Peltoilua

Suunnitelmissa oli ottaa joulukuvia. Löydettiin hyvä spotti pellolta missä pystyi ratsastamaan ja aurinko paistoi upeasti. Paras hetki olla aamulla siis tallilla kun aurinko paistaa matalalta! Osuttiin juuri oikeaan hetkeen paikalle, sillä hetken päästä pilvet nousivat ja alkoi lumisade. Hyvä tuuri kerrankin kuvien suhteen!

Mun on aina kovin hankalaa saada kuvaajia tallille, sillä Hertta tosiaan asustaa aika pitkällä ja aina menee menot kavereiden kanssa ristiin. Nyt sattui sitten ainoa vapaa-aika mulle ja Riikalle sunnuntaina heti aamulla, joten ei muutakuin nukkumiset sikseen ja tallille kameran kanssa.

Riikka on varsinainen namusetä. Sillä on aina tuliaisia Hertalle ja se tietää sen... :D

Ensin käytiin maneesissa vähän ratsastamassa huomista valmennusta varten. Hertta oli aika kamala, vähän sellainen selätön ja jännittynyt kananen. Meneillään oli estetunti, liekö se vähän aiheuttanut liikaa jännitystä ja pinkeyttä. Mamma olisi selvästi tahtonut taas hyppäämään. Päätettiin sitten lähteä pienelle kävelylle kartanon maille, vaikka huomattiin että tiet olivat ihan peilijäässä. Se siitä rennosta kävelystä. Keksittiin kuitenkin heti pellolta eräs kohta johon auringonvalo paistoi sopivasti ja hetken kuvailtuamme huomattiin että pohja pellossa oli superhyvä, joten otin vähän ravia, niin saatiin ratsastuskuviakin. Hertta liikkui tosi hyvin kun joutui nostelemaan jalkojaan, heti pehmeämpi ja jouhevampi. Vähän se otti kipinää kun koiria juoksenteli jalkoihin (kerran meinasin jo maastoutua) mutta tulipahan ryhdikkäitä ja korvat hörössä olevia kuvia!

Kaikki kuvat ottanut Riikka Vuorinen.

Yritin vain saada rennommaksi sitä, mutta se oli tänään melkein mahdotonta

Hiki tuli!

Hienot poronsarvet... ;)

Aurinkoa ei ainakaan liikaa ole viimeaikoina näkynyt.

Hetki sen jälkeen kun Hertta sai kilarit kun pikkukoira tuli haukkumaan. Se otti sellaiset ritolat taas että takamukselle asti lensi kuolaa, niinkuin näkyy.. :D

Tilanteen rauhoittelua

Vaarasta selvitty

Mun lemppari. Eikä edes tarvinnut muokkailla näitä! Niin hienot värit ja maisema

Lähdettiin sitten tallia kohti ja päätettiin kiertää sänkipeltoa sillä pohjat on paremmassa kunnossa siellä kuin jäisillä teillä. Toinen maastoutuminen meinasi tapahtua siellä, sillä Hertta ihan ilman syytä lähti taas räpiköimään niin että multa tippui jalustin ja sain kyllä hetken hakea tasapainoa pysyäkseni selässä. Ei se mitään kamalaa tee, mutta aika yllättäen kesken pitkin ohjin kävelyn se päättää pyrähtää lentoon, kuin mikäkin sorsa!

Loppumatka tallille menikin sitten piaffin/jännittyneen käynnin sekaisin askelin. Se siitä rentouttavasta maastokävelystä. Se on nyt ollut niin pörheä pikkupakkasilla että on ollut pitelemistä. Jos nyt tulisi kunnolla lunta niin päästäisin sen irti kentälle hankeen laukkamaan! Sitä se kaipaa :)

Onneksi huomenna on tämän vuoden viimeinen valmennus ennen lepotaukoa Hertalle. Olen jotenkin viimeaikoina ollut yksinään tuon kanssa hukassa. Se ei ole niiiiiiiin hyvä kuin mitä olen tottunut. En osaa selittää. Se tekee hyvin töitä mutta se ei liiku samanlailla kuin syksyllä. Valmennuksissa se menee hyvin, jotenkin se valmentajan läsnäolo vain auttaa asiaa ja ratsastan paremmin.
 Noh, pieni loma on ihan ansaittua tähän väliin ja jatketaan sitten vuoden vaihteen jälkeen taas treenejä.