näkyy jo superhyvin ravissa, ja laukassakin paremmin, sanoi valmentaja) että taivuttelu on jotenkin jäänyt.
Olen vain niin tumpelo vielä, etten voi keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa! ;)