Rento ja aktiivinen; taivutusväistöt rules!

Nuo kaksi asiaa kun toteutuvat ratsastuksen aikana, niin voisin sanoa että ollaan turvallisilla vesillä. Rento hevonen joka on vähän laiska, ei ole sen parempi kuin aktiivinen hevonen, joka kuitenkin on jännittynyt. Taino siihen en nyt ala ottamaan kantaa kumpi on parempi, vaan tarkastelen asiaa rentouden ja aktiivisuuden kantilta. 

"Kouluratsastus on sitä, että ratsastaa ensin hevosen rennoksi, jotta voi ratsastaa sen takaisin jännityneeksi". Tämä on vanha ja sarkastinen vitsi, jossa on osittain totuuden siemen. En allekirjoita että kukaan hakee jännittynyttä hevosta, mutta se mitä haetaan, on rentouden lisäksi aktiivisuus. 

Kun hevonen on rento, se antaa ratsastajan vaikuttaa itseensä. Rentouden lisäksi, kun saamme kuvioon mukaan aktiivisuuden (takajaloista lähtien!) on meillä käsissä ratsu, jonka kanssa voimme suorittaa sen hetkisellä koulutustasolla melkein mitä vaan eleettömästi, helposti ja vaivattomasti. 

Jos hevonen tosiaan on rento, mutta laiska, emme voi olla kovin eleettömiä selässä sillä ratsastaja usein ajautuu hoputtamaan, kaivamaan, patistaamaan tai jotain muuta tältä väliltä. Laiska hevonen ei tee töitä rehellisesti läpi selän, vaikka se rennosti löntystelisi pitkin kenttää.

Aktiivinen hevonen tekee kyllä töitä, mutta jos meillä on vain aktiivisesti kirmaava hevonen, mutta se on kireänä kuin viulun kieli, emme pääse vaikuttamaan hevoseen niinkuin pitäisi. Takuuvarmasti hevonen ei tässäkään tilanteessa tee töitä kunnolla, sillä se ei yksinkertaisesti pysty siihen. Jännitys estää sen. "Jännittynyt hevonen ei voi oppia". 

Eli mitä me tarvitaan? Rentoua ja aktiivisuus. Yksinkertaisesti kun nuo kaksi yhdistää, niin tosissaan voisin sanoa että meillä on 100% hevosesta käytettävissä. 50% rentous, 50% aktiivisuus. 

Aloin pohtia tällaista menneellä viikolla, joka oli ratsastuksellisesti työn täyteinen. Olen päässyt nyt useamman ratsutettavan hevosen selkään ja jokaisen kanssa olen pitänyt tämän saman teeman tällä viikolla. Hertalla, Pikku-G:llä ja muilla ratsuilla olen tehnyt oikeastaan kaikilla samaa tehtävää koulutustasosta riippumatta. Jos olen pitänyt valmennuksia, on heilläkin ollut samat tehtävät. 

Tämän viikon akendana on ollut 100% keskittyminen rentouteen ja aktiivisuuteen, sitä myöten siis hevosella selkä ylös, ratsastus pyöreäksi ja koko kroppa töihin. 

No mikä se maaginen tehtävä sitten oli mikä toimi jokaiselle hevosella ja ponilla tällä viikolla?

Lyhykäisyydessään: sisäpohkeen väistö, kohti ulko-ohjaa. Kaarevalla uralla vieläpä, eli ympyrällä. Käynnissä, ravissa, laukassa. 

Sekaan olen sotkenut myös avotaivutusta pitkillä sivuilla, ja pohkeenväistöä diagonaalilla. 

Pohkeenväistössä olen vienyt hevosen lievään ylitaivutukseen. Tarkoitan että jos ratsastan vasenta kierrosta, taivutan vasemmalle hieman korostetusti ja samalla käytän sisäpohjetta väistättävänä apuna. Ulkotuki on tärkeä, jotta lapa ei pullahda ulos. Ristiaskeleet ja taivutus saavat ulkokyljen venymään. Olen tehnyt tätä molempiin suuntiin ensin käynnissä, sitten ravissa. Lopuksi hevosen koulutustasosta riippuen myös laukassa. Yllättävän moni hevonen pystyy myös laukassa tekemään lievää taivutusväistöä! 

Tämä on todella tehokasta työskentelyä rentouden ja aktiivisuuden hakemiseen. Kun hevonen on todella pyöreänä ja samalla astuu ristiin, saadaan todella kivoja keinuvia askelia! Se tunne kun selkä keinuu, on todellakin se mitä haetaan. Ja jokainen hevonen tällä viikolla on vastannut tähän harjoitteeseen hyvin! Aika nopeasti ne huomaavat kuinka mukavaa ja loppujenlopuksi yllättävän helppoa tämä on. 

Menin Hertalla lauantaina ja laitoin kanget päähän. Ajattelin tosiaan että "tänään rennosti, mutta aktiivisesti. Se on pyöreä, niska alas - selkä ylös. En tee mitään muuta tehtävää jos en saa Herttaa rehellisesti läpi ja selän yli!".

Aloitin käynnissä ensin puolipitkällä ohjalla, sitten pikkuhiljaa ohjia keräillen. Siirryin raviin ja tein näitä taivutusväistöjä ympyrällä, sekä suoralla avoa ja pohkeenväistöä. Koko ajan tarkkailin että niska ei saa nousta ja selkä jännittyä. Sitten myöhemmin jo tein tätä laukassa ja voi vitsi miten Hertankin vähn huono laukka tuntui pehmeältä ja keinuvalta!

Kun olin saanut Hertan tässä läpi (ei mennyt kuin 20 minuuttia tämän harjoitteen kanssa) niin kokeilin lopuksi vielä koota koottuun raviin ja tein pari sulut ravissa ja laukassa, sekä laukassa yksittäiset ilmavat vaihdot. Lopuksi kun kootturavi tuntui niin hyvältä, otin ihan pari askelta hitaasti kohti passagea, huolehtien siitä että selkä ei saa mennä lukkoon vaikka kootaan lisää. Sain 5 askelta todella hyvää ja ilmavaa passagea (ei pidä ahnehtia liikaa, Hertta vasta palailee) ja lopetin siihen! Aivan mielettömän pehmeä hevonen! Hertta ei painanut ohjalle, koko ajan oli painetta "kahvikupin verran" kuolaimella. Kanki ohja roikkui löysänä, kannuksia ei ollut jalassa ja H reagoi mun jalan pieniinkin nyansseihin. Siis aivan mahtava tunne! 

Kaiken kaikkiaan tähän treeniin meni 40 minuuttia. 20 minuuttia tähän taivutusväistö harjoitteluun kaikissa askellajeissa, 15 minuuttia meni alku ja loppukäynteihin, ja 5 minuuttia kesti tämä helpolta tuntuva kootumpi pätkä. Napakka ja hyvä treeni, jossa hevoselle tuli vain nimellisesti pieni sopiva hiki pintaan, sopiva valkoinen vaahto suuhun ja rennon tyytyväinen yleisilme. 

Hertta lauantaina tämän harjoitteen jälkeen. Tyytyväinen poni ja suu toimii kun se on rento! Jos Hertta on ollut yhtään jännittynyt ratsastuksen aikana, sen suu ei vaahtoa ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.

Suosittelen kaikille leikkimään taivutusväistöjen kanssa. Siinä pääsee istumaan hevosen ympärille ja ratsastamaan jalalla. Samalla kun ratsastaja pyytää sisäpohkeella väistöä, tulee hän samalla ratsastaneeksi hiukan eteen. 

Ajattelen tätä niin, että sisäpohje ratsastaa kohti ulko-ohjaa. Hevonen siis ikäänkuin sisäpohkeen ja ulko-ohjan väliin, samalla sisäohja tekee johtavaa ohjasotetta sisälle päin taivuttaen ja asettaen. Tällöin hevosella on tuntuma molemmissa ohjissa. Ulkopohje yhdessä ulko-ohjan kanssa huolehtii että lapa ei saa karata ulos! Eli tässä ei väistätetä lapaa ja etuosaa ulos, vaan ristiaskeleet tapahtuu takajaloilla! Tämä on tärkeä huomio, sillä helposti käy niin että hevonen lähtee punkemaan ympyrältä ulos. "Suljen" ulko-ohjalla ja ulkojalalla hevosen ulkokyljen "aidaksi" jota päin hevonen ei saa mennä. Takaosa siis väistää ei etuosa!

Tässä pääty-ympyrällä ravissa pidän suht leveät kädet, ja johtavalla ohjasotteella haen asetusta sisälle, eli oikealle. Oikea pohje hakee Hansin takaosaa astumaan alle ja ristiin. Takaosa tulee siis hieman uran ulkopuolella. Ulko-ohjan tuki myös niin että lapa ei karkaa ulos ja etuosa ei karkaa väistöön!
Tässä tosissaan pääsee ratsastamaan niitä takajalkoja, suorastaan "keskustelemaan" niiden kanssa ;)
Kuva Taru Arola

Anteeksi kännykkälaatu, en saa tällä hetkellä videoita koneelle niin otin sitten kuvakaappauksen.
Mutta siis tämän harjoitteen jälkeen lopuksi Hansin raviin alkoi tulla rentoutta ja matkaavoittavuutta, vaikka aluksi se oli hieman jännittynyt, jolloin askellus jää lyhyeksi. Kun tämän taivutusväistöharjoittelun jälkeen olin saanut sen rentoutumaan ja pyöreämmäksi, ei ole mikään ongelma nostaa muotoa ja ratsastaa ravia eteen keskiraviin!
Aika kiva ravi tällä... ;)

Takaosan väistättely ympyrällä avaa ja venyttää hevosen lantion seutua ja takajalkojen lihaksia. Sitä myöten siis myös selkään saamme liikettä ja venytystä. Hevosen takaosan tulisi keinahdella rennosti ravin tahdissa, kun se on rento.

"From behind to the bit"

 Tätä tunnetta haen! 

(Ah, ihana tunne kun sain purkaa näppiksille nämä ajatukset tästä harjoitteesta. :D Tämän kanssa jatkan nyt oikein tarkkaan vielä seuraavan viikon!)

Terveisiä tämän sunnuntain maastolenkiltä! Vähän tankkausta ja palauttelua huomista valmennusta varten. :)