Hyvää joulua, ja vähän treenikertomuksia

Oikein hyvää joulua kaikille ihanille lukijoilleni!

 Kiitos kuluneesta vuodesta, ja toivottavasti pysyisitte meidän menossa mukana ensi kauteen 2017 myös. :)

Tuleva kausi tulee olemaan oikea "Grande Finale" ja varmasti elämämme tärkein, sillä meidän olisi tarkoitus kruunata Hertan ja mun yhteinen taival starttaamalla vihdoinkin niissä Grand Prix luokissa! Se jää nähtäväksi, saavutammeko tavoitteen, mutta uskon itse siihen vahvasti, jos vain me molemmat pysymme terveinä. 

Koska säätila täällä E-Suomessa on mitä on, niin kuvitetaan postausta vanhoilla joulukuvilla! ;)
Tämä tonttuilukuva on otettu vuonna 2014.

Palasin juuri meidän aaton treeneistä. Menin siis itsekseni perusjumppaa, ja jatkoin samalla idealla kuin ensimmäisessä valmennuksessa, jonka pitkän tauon jälkeen teimme keskiviikkona. Kerron siitä myöhemmin tuossa alla! Mä niin tykkään treenata kunnolla joulun aikana. Kaikki alla on niin hiljaista ja saa olla ihan rauhassa tekemässä töitä, sekä tekee ihan hyvää harrastaa kunnon liikuntaa, sillä kuka kieltää ettei mukamas tulisi syötyä laittoman paljon jouluna... ;)

Hertta on nyt tasottunut ihan älyttömästi. Se oli saikun jälkeen aika villi ja kireä, ei millään malttanut. Nyt se on selvästi taas tyytyväinen ja hyppäämisen ja valmennuksen jälkeen se on taas normaali oma itsensä ja oikein ihana ratsastaa. Vähän ajattelin kertoa tähän menneen viikon kuulumisia!

Puoleentoista kuukauteen siis emme ole valmennuksissa olleet surkeiden sattumusten seurauksena. Tosiaan 3 sairaslomaa eri syistä tässä välissä ja vanha hevonen ei tykkää hyvää kävelylomista... olen kuitenkin sen 2 viikkoa palautellut Herttaa liikutukseen ja se on edelliseenkin postaukseen viitaten ollut tosi jees, mutta vaihtelevuutta on ja kyllähän sen kunnon heikkenemisen huomaa.

Tämä viikko sunnuntaista lähtien on ollut ensimmäinen kunnon työviikko Hertalla. Olen siis tehnyt muutakin kuin vaan humputellut ja "liikuttanut". Ihanaa oli huomata sunnuntaina että kaikki ne temput tulee edelleen helposti ja ne ei ole unohtunut. Päinvastoin, H esittää niitä mielellään ja rennosti. Se kuitenkin vähän fuskaa perusasioissa. Vinoudet ovat tulleet enemmän takaisin ja voimaa puuttuu mitä ennen sairaslomaa oli. Tietenkin. 

Maanantaina tein puomijumppaa ravissa ja ajattelin pystyttää pienen esteenkin koska H oli niin tylsistynyt ravipuomien kanssa. Sitä ei kiinnostaisi vähempää mitkään puomit! Virhearviona minulta kuitenkin tuli se, että voisin hyvin hypätä vähän pientä kavalettia laukassa koulujalustimilla, koska H on niin tylsistynyt tähän tehtävään. No jumaleissön kun Hertta näki tämän 50cm korkean "esteen" niin sehän lähti jo sätkimään ennen kuin nenä osoitti esteelle! :D hypättiin sitten tätä yhtä estettä noin 10 kertaa ja loikat olivat ihan jäätäviä ja mulla vaikeuksia päästä hyppyihin mukaan kun H vain roiski mistä sattuu ja en edes niitä jalustimia lyhentänyt! :D hahha, kyllä oli muilla hauskaa katsoa tätä...

Hyppääminen kuitenkin teki terää sillä tiistaina H oli todella hyvä ja rento ratsastaa!

Hertta vuonna 2011 kirmailemassa laitumella
Kuva Janna Pehkonen

Kuva Janna Pehkonen

  Keskiviikkona olikin sitten valmennus. Sovittiin että vain 30 min ja halusin tehdä ihan vain perussettiä. Ei temppuja, ei mitään muutakuin että a) H kantaa lavat ja B)on suora molemmille pohkeille ja ohjalle. Ei muuta.

Teimme todellakin 25 minuutin tehotreenin, eikä enempään oltaisi kumpikaan jaksettu... minunkin ratsastuskunto isossa ravissa on huonontunut! Hyi mua.

Emme oikeasti tehneet mitään muutakuin "Molemmat pohkeet ja eteen. Molemmat ohjat". Pääty-ympyrällä pyörimme ja sitten uraa pitkin. Emme edes tehneet mitään sen kummempia taivutteluja! Vaadimme vain Hertalta että lavat ylös ja asetukset läpi molempien kierrosten suuntaan. Piste.

Heti tunti alkoikin sillä että käytin heti kylmän viileästi molempia pohkeita käynnissä ja Hertan täytyi reagoida heti. Eteen täytyy mennä muttei juosta alta.

Sitten "molemmat pohkeet" ja *pam* raviin! Sitten ravissa sama juttu. "Molemmat pohkeet" ja *pam* ravia ravia.

Sitten sama laukassa "molemmat pohkeet" ja *pam* laukka. Laukassa sama "jalka jalka ja iso laukka, kuin menisit kavaletteja, etuosan pitää nousta tai kavaletit tulee mukana"!

Vasen kierros on nyt tällä hetkellä helpompi, oikeassa H kaatuu sisälle mun oikean pohkeen päälle. Mutta vasemmassa kierroksessa ongelma on sama, eli H kaatuu ulkopohjetta päin eli valuu ulos. 

Mun täytyi enemmän tehdä oikealla pohkeella töitä. Vaadin oikean kyljen töihin. Symmetriaa!

H teki tosi hyvin töitä vaikka välillä näkyi kuinka se haluaa juosta oikeassa kierroksessa läpi. Mutta enpäs antanut. Kyllä se ihan hyvin liikkui kun vaan vaadin sen pohkeiden väliin ja kaikille neljälle jalalle, eikä vaan jäädä röhnöttämään kummankaan pohkeen päälle. Eikä H edes kuumentunut!

Tämän tehotunnin jälkeen Hertta on ollut loppuviikon oikein seesteinen, rauhallinen ja todella kiva ratsastaa! Se liikkuu elastisesti ja on taas entistä enemmän kuin aikaa ennen saikkua. Kunnon työnteko se hevosen tiellä pitää ja se on sitä parasta lääkettä :)

Vuodelta 2014 jolloin pidimme "jouludressagekuvaukset" pellolla.
Kuvat on ottanut Riikka Vuorinen

Nyt jatkamme ainakin ensi viikon tällä. Silloinkin keskiviikkona vain 30 minuutin valmennus ja samaa juttua. Temput ovat Hertalla selkäytimessä, niihin ei tartte toistaiseksi koskea. Siinä mielessä se on GP valmis, mutta nyt pitää vain saada kunto takaisin ylös ja jumpata se kroppa myös sinne. Ei GP ole vain GPliikkeet, vaan ennen kaikkea kokoamisaste...

Nyt meillä treeneissä on ajatus että voin ratsastaa vaikka sen tunnin, mutta täyttä ja totista työntekoa on vaikka vain se 20 minuuttia yhteensä! Tai 20 minuuttia totista työtä, ja sitten lopetetaan ja kävellään lopun aikaa. Ei mitään hipsuttelua, enkä nyt saisi varoa Herttaa ja vaan kevennellä. Se on turhia kilsoja. Vähemmän aikaa, enemmän työtä eikä missään nimessä toisinpäin!

Kyllä se vaan niin on että ihminen on laiska. Sitä luulee tekevänsä töitä, mutta huomaakin olleensa ihan avuton kun se silmäpari saapuu jälleen maneesin laidalle ja laittaa RATSASTAJAN taas töihin. Kappas kummaa, hevonenkin tekee silloin töitä... Tuota mä just valmentajassa haen. Se laittaa ja ottaa kaiken susta irti, eikä tule kuulonkaan mikään "hyvähyvä". Ratsastaja yksinään usein tekee tahtomattaankin vain sen mikä on pakko, ja mikä tuntuu helpolta ja hyvältä...