Hertta on vaan niin maaginen!

Ehkä vähän turha postaus ilman mitään sen kummempaa asiaa, mutta tekeepä mieli päivittää kuulumisia näinkin kun voi pitkästä aikaa hehkuttaa!

Mä oon ihan pähkinöinä taas kun Hertalla pääsee menemään! Se on oikeesti puhdasta nautintoa tehdä sen kanssa töitä! Se on niin kevyt, samalla kuitenkin voimakas ja sen kanssa tuntuu että voi välillä ratsastaa sillä ajatuksen voimalla. Kaikki liikkeet tulee niin vaivattomasti, siis silloin kun päästään siihen harmoniaan ja fiilikseen. Joskus taas se ei onnistu millään, ja toki meno on heti paljon nykivämpää, mutta pääasia että saan niistä fiiliksistä edes joskus kiinni!

On meilläkin toki meno saikun jälkeen ollut vaihtelevaa. Meno vaihtelee rennon letkeestä aina räjähtävään dynamiittiin... kauheasti vaihtelee tamman päivät! Rentoina päivinä tulee ykköset ja passaget ilman mitään höntyilyä. Tällainen päivä oli lauantaina kun kävin nopsaan nivelet päässä läpiratsastamassa Hertan. Se oli rento ja letkeä. Ei kuumentunut vaikka otin vähän ykkösiä. Tein siirtymiä kootusta ravista passageen ja takaisin. No problem. Ei kannuksia, ei raippaa. Helppoa.

No pudotus maanpinnalle tuli heti sunnuntaina kun H oli kuin pakkaspöllö! Kiva ratsastaa mutta pörisi välillä menemään kun nurkissa ratisi... tehtiin sitten ekan kerran kunnolla töitä vähän enemmän tauon jäljiltä. Ajattelin että nyt on liikaa energiaa joten käytetään se hyödyksi ja nyt alkoi työnteko.

Kun Hertta alkaa töräilemään, on kaksi vaihtoehtoa. Joko  homma menee läskiksi ja ainut mitä tekisi mieli tehdä on laukkailla vain ympäri maneesia lujaa. Toinen vaihtoehto on ottaa ilo irti ylimääräisestä energiasta ja käyttää se hyödyksi töihin. Ja satuin eilen siinä onnistumaan, aina en... Kun aloin vaatimaan Hertalta oikeasti asioita, ei yhtäkkiä sitä aikaa ole kuunnella rapisevia seiniä. Ja parhaat muuvit yleensä tällöin tulee! Testasin jälleen passagea ja tein ykkösiäkin enemmän, kerran jopa GPssä vaaditun määrän, eli 15 kpl. Onnistui! Satuin saamaan pätkiä videollekin kun poikaystävä mielenhäiriössään erehtyi tulemaan tallille mukaan ;)

Tässä pieni video eiliseltä. Tosiaan ensimmäisiä treenikertoja tauon jäljiltä joten vähän haparoivaa meno välillä mutta palaillaan pikkuhiljaa. Pitäisi kyllä ehdottomasti saada videoita useammin. Katsotaan toteutuuko tämä kun saan lainaan Pixion ja pääsen testailemaan miten se toimii. :)

Kerrankin muuten oli kameramies mukana niin pitihän se mennä vähän ulos kuvailemaan. Mä niin vihaan olla itse kameran edessä, enkä tykkää blogiinkaan julkaista omia pärstäkuvia, mutta kait sitä joulun kunniaksi voin villiintyä ja laittaa muutakin kuin ratsastuskuvia. :D

Wanhan tallin edustalla

Kyllä Hertalla katse porautuu suoraan syvälle!
Enkä edelleenkään tajua miten moni sanoo Herttaa rumaksi. Oikeasti! :D

Toki piti ottaa eväitä vähän mukaan ;)

Tuossa oikeastaan ne ainoat onnistuneet kuvat, mutta ettei nyt kiiltokuvablogiksi mene, niinkuin aina valitetaan niin raotetaanpa todellisuutta kuvauksien takaa! ;)
 Todellisuus meidän kuvaussessioista on tällaista...

Sääntö nro. 1. Katse kameraan. Check.

Hevonen fine, mutta tuota noin...? :D

99% kuvausajasta Hertalla on tällainen ilme. Se lamaantuu kun ottaa kameran esille. Sitten vasta korvat on höröllään jos oikeasti sillä on jossain kaukana jotain muuta katseltavaa, mutta kun kamera alkaa laulaa niin se ottaa tämän ilmeen.. :D

Juuh

"Hei oikeesti, mikä järki tässä touhussa?"
T. Hertta

Yleensä tämä näky on alkeiskurssilaisten jonossa. Ponia vie ruohotuppo ja poni vie tyttöä.

"Ööö, mitä hittoa sä meinaat?"
T. Hertta

"Ei juma..."
T. Hertta

 

"En tykkää. Yhtään".
T. Hertta

"Ai porkkanaa?! No oisit heti sanonu!"
(Tässä vaiheessa ei myöskään pro kuvaaja osaa tarkentaa ;) )

Hertta on tyytyväinen kun viimeinkin pällistelyn päätteeksi sai suut makiaks!
Kuva siis sen jälkeen kun ylempänä oleva porkkana on napsaistu suoraan suusta, ja Hertan tuntien ei mene vain pikkurilli, vaan koko käsi! Tässä tapauksessa naama...