Pöllöpallon kanssa kentällä

On tainnut Hertalta unohtua millaista se on tarpoa hangessa. Ennenvanhaan meidän treenit oli vain ja ainoastaan hangessa, mutta nyt se on Hertan mielestä vain tavattoman hauskaa ja hullua, joten pitelemistä oli! 

Kävin yrittämässä treeniä kentällä, mutta mummelihan oli niin piukeena että kovin varovasti tyydyttiin menemään, eikä varsinaisia hankitreenejä sen kummemmin päässytkään tekemään. Kentän pohja olikin aika liukas (jää sulanut alle ja lunta tullut päälle) joten mentiin todella varovasti, tosin Hertta ei olisi tahtonut. Pari kertaa kuitenkin jalat lipsui sen verran että yhtään jännevammaa en tähän väliin halua, joten sori Hertta, maybe next time sitten kovempaa ;) No mutta yksi syy oli lähteä kentälle juurikin talvikuvien toivossa, sitä kun on pitkään suunniteltu meidän kuvaajan kanssa että olisi hienoa ottaa talvimaisema kuvia ratsastaen.

Nykyään kun Hertalla on niin paljon enemmän voimaa ja lihasta niin se osaa olla yllättävän vahva kun se tahtoo mennä! Ennen se oli sellainen rukkanen. Ei se vienyt mihinkään mua, eikä se oikein innostunut mistään. Nykyään ei tartte kuin näyttää suunta ja päästää niin se jo lähti. Se osaa nykyään kerätä itsensä ja "uhota". Vetää itsensä täyteen ilmaa ja saapuu paikalle kuin mikäkin maailmanvaltias! Tästä syystä tulikin pari aika kivaa kuvaa kun H tarpoo hangessa. Tosin suht nopeaan alkoi väsy painamaan ja huomasin kuinka raskaaksi liikkuminen tuli. Oltiin juuri lähdössä pois kentältä kun Hertta näki metsän toisella puolella puiden lomasta ravurin... Siitähän se riemu repesi... Sanotaanko näin että kotiin päin tehdyt loppukäynnit olivat rennoista kaukana! :D

No mutta, Hertta selvisi jälleen hengissä pahan ravurin ja sen kärryjen kynsistä!

Kaikki kuvat on ottanut jälleen Taru Arola!
Pakko kyllä kehua sen verran itseäni että olen pystynyt pitämään lupaukseni siitä että jatkossa lukijoiden toiveiden perusteella yritän saada enemmän kuvia tänne! Nyt on kyllä ollut niin paljon materiaalia käytettävänä, sillä Taru on ollut ahkerasti mun mukana tallilla kuvailemassa meitä! 

Tämä oli yksi suosikkikuvistani! 

Häntä pystyssä ja korvat tötteröllä! Välillä H yritti painua kuolaimen taakse, jotta se saa "yliotteen" ja pääsee sitä kautta salakavalasti juoksemaan. Tästä kyllä yleensä pääsee nopeaan eroon kun antaa tilaa edestä ja napauttaa pohkeella. Ainakin Hertta reagoi kivasti kun antaa ohjasta tilaa ja tosiaan vähän muistuttaa sieltä kyljistä että "nuppi ylös". 

Suorilla vähän uskalsin antaa sen mennä, mutta tosi varovasti sai kulmaa kohti hidastaa tai muuten lähti jalat alta. Hertta olisi tahtonut mennä kovempaa, ilmeestäkin päätellen ;)

Sitten se näki sen... RAVURIN!! 

Jonka jälkeen meno olikin tälläistä. Se jännittyi niin kovin ravurista että menohaluja alkoi olla liikaa. Voi Hertta parka kun kärpäsestä tuleekin härkänen :D Hyvät noi korostetut takajalat... Tuli hännän alla.

Turvassa! Takaisin tallissa lamppujen alla pahan ravurin kynsistä. ;)

Mietin josko oltaisiin seuraavaksi menty sänkipellolle vähän laukkailemaan, mutta kuulemma pohja on sielläkin melko petollinen. Tämä talvi on ollut kyllä hankala ulkonaratsastuksen kannalta. Täällä E-Suomessa suli melkein kaikki lumet helmikuun alussa, joihinkin kohtiin jäi jäätä jonka päälle satoi uudestaan lunta. Tämähän on aika paha yhdistelmä. Onneksi maneesissa on hyvä pohja, ja pystyn siellä vähän päästelemään Hertan kanssa reippaammin eteenpäin. Tänäänkin otin ratsastuksen lopuksi niin reipasta laukkaa eteen kuin Hertta haluaa molempiin kierroksiin. Valmentajan vinkkinä tosiaan että vähän sitä kuntoa kasvatellaan siltäkin suunnilta, että se saa oikeasti mennä reippaasti eteen. Olen nyt tehnytkin joka liikutuksen jällkeen molemmat kierroksen läpi ja annan sen mennä niin lujaa kuin se haluaa jos maneesissa ei ole muita. Menee meinaan aika lujaa...  Sitten kun H itse tahtoo hidastaa ja siirtyä käyntiin, niin sitten näin tapahtukoon. Toimii!