Ai että kun ottaa kaaliin! Miten voikaan pieni ihminen vajota niin syvälle jos heti ei menekään ratsastus niinkuin elokuvissa? :D
Voin heti alkuun sanoa, että ei tässä nyt tosiaan mitään kamalaa menoa Hertan kanssa ole ollut. Tämä on vaan taas tämä tunne, kun ensin menee niin ihanasti ja kivasti, ja sitten joku päivä menetkin ratsastamaan tässä omassa pikku vaaleanpunaisessa kuplassa ja huomaat kuinka äkkiä se kupla puhkeaa jo alkykäyntien aikana...
Hertta on tosiaan nyt kuntouttaessa tuntunut todella hyvältä ratsastaa. Se liikkuu mielellään ja tekee hommia. Toki ehkä pientä "kunnon kohototusta" tässä vaaditaan. Jotenkin sitä vain on ollut pilvien päällä taas kun on päässyt Hertalla ratsastamaan. Sitten kun ei menekään hyvin, niin otan kaiken niin henkilökohtaisesti ja jo mietin kisojen peruuttamista sun muuta. Okei, nytten ei ole vielä kisoja tiedossa, paitsi ehkä 7.7 Vihdissä rataharjoitukset, mutta siihenkin on vielä rutkasti aikaa. Nyt keskitytään siis vielä palautumiseen.
No mitä tapahtui?
Menin keskiviikkona ratsastamaan, tiistai oli ollut kävelypäivä maanantaisen valmennuksen jäljiltä. Otan ohjia käteen ja kun alkuravien jälkeen alan vähän tekemään jotain muutakin, niin Hertta tuntuu niin raskaalta edestä ja ei se oikein ole hereilläkään. Liikkui kyllä reippaasti ja mielellään, mutta se ei ollut oma herkkä itsensä, eli se ei oikein reagoinut jalkaan eikä ohjaan, tai oikeastaan mihinkään! Se olisi tyytyväisenä mummoillut suoria uria pitkin taipumatta hyvässä tahdissa! No enhän minä voi sietää että ohjilla roikutaan ja jalasta ei tapahdu reaktioita, varsinkin kun kyseessä on hevonen joka sitä ei tee. Mutta kun ilmeisesti tänään väsytti, sanoo Hertta.
Totesin ettei auta vain paukuttaa pohkeilla ja yrittää herättää Herttaa, joten aloin tekemään nopeita käynti-laukka tai käynti-ravi siirtymisiä. Siinä tulee kaksi asiaa: reagoi jalkaan, reagoi ohjaan. Kaasu ja jarru, noin karkeasti sanottuna.
Laukka-käynti siirtymät vaativat myös kokoamista, jottei hevonen rojahda käyntiin kuin tiiliskivi uppoaa hiekkaan. Onneksi tämä vakioharjoite sai kuitenkin Herttaa vähän terävöitymään, mutta pari kertaa jouduin kyllä käyttämään paljon terävempää pohjeapua, jotta H heräsi ja nostaisi laukan siltä seisomalta, eikä "joo joo, ihan kohta..."
 |
| Kuolamonsteriin kyllä saa 99% olla aina tyytyväinen, joten täytyy unohtaa se 1% "epätaydellisyys". :) |
Menin vain puoli tuntia, ja lopetin siihen. Totesin että kun hevonen vähän keveni edestä ja esitti pyydetyt asiat suhteellisen kevyesti ja ajallaan, tyydyn siihen. En halua jäädä hinkkaamaan asioita kun hevonen kuitenkin pitää palauttaa rauhassa täyden treenin pariin. Helposti sitä jää hinkkaamaan liian kauan jotain tiettyä asiaa, varsinkin jos se ei mene niinkuin tahtoisi. En menetä siinä mitään, jos vähän tingin sen päivän tarkoituksesta, ja "luovutan" puolessa välillä kun tulee säädyllistä menoa. Tosiaan kyseessä ei ollut mitään kamalaa, mutta olen vain todella tarkka perusasioita, ja yksi tärkein perusasia on mielestäni nopea reagointi apuihin.
Toisaalta onhan se vain hyvä että näitä päiviä tulee. Ei tosiaan pääse leijailemaan pää pilvissä, eikä tosiaan voi olettaa että mitäs tässä enää treenailemaan, kun kaikki on niin helppoa, Hah, mukamas helppoa tämä laji... ;)
Joskus on hyvä osata luopua sen päivän suunnitelmista, ja todeta, että ehkä ensi kerralla. Mieluummin pidän huonon mielen vain ratsastajan tiedossa, enkä kerro sitä hevoselle. Hevonenhan on niin tyytyväinen itseensä kuinka helpolta siltä tuntuu. Ei se Hertta tiedä että olisi vähän paremmin pitänyt asettua kulmissa... Eikä se varsinkaan sitä jää miettimään! Jos tällaisissa tilanteissa rupeaa tappelemaan, niin yleensä siinä häviää ratsastaja. Ja sen lisäksi, että ratsastajalle jää paha maku suuhun siitä ratsastuskerrasta niin aivan varmasti jää myös hevoselle.
Millaisissa tilanteissa teillä on mennyt hermot ja olette luovuttaneet sen päivän harjoituksissa?
 |
| Kas kummaa, Hertan reaktio ruoka-aikana ei riipu koskaan sen päivän fiiliksistä, toisin kuin ratsastaessa... ;) Kuvassa Hertta kyttäämässä mua rehuhuoneen edestä. |
Minä itse oon aina ollut sitä mieltä että hevosella saa olla niitä huonojakin päiviä. Onhan se myös elävä ja tunteva olento. Silloin tehdään niitä helppoja juttuja ja lopetetaan hyvään fiilikseen :)
VastaaPoistaJuuri näin. Ei voikkaan olettaa että toimisivat kuin kone. Eihän me ihmisetkään :)
PoistaHeh, olipa huojentavaa lukea, että muillakin on joskus samanlaista. Oma tammani on älyttömän herkkä ja älyttömän tammamainen ratsastaa - joskus kaikki sujuu niin kauniisti, että tekee mieli jäädä leijumaan maneesia pitkin keveän hevoseni tynnyrinpyöreässä selässä, mutta tänään oli hyvä palautus maan pinnalle, kun mikään ei sujunut. En olisi saanut pyytää sitä kääntymään, peruuttamaan, lisäämään, kokoamaan, asettumaan tai taipumaan tai tekemään oikeastaan yhtään mitään. Tavallista kiemurauraa kevyessä ravissa hinkkasin 20 minuuttia, kun en saanut yhtään kertaa sitä tehtyä ilman, että hevonen teki jollain kiemuralla jotain outoa. Kaikkeen oli vastauksena örähdys, kuolaimen pureskelua ja niskojen heittelyä. Tänään päätin hinkata tuon huisin vaikean vaatimuksen eli kiemurauran kerran kunnolla. Usein sitten vain pyydän jotain helpompaa, jos tuntuu olevan huono päivä, ja lopetan siihen. Mutta nyt tehtävä oli kyllä niin helppo, että sen oli onnistuttava. :D
VastaaPoistakuolaintuella.blogspot.fi
juu perusjuttu! :D Näinä päivinä on vain todettava, että tänään jos suoritetaan pysähdys ja peruutus hyvin, niin sen päivän tehtävä oli sitten siinä. Olen sellainen etten todellakaan voi luovuttaa ja lähteä kävelemään pois. Sen kyllä voin tehdä, että muutan tehtävää ja helpotan sitä, jotta päästään asiasta yli ja molemmille tulee edes jotenkuten hyvä mieli :D
PoistaNoh, hevosillakin on aika varmasti päiviä ja päiviä, tuolloin ei tainnut olla Hertan päivä:) Ensi kerralla sitten menee jo paremmin, kun Herttakin on paremmalla tuulella!
VastaaPoistaEi mullakaan mee aina nappiin, mutta ratsastuskouluoppilaana menen aina tunnin loppuun, vaikka mikään ei tuntuisi onnistuvan.
Jep! Nytkun tänne blogiin manasin asiaa, niin arvaa vain kuinka ihana se oli tänään ratsastaa! Niin ne päivät vaihtelee :)
PoistaMeillä on myös säännöllisen epäsäännöllisesti päivä, jolloin ei vaan hevosta huvita. Ei mikään. Pyritään kuitenkin silloinkin saamaan edes yksi kohtuullisen hyvä suoritus/tehtävä aikaiseksi, jotta voin kehua hevosta. Siihen sitten loppuverkat mahdollisesti maastossa niin jää hyvä mieli kummallekin :)
VastaaPoistaNimenomaan, edes yksi kohtuu hyvä suoritus/tehtävä ja se on sitten siinä. Sellainen tilanne jossa ansaitaan kehut ja voidaan lopettaa :)
PoistaKisoissa (kisauraa vasta aloittelen ratsastuskoulun hevosilla), ekaa kertaa oman tallin ulkopuolella hevonen oli verkassa ihan super, suora ja pohkeen edessä, mikä ei tämän kanssa aina ole itsestäänselvyys. Radalla se sitten alkoi protestoida pohjetta, menetti täysin eteenpäinpyrkimyksensä ja kulki kuin mikäkin muuli, kuskia taisi jännittää enkä sitten uskaltanut ratsastaa ja vaikuttaa tarpeeksi, kun ajattelin että hevonen pukittaa ja tulee sen takia huonot pisteet. Voi iik, ehkä olisi kannattanut ottaa se yksi protestointi miinus ja ratsastaa muuten sujuva ja aktiivinen rata. :D
VastaaPoistaSamana päivänä toisessakin luokassa hepo oli hidas ja liikkui kuin liisterissä ja poistui vielä kaiken kukkuraksi radalta. Menin sitten vielä verkka-alueelle ratsastamaan sen kunnolla eteen jalasta laukassa ja ravissa, sekä teräväksi siirtymisissä. Ja olihan se ihan super kun ei annettu vaihtoehtoja. Piti kyllä vähän mennä nieleskelemään hetkiseksi. :D
Tuo on niin tuttua! Kyllä sitä melkein aina saa katsoa peiliin viimeistään kotona :D Tottakai jos yhtään itse lamaantuu, niin turha odottaa että hevonen tekee radalla työn (puhun nyt itsestäni ;) )
PoistaMutta onneksi meillä on aikaa opetella ja jokainen kisa kyllä kasvattaa :)