Ratsukon tasapaino ja symmetria

Mulla on nyt ollut selvästi liikaa aikaa kävelyloman aikana oikeasti miettiä taas näitä syntyjä ja syviä omassa ratsastuksessa. Varsinkin kun ratsastin Hertalla taas pitkästä aikaa ilman satulaa, huomasin kuinka "vaikealta" se taas ensin tuntui. Joka ikinen virhe omassa tai hevosen tasapainossa oikein hyppää silmille kun satula ei ole antamassa tukea. Mulla on tapana valua vasemmalle varsinkin oikeassa kierroksessa, eli valun helposti ulos siinä. Tämän huomasi kun satulaa ei ollutkaan ja vaihdoin suuntaa nopeasti. Asia jota en aina huomaa satulan kanssa... suosittelen oikeasti välillä käymään siellä selässä ilman satulaa niin huomaa ne kaikki epäkohdat! Monesti kun menee ilman satulaa, ratsastajan on pakko ratsastaa hevonen kunnolla avuille ja kantamaan jotta ratsastaja edes pysyy siellä. Koskaan en ole tehnyt niin hyviä siirtymisiä satulan kanssa kuin ilman satulaa... ;)

Sitten sitä pohdintaa. Koitan olla puuduttamatta lukijoita, mutten lupaa että tässä kirjoituksessa olisi mitään päätä tai häntää... ;)

Kaikki kuvat on ottanut Taru Arola!

Lopputervehdykseen rataharjoituksessa. Korvat samalla korkeudella, keskilinjalla loppuun asti, ei saa huojua, hevosen jalat symmterisesti kahdella uralla, ja sama juttu pysähdykseen asti. Jos joku näistä uupuu, niin päätuomari kyllä huomaa ja rankaisee. 

Jokaisen ratsastajan tulisi olla rehellinen itselleen. Ratsastajan tulisi tietää omat heikkoutensa omassa istunnassa ja tasapainossa, ja niitä tulisi jahdata. Ajatusmaailma "mulla on ihan hyvä istunta" on aika tuhoon tuomittu. Istunta voi olla hyvä, mutta se voi aina olla parempi. Kehitys loppuu tyytyväisyyteen, nääs. Ootko koskaan kuullut?

Ensinnäkin, ratsastajan täytyy tosiaan olla tietoinen omasta asennostaan, mutta hänen tulisi myös olla tietoinen hevosen asennosta. Missä kohtaa se hevonen heittää vasemman/oikean lavan ulos? Missä kohtaa sen vinous näkyy eniten? Työntääkö takajalat symmetrisesti? Mites se rytmi, onko se tasainen? Kaatuuko se kaarteissa jompaan kumpaan suuntaan enemmän kuin toiseen? Onko kuolaintuntuma symmetrinen, entä niskan asetus puolelta toiselle? Jokaisen ratsastajan tulisi tietää sen oman hevosen "niksit". 

Kaikki edellä mainitut virheet ja puutteet ovat lähtöisin tasapainon puutteesta. En tiedä onko lohduttavaa sanoa, että nuo samat ongelmat ovat osana jokaista ratsukkoa, aina nuorista hevosista GP tasolle asti. Ne vaan muuttavat muotoaan. Nuori hevonen voi olla 10 metrin voltilla pulassa vaikeampaan kierrokseen, mutta voin vannoa, että GP hevoselle voi ihan yhtälailla olla oikeasti hankalaa jompi kumpi pirueteista, tai vaikka sulkutaivutukset toiseen suuntaan. Onneksi nämä asiat ovat treenattavia juttuja ja niistä voi päästä eroon ainakin osittain, jollei kokonaan. 

Toki, mitä korkeammalle tasolle mennään, sitä vähemmän räikeitä puolieroja saisi näkyä. Jos niitä näkyy, on jossain kohdassa työskentelyä ollut puutteita. Hevosen tasapainoa tulisi kehittää koulutustasolta toiselle. 

Mä rakastan "tutkia" hevosten kropan käyttöä aina ensi hetkestä alkaen. Varsinkin jos hyppään jonkun uuden hevosen selkään, ellen jo maastakäsin ole tutkaillut, tunnustelen heti mihin suuntaan se on vino ja missä mättää. 

Ensin ajattelen aina, miten se käyttää kaikkia neljää jalkaansa. Seisooko se tasan? Vai haluaako se aina jättää jomman kumman takajalan taaemmas?

Kun katson korvia, ovatko ne "samalla viivalla" vai kulkeeko hevonen pää kallistuneena?

Kun katson lapoja, liikkuuko se kahdella uralla, vai pullahtaako lapa ulos jommassa kummassa kierroksessa? 

Varsinkin maastakäsin katson että liikkuuko hevosen risti/lanne-alue symmetrisesti.

Suoraan sanottuna siis: kuinka hyvässä tasapainossa hevonen on?

Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, että jos ratsastaja ei osaa hahmottaa oman kroppansa tasapainoa, on se hyvin vaikeaa hevosenkin kohdalla. Pitäisi osata erottaa johtuuko tasapainoton tila ratsastajasta vai hevosesta, sillä vika voi hyvinkin olla satulan päällä. 

Peiliä kohti. Vaikka tekisi taivutusta tai väistöä, tulisi istunnan säilyä silti suorassa ja keskellä. Valutko itse johonkin aina tietyn liikkeen tai tehtävän aikana?

Yksi perusajatus tähän liittyen on se, miksi melkein aina ratsastan vähintään metrin uran sisäpuolella. Olen tästä sanonut ennenkin, sillä tämä on ensimmäisiä asioita mitkä Kyralta on jäänyt mieleen. Kun ratsastat suoraa uraa ILMAN seinän tukea, huomaat hevosen tasapainon puutokset heti. Valuuko se johonkin suuntaan? Etkö pysty ravaamaan exact suoraan? Suosittelen tekemään edes pituushalkaisijan ratsastamista usein. Kokeile oikeasti ratsastaa pituushalkaisijaa pitkin (ja vielä parasta, kohti peiliä jos on) ja katso, kuinka suoraan pystyt menemään. Jokainen koulurata alkaa pituushalkaisijan ratsastamisella, ja se jos jokin paljastaa heti kättelyssä tuomareille oletteko edes suorassa! Ja suoruushan tulee jo siellä He C tasolla... Että ei mikään turha juttu. 

Se sama suoruus tulee sitten näkyä myös niissä kaarteissa ja ympyröillä. Vaikka hevonen "taipuu" ympyrän kaaren mukaan, tulee sen tehdä se "suorassa". Suorassa ympyrän kaarteen mukaisesti. Jos ulkolapa valuu pihalle ja hevonen kulkee kolmea uraa, ei se ainakaan suorassa voi olla. 

Aina hevosen tulee kulkea kahta uraa pitkin, ellei tietenkään kyseessä ole jokin taivutus (avo, sulku, vasta). Itse ajattelen aina että hevonen on kuin juna, joka menee kiskoja pitkin. Huonosti käy, jos joku raaja poikkeaa kiskoilta. 

Jos ratsukko ei ole tasapainossa, se vaikuttaa ratsastajan apuihin ja niiden tulkintaan. Aina toista apua ratsastaja joutuu antamaan kovemmin kuin toista, vaikka apujen tulisi olla symmetriset. Kaikki tämä vaikuttaa myös apujen ajoittamiseen. Tuntuuko että pohkeenväistössä toiseen suuntaan joudut puristamaan ja patistamaan että pääset edes vähän sivuttain, kun toiseen suuntaan ei tarvitse kuin hipaista pohkeella? Jos ratsukko on symmetrinen, voitte tehdä pohkeenväistöä puolelta toiselle "tuosta vain", samanlaisilla avuilla.

Tässä esimerkkinä mun oma vinous ja missä se näkyy pahiten: 

Mun vasen jalka tykkää mennä taaemmas kuin oikea.

Tämä näkyy eniten sarjavaihdoissa. Mä olen hidas vasemmalla jalalla ja nopea oikealla. Kun tulisi esittää vaihto vasemmasta laukasta oikeaan, se vaatii vasemman pohkeen siirtämistä taaksepäin. Mutta hetkinen, mullahan on jo se vasen jalka valmiiksi aina vähän siellä taaempana? Mitä tämä saa aikaan?

No sen että Hertta ei aina ihan huomaa sitä mun vaihtoapua. Jos meille tulee rikko sarjavaihdoissa, missä täytyy oikeasti olla todella nopea varsinkin jokaisella askeleella, se tulee lähes aina silloin kun pitäisi vaihtaa vasemmalta oikealle. Siirrän liian hitaasti vasemman jalan taaksepäin (jos ollenkaan, koska se voi välillä olla ihan liian takana), jolloin Hertalta meni se apu ohi, ja meille tulee yksi ylimääräinen askel vaihtosarjaan eli vaihto tulee esitettyä jäljessä. Kallis rike, jos radalla sattuu.

Olen nyt oppinut vähän hallitsemaan tuota mun vasenta jalkaa, mutta harvoin meille Hertan kanssa tulee sarjavaihdoissa rike. Se johtuu sitten taas siitä, että Hertta onneksi vaihtaa melkein vain lantiota kääntämällä. Mun ei tarvitse käyttää isoja vaihtoapuja Hertan kanssa. Pystyn pitämään jalat suht paikallaan ja se vaihtaa jopa jokaisella askeleella. Joillakin ratsukoilla näkyy tosi isot heiluvat vaihtoapupohkeet, mutta mikäs siinä jos hallitsee kinttunsa. Minä en ilmeisesti! 

Kalevi (edesmennyt GP hevonen jota vuokrasin hetken aikaa) ei vaihtanut mun kanssa ykkösiä kovin montaa, koska mä olin yksinkertaisesti liian hidas ja vino. Kalevi vaati selvät vaihtoavut jokaiselle askeleelle, ja se mun lantion kääntely ei riittänyt alkuunkaan. Nämä ovat myös hevoskohtaisia, ja varsinkin jos sen hevosen on kouluttanut joku muu kuin sinä itse, silloin se ei ole välttämättä "omilla säädöillä", eikä hevonen yksinkertaisesti ymmärrä mitä uusi kokematon ratsastaja yrittää selässä väkertää. Kalevin kanssa jouduin alkaa opettelamaan oikeasti symmetriaa omien jalkojeni käyttöön sekä se piti oikeasti koota että sait edes yhden vaihdon! Opettavainen hevonen. Hertta vähän liikaa tuo mulle tarjottimella asioita, pitäisi oikeasti itse vaatia ne loppuun...

Kalevi jos jokin opetti sen, että jos hevonen ei ole suora ja läpi, sekä tasapainossa, se ei esittänyt yhtäkään GP liikettä mulle, vaikka se hevonen on kisannut GP:tä... Eli todellakin sai katsoa peiliin ja miettiä miksen osaa mitään!
Kuvassa harjoittelen piaffia Kalevilla, joka sekin helposti lähti valumaan vasemmalle, pohjetta päin, jos ei ollut tasapainossa!

Suosittelen kaikille vähän itsetutkiskelua, varsinkin jos maneesissa on ne peilit. Kannattaa oikeasti "teinipissistellä" ja posettaa siinä peilin edessä. Tarkkailkaa missä vaiheessa paino ei enää ole 50/50 selän molemmin puolin, ja miten ne jalat roikkuvat siellä hevosen kyljissä. 

Mites, jos itse olet suorassa, mutta hevonen kolmella uralla? Näitä kannattaa tosiaan pohtia. 

Helpottaa kauheasti kun ensin oikeasti katselee menoa peilistä, ja sitä kautta oppii tuntemaan ne heikkoudet, sekä omassa että hevosen tasapainossa. 

(Näin off topic; Kuinka monelle on tuttu Wii pelikonsoli Nintendolta? Meillä on aikanaan äiti ostanut siihen sellainen tasapainolaudan, jolla sitten pelattiin kaikenlaisia urheilupelejä. Ei oikeasti mikään turha vehje! :D 

Laudan mukana tuli "Fitness" peli, jossa on tasapaino testejä ja treenejä. Itse olen saanut yllättävän hyviä tuloksia tasapainotesteissä (samanlainen kuin Speden peleissä oli aikanaan...?) mutta olen tosiaan saanut treenata tasapainoa jotta saisin parempia pisteitä. Tässäkin tasapainolaudassa huomaa mun vinouden. Painopisteeni on siinäkin aina hiukan vasemmalla. Jotain hyötyä ratsastuksesta on, sillä meidän porukoista sain parhaimmat pisteet tasapainoilussa verrattuna esim. lätkän pelaajaan. Taitoluistelijalle kyllä hävisin!)

Tässä surullisen kuuluisa kuva vuodelta 2007. Kuva on otettu ensimmäiseltä ratsastustunnilta millä Hertan kanssa ikinä olin. Kovin tasapainoista menoa? Not ;)
Kumpi on vaikeampi tehtävä: Luettele tästä kuvasta kaikki virheet, tai etsi kuvasta edes yksi onnistuminen?

Mutta aina on toivoa! Edellisestä kuvasta vuoteen 2016 heinäkuuhun. Symmetrinen passage tasapainossa!
Oikeasti, kaikilla on toivoa... Eihän tuosta edes tunnistaisi samaksi ratsukoksi. Mutta kuvien välillä onkin se 9 vuotta aikaa...

Tässä loppuun vielä Emile Faurien ohjeilla suoristusharjoitusta: