Lisää perusjuttuja

Toinen valmennus oli eilen ja se meni jälleen paljon paremmin kuin ensimmäinen! Luksusta on myös että hovikuvaaja oli pitkästä aikaa taas kuvaamassa! Eli uusia ja postaukseen kuuluvia kuvia tiedossa. Hertasta sen vaan huomaa, että se vaan paranee mitä enemmän teet oikeita töitä. Ei se hevonen "parane" jos vain hintsusti ja varovaisesti menee, vaan kun oikeasti tekee edes sen 30 minuuttia kunnon töitä ja oikein, niin kappas, hevonen vain paranee seuraavina päivinä. Ihan turhaan olen pelännyt kunnon liikunnan aloittamista. Hertta on oikeasti paljon paljon parempi kun on tehty tosissaan töitä. Ja haluan siis muistuttaa että aina liikuntaan palautus täytyy tehdä huolella ja rauhassa, eli en tässä tarkoita että kun liikuntalupa tulee niin satula selkään ja karautetaan liikkeelle... Tarkoitan sitä, että on turha pitkittää "keventelyä", vaan tehdä maltillisesti huolellista työtä! Ei se määrä, vaan se laatu.

Kaikki kuvat on ottanut Taru Arola!

Töihin lähdössä

Alkuverkkaa

Alkuverkkaan aika paljon vastalaukassa. Ja kyylään peilistä tietty :D

Vastalaukasta myötälaukkaan.

Hertta oli siis edellisen viime viikkoisen valmennuksen jälkeen todella hyvä ratsastaa koko loppuviikon. Se palasi ns. raitelleen. Tällä viikolla alkuviikosta olen huomannut että H oli vähän taas mieleltään turhankin innokas, vaikkakin edelleen kropastaan mukava. Se on vähän kinkkinen siinä suhteessa, kun se vaan niin tahtoisi mennä ja tehdä kaikki tehtävät yhtäaikaa, mutta kun sitä pitää vähän hyssytellä ja siitä se sitten hermostuu. Ja sitten kun hermostuu, niin selkä jännittyy, jolloin onkin jo melkein peli menetetty. Kärpäsestä tulee härkänen. Hertan kohdalla se tarkoittaa sitä että sählääminen ja "vihreät miehet maneesin nurkissa" lisääntyy. Eilen huomasin tämän jo alkuverkassa. H oli kevyt ja energinen, mutta vähän sen oloinen että "odotas vaan kun jossain rapsahtaa niin mä pelastan meidät ja ampaisen matkaan jo ennenkuin rasahtaa"!

Tämä turha häsläysenergia pitää vain osata ottaa talteen, niin silloin irtoaa parhaat moovit! Siinä se taito piileekin... Saako hiukan pinkeän hevosen voitettua puolelleen energioineen, vai "vapauttaako ne energiat harakoille"...

Oltiin sovittu jälleen vain 30 min valmennus mikä oli hyvä ensinnäkin siksi että itse olen vähän flunssassa ja mun oikea olkapää taas vihoittelee... Se vähän rasittuu työstä mitä joudun varastossa tekemään, mutta nyt vuodenvaihteesta aloitan apteekissa työt vakituisesti! Eli vihdoin oman alan töitä farmaseuttina. Vihdoinkin vähän parempi palkka ja paremmat työajat! Tällainen off topic. ;)
Mutta takaisin asiaan...
Sanoin heti että Hertta on tänään sitten vähän yliherkkänä, eli jotain tosi napakkaa ja sellaista aivopähkinää Hertalle, ettei sillä ole aikaa säätää. Aloitimmekin heti laukka-käynti-siirtymillä. Sen jälkeen teimme ravi-laukka-siirtymiä niin että joka toinen nosto oli myötälaukka ja joka toinen vastalaukka. Tässä se Hertta joutuu oikeasti kuuntelemaan ja odottamaan mua! Pari virhettä ja hätäisiä nostoja tuli varsinkin ravista, kun Hertta oli niin haukkana koko ajan odottamassa koska tulee laukannostoapu. Se aluksi nostikin laukan oikeastaan mun valmistelusta, eli tuli hätäisiä ja kireitä nostoja. Tätä jouduttiin hetki hinkkaamaan, että "ODOTA". Hyvä että Hertta reagoi ja selvästi haluaa miellyttää ennakoimalla, mutta sen täytyy hengittää myös välissä... Äkkiä se kyllä tuli tämän tehtävän avulla kuulolle.

Työskentelyn alusta. Tässä siis siirtymiä ravista laukkaan ja takaisin, ihan perusravissa. Ajatusta vaan että pidä tasainen käsi ja elä liikkeen mukana. Tärkeää on ettei ennen siirtymää hidasteta vaan sama ravi jatkuu aina uuteen askellajiin asti!
Hyvin se kyllä vetää mahansa sisään ravissa. Lihavaksi haukkuivat tallissa ;)

Uuups, kaikille sattuu virheitä ;)
Tässä ei sen kummempaa kun olimme juuri ohittaneet Riitan ja hän kehtasi maiskuttaa Hertan selän takana.... :D Herkkä on reagoimaan, hyvässä ja pahassa. :D

Ravissa teimme avoja pitkillä sivuilla ja pari kertaa kokorata leikkaa pohkeenväistöllä. Pohkeenväistöt olivat yllätys! Oikein kivasti ja isosti Hertta askelsi kiirehtimättä. Molempiin suuntiin se oli tasainen! Avossa oikea avo oli helpompaa ja tasaisempaa, vasemmassa avossa H vähän lähti huojumaan, mutta kun korjasimme tätä enemmän ajatuksella eteen, parani ja suoristui avokin.

Lopuksi otimme muutamat vaihdot, ja niissä täytyy kyllä kehua Herttaa. Vaikka sen huonoin askellaji taitaa olla laukka, niin vaihdot sillä on kyllä isot ja näyttävät!

Vaikka jälleen ei tehty kuin vain niitä perusjuttuja, niin kokoajan täytyi ajatella ajatus eteen. Enkä tarkoita eteenratsastamista paukuttamalla jalkoja kylkiin minkä kerkeää, vaan sitä, että hevonen ajattelee ja työntää itse eteen. Takaa eteen. From behind to the bit. Pitää hakea sitä tunnetta, kun hevonen oikein imee kohti kuolainta. Ei niin että ratsastan sen edestä taakse "kohti kuolainta", vaan niin että vaikka työntäisin kättä eteen tai mihin vaan, hevonen seuraa sitä. Tuntuma ei muuttuisi.

Tällä hetkellä ratsastuksessani täytyy olla tarkkana että kankiohja on löysällä. "Pidät sitä korostetusti nyt kotona niin löysällä, että radalla saisit siitä huomautuksen". Välillä meinaa kankiohja tulla mukana jos lyhennän ohjia muuten vaan käsissä, mutta se ei haittaa kun seuraan tilannetta.

Myös käteen kiinnitetään nyt huomiota. Suora linja mun nyrkeistä kuolainrenkaaseen. Jos kädet ovat korkeammalla niin pitää osata erottaa, johtuuko se siitä että nostan itse kättä ylemmäs, vai siitä että H nostaa itse niskaa. Ja tässäkin siis ajatus on, että "nosta lapoja niin että linja käsistä kuolainrenkaaseen suoristuu". Eli suomeksi, ylämäkeen.

Toki Hertan kohdalla täytyy muistaa ettei se rakenteelleen mitään voi, ja sen on fyysisesti todella kova työ nostaa etuosaa, koska se on sen 23h vuorokaudessa alempana kuin takaosa, mutta mikään ei estä yrittämästä. Ei se tarkoita etteikö Hertta kykene, mutta täytyy muistaa ettei se voi koskaan yltää samalle tasolle kuin joku toinen paremmalla rakenteella varustettu. Sanotaanko näin ettei se rakenne ole este, vaan hidaste.

Puolituntinen ehkä vähän venyi yli, mutta hyvin H jaksoi! Hikoilun määrästä näkee että rankkaa on vielä, mutta ei se kyllä tunnu missään. Kyllä mulla on nyt ihan hyvä tunne että suunta on oikea ja lihaskunnon kehitys edistyy. Kun kunto saadaan taas takaisin siihen mitä se oli, niin hyvä tulee!

Pohkeenväistöä oikealle

Lopuksi alkoi löytymään kivasti tasapainoa raviin!

Avoa vasemmalle

Laukassakin loivaa avoa. Tässä oikealle.
Laukka-avo on ihan loistava keino saada laukkaan ratsastettua suuruutta ja laatua. Saa sisäpohkeella kehotettua sisäkylkeä töihin ja nostamaan vatsaa ylös.

Hiki tuli joten pesulle joutui!

Hertta tarkkailee mua hoitopaikalta. Aina kannattaa olla hereillä, josko sieltä harjakorista tulisi vaikka porkkana...

Hertan mielestä ihan parasta, hieronta ja linimentti!

H laskee päänsä aina päänpäälle nojaamaan kun sitä rapsuttaa :D