Hertta loisti maanantain valmennuksessa!

Voi että mä voisin haljeta… Siis niin ihanaa kun Hertta on taas ollut treenissä ja pääsen sillä ratsastamaan normaalisti!
Toki edelleen olen niin skeptinen (ja olen sitä mieltä että pessimisti ei pety), että heti kun hehkutan niin tulee takapakkia, joten en uskalla hehkuttaa ja kehua. Tai jos kehun, niin koputan kyllä niin kovaa puuta!

Hertan kanssa olimme maanantaina Riitan valmennuksessa jälleen. Menimme vieläkin vain 30 minuutin valmennuksen, jotta saamme lyhyen ja ytimekkään treenin ja ettemme tee vahingossa liikaa. Vaikka Hertta tekee hirveän kivasti töitä niin huomaan että se väsyy nopeasti. Kestävyys selvästi huononee pitkän sairasloman aikana. Siksi pidimme nämä ensimmäiset treenit todella lyhyinä, mutta ajatuksena on että tehokas treeni mahdollisimman vähillä turhilla askeleilla.
Teimme töitä kellon kanssa. 30 minuuttia jaettuna kolmeen noin 7 minuutin treenisessioon, ja jotka sitten pätkästiin noin 3 minuutin kävelytauoilla kaksi kertaa.

Toimii!
Kerrankin on taas kuvia valmennuksesta ihan reaaliajassa, sillä Taru pääsi meitä pitkän tauon jälkeen kuvailemaan. Hänellä oli jo ikävä Hertan kuvailuja ;) Ensimmäisiä kuvia siis sitten pienen tauon!

Laukassa H on nyt tuntunut paremmalta kuin ennen! Mielellään tekee siinä töitä, eikä kuumene niin herkästi.

Maanantaina teimme nyt laukan kokoamisia. Se missä huomaa Hertan rakenteen rasitteet, tulevat esiin juurikin pidemmän kävelyloman aikana. Vanhemmalla hevosella saa olla tarkkana ettei lihakset putoa varsinkin selästä, ja nyt teemmekin jumppaa ja keskitymme taas siihen että ”nostappas se selkä ylös”. Hertta kun rakenteensa puolesta roikottaa mahaansa varmaan viisin kertaisesti enemmän vapaa-aikanaan kuin normaalirakenteinen hevonen, joten maanvetovoimaa vastaan kamppaillaan.

Yksinkertaisesti työskentelimme pääty-ympyrällä jossa kokosimme laukkaa piruettilaukkaan ilman kääntämistä. Eli pirutettilaukkaan muutama askel ja siitä ulos normaaliin koottuun laukkaan. Runkoa lyhyemmäksi ja takajalkoja alle.
Tässä sai olla hirveän tarkkana ettei Hertta mene liian syvälle ”kyykkyyn”. Se kun yrittää liian tosissaan eikä sitten hallitsekaan tilannetta. Sain olla todella tarkka että kun pyysin piruettilaukkaan, halusin sitä vain vähän ja muutaman askeleen. Jos H kyykkäsi liikaa, sen oli pakko nostaa päänsä ylös ja näin ollen poistua peräänannosta jotta se jaksaa punnertaa ulos. Eli liikaa meni jos pää nousee! Hertan on helppo pyrkiä siihen ei toivottuun wc-ankka muotoon jos se ahdistuu ja ei ole läpi.

Vaikeinta tässä tosiaan ei ollut se, että saan Hertan koottua, vaan vaikeinta oli se ettei se yritä koota liikaa! Jos menee liikaa niin se ei enää pääse sieltä pois ja liikerata muuttuu virheelliseksi. Verratkaapa vaikka itseänne tilanteeseen, jossa olette salilla pitkän tauon jälkeen ja otatte heti 100 kg painot ja yritätte nostaa sitä maasta tuosta noin. Ei nouse, tai jos nousee niin ei ainakaan puhtaalla liikeradalla.
Eli nyt olisi vähempi enempi! ;)

Selvästi oli Hertan kanssa piruettilaukkaan vähän hävinnyt ”asetukset”, tarkoitan tällä sitä, että kytkin reistaili vaikka vaihteet oli olemassa. Oli vaikea hallita laukkaa ja piruetin välisiä siirtymisiä. Aina meni vähän liikaa tai liian vähän. Mutta äkkiä se Hertta saa taas juonen päästä kiinni, sillä eilen keskiviikkona kun tein uudelleen itsenäisesti nivelet päässä piruettilaukkaan kokoamisia ja niistä ulos, niin se oli aivan maaginen! Siis Hertta oli niin kevyt taas edestä, selkä ylhäällä ja kaula ulkona ilman että se veti kaulaansa suppuun! Se hallitsi kroppansa, eikä kertaakaan mennyt liian ”syvälle” piruettiin vaan pystyin ratsastamaan valitsemani askeleet ja Hertta ne pystyi toteuttaa! Ei mitään ongelmia! Näin nopeaan se sisäänrakennettu hienosäätö taas muistuu mieleen varsinkin kun on kokenut hevonen.

Nyt Hertalla onkin sitten huoltoa edessä, sillä tänään kävi Pekka Kannus käsittelemässä Hertan hieronnalla ja kraniosakraaliterapialla. Perjantaina onkin kengitys ja sitten seuraavalla viikolla Hertan hampaat raspataan. Toivottavasti tämä tästä jatkuu! :)

It's all about details!