Inter II rata järjellä ajateltuna

Noniin. Hengitys on tasaantunut ja olen kovin ilmeisesti taas palannut maan pinnalle ja järjissäni, joten kutakuinkin olisi aika vähän miettiä tarkemmalta pohjalta tätä meidän ensimmäistä Inter II rataa. ;)

Ensinnäkin laskin matka-ajan Keisarinmäkeen väärin ja ehdittiin juuri ja juuri paikalle. Maneesin olisin päässyt klo 18.15, ja kurvattiin juuri tähän aikaan vasta pihalle! En ollut koskaan ollut kyseisellä tallilla, ja ajomatkan laskin noin 15 minuuttia liian vähän. Loppupätkä tallille olikin mutkaista pikkutietä, tällöinhän yhdistelmällä ajaminen on paljon hitaampaa kuin suoralla tiellä. Noh, se siitä, tiedänpähän nyt että nimenomaan Keisarinmäkeen kestää pidempään kuin mitä itse lasken! ;)

Hertta tuli ihan rauhassa trailerista ulos, mutta sitten se näki sen... Hertan pahin painajainen... Nimittäin KÄVELYKONE! Ja se oli vielä päällä! Siitähän se riemu sitten repesi. Se jähmettyi ja alkoi tärisemään sekä puhisemaan (samanlailla kuin siinä kuuluisassa laitumellelasku videossa). Äkkiä vaan suojat jalkaan ja satula selkään ja hevonen (=leijuva ilmapallo) maneesiin, mutta Herttahan jatkoi siellä töräilyään. "Joo tässä tää 18 vuotias eläkeläinen tuli just..." Yleisöstä kuului naureskelua kun Hertta pörisi ja pärisi. Ei tainnut olla uskottava tuo ikä.

Ei muuta kuin selkään ja ohjat käteen ja pikkuhiljaa hommiin. Hertta pelkäsi siis ihan kaikkea. Se tärisi joten se oli oikeasti ihan kauhusta kankeana. Se on aina pelännyt kävelykoneita! Ypäjällä on toinen paha kävelykone ja on aina mielenkiintoista mennä niiden ohi varsinkin jos ne on päällä. Joku siinä kävelykoneen äänessä on mikä Herttaa pelottaa.

Hertta on hevonen, että jos se jostain kiihtyy niin sitten se reagoi kaikkeen. Se pelkäsi maneesissa kulmia, ihmisiä, ovea, tuomari pöytää, ja jokainen ihmisen äännähdyskin sai sen säpsymään. Onneksi mulla oli kuulokkeen päässä valmentaja koko ajan. Se jotenkin rauhotti mua niin en itse lähtenyt tuohon Hertan sähläilyyn mukaan.

Aloitettiin ensin siirtymillä. Niska mahdollisimman matalana. Taivutteluja. Käynti-seis-käynti. Ravi-käynti-ravi. Voltti-käynti-ravi... Mahdollisimman tylsää ja yksinkertaista hitaassa temmossa! Jos Hertta kyyläsi jotain, niin asetin toiseen suuntaan ja menin pohkeenväistömäisesti pelottavia asioita kohti. Tuomarin pöydän eteen pysäyttelin ja taputtelin. Kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa! Hertta totesi että ehkä hän selviää tästä hengissä. Niinkuin se nyt ikinä olisi kuollut mihinkään... Olin oikeasti jo luovuttamassa ja meinasin jo sanoa tuomarille että en voi ratsastaa rataa koska hevonen on niin pahasti nyt pois tolaltaan ettei tästä tule mitään. Ikinä ei saa luovuttaa, sillä kyllä se H siitä alkoi tokeentua kun vain teki töitä!

Oikeastaan heti kun alettiin ottaa verkkaan mukaan avot/sulut ja laukanvaihdot, Hertta alkoi keskittymään muhun. Tässä se sen työmyyrä luonne on kultaa. Vaikka kuinka pelottaa, niin jos ratsastaja alkaa teettämään tehtäviä, sen on pakko ne omasta mielestään suorittaa eikä keskittyä muuhun! Lopuksi mentiin sitten piruetit läpi, sekä sarjat ja oikeastaan jo aloitettiin rata. Hertta alkoi jo hengittämään, mutta ei se itsestään pystynyt antamaan kaikkea. Se oli jäykkä ja velliä jaloistaan. Jos se tuon pitkän selkänsä jännittää ja nostaa niskaansa ylös, se "silta" takajalkoihin katkeaa, jolloin se ei työnnä takajaloilla kunnolla.

Niinkuin jo edellisessä postauksessa vähän sanoin, niin itse rata olikin sitten rikkeetön ja sujuva! Hertta ei tehnyt varsinaisia virheitä ollenkaan, minä vain esitin ylimääräisiä kakkosia koska olin opetellut radan siinä osin väärin. Toki meni ei voinutkaan olla kaikista laadukkainta jännityksen vuoksi, mutta silti aikamoinen suoritus Hertalta vaikka sitä oikeasti pelotti! Sen liikkeistä katoaa se jousto ja elastisuus jännittyksessä. Jotkut hevoset näyttävät vielä varsin upeilta vaikka olisivat jännittyineitä, mutta Hertta on tosiaan niitä hevosia, jotka jännittyessään menettävät heti sen hienon ylälinjan ja painuvat matalaksi selästään. Kaikki "hienous" kaikkoaa heti tälläisestä hevosesta jos se jännittyy! Eli eipä voi peittää jännittymisen taakse mitään Hertan kohdalla. Sen on pakko olla rento jos meinaa saada yhtään näyttävyyttä mukaan.

Valmentajan sanoin, koko rata oli ihan sujuva, mutta kotona se suorittaa kaikki ne radan tehtävät paremmin rentouden takia. Eli käytännössä, jos saan sen "kotikunnon" radalle, niin prossia tulee jo 3-4 pykälää lisää ihan vain sillä!

Eniten tästä jännityksestä kärsi passage. Siitä saimme vain 5. Se ei ollut riittävää eikä tahdissa. Hertalla ei ollut ponnistusvoimaa, se vain pyrki nostamaan niskaansa. Piaffi sen sijaan oli parempaa, siinä se pyöristyi.

Sulkuihin jännittyneet kyljet myös vaikuttivat, eikä ne olleet kovin näyttävät, mutta ihan passelit, siitä numeroksi 6.

Piruetit kärsivät myös jännityksestä ja H hidastui niissä liikaa. Kokeilkaapa itse suorittaa voimisteluliikkeitä jos polvet tutisee jännityksestä! ;)

Sen sijaan sarjat sujuivat oikein mallikkaasti, eikä niissä ollut vaikeuksia. Ykkösissä otin vähän enemmän aluksi vauhtia, koska tiesin että H niissä vähän jarruttaa loppua kohden. Näinkin kävi tällä kertaa, mutta sujuvasti ne tuli silti. Lisää vain voimaa niin sarjat jatkuisivat etenevämmin pidemmälle diagonaalia!

Koottu käynti oli ihan ok, siitä 7. Alakertaan sain onneksi istunnasta 7!

Alku ja lopputervehdykset sujuivat (7) ja lopputervehdyksen passage oli myös helpompi esittää. Hertalla on aina vähän menohaluja lopputervehdystä kohti (se tietää että mitä nopeammin tuonne juoksen niin sitä nopeammin tämä loppuu ;) ) joten sain siihen sopivammin puhtia radan aiempaan passageen verrattuna.

Tuomarin kommentit oli tosiaan suullisesti, että piaffi on hyvää jo nyt, passage tänään vähän heikkoa ja jännittynyttä. "Ei mulla oikein mitään lisättävää tähän sen enempää. Voimaa lisää ja kokoaminen tasaisemmaksi niin sillä pääsee jo pitkälle". Kävimme lopuksi sitten vähän passagea läpi 

Tässä Hertan ilmeestä voi päätellä kaiken, se oli vähän huolissaan pälyilemässä ympärilleen. ;) Minä tosin pidin vain silmät kiinni ja pidin itseni tyynenä... ;)

Sulkutaivutus oikealle oli ihan sujuvaa, vasemmalle se oli vähän hankalaa ja H jännittyi niskastaan. 

Ei siis mitään suurempia high lighteja, muttei mitään suuria pettymyksiäkään. Rata oli tasainen ja eteni helpon näköisesti, mutta tosiaan se viimeinen silaus jäi tekemättä, ja tuli vähän ujo ja varovainen vaikutelma. Tämä on erittäin hyvä pohja tulevalle. Eihän mulla ole huolen häivääkään tämän tason ohjelmasta ja sen tempuista! Ne onnistuu ihan hyvin. Tarvitaan vain sitä kuuluisaa voimaa ja varmuutta lisää. Se on kuitenkin lohduttavaa, että sillä "normaalilla" Hertalla mä tiedän pystyväni paljon näyttävämpään ja hienompaan rataan!

Kyllä tää todella hyvältä nyt näyttää. Esimerkiksi eilen vähän piffailin Hertalla ihan muutoin vain. Mehän emme oikein ole piffi-paffi siirtymisiä kunnolla vielä treenannut (mitä nyt äkkiä rataa varten vähän leikiteltiin idealla), mutta tässä taas huomattiin Hertan älykkyys ja nopeaoppisuus. Ravailin kevyttä ravia ympäri maneesia ja ajattelin että siirrän Hertan käyntiin. No mitä tekee Hertta? Siirtyy ihan ITSE piaffiin! Ja vielä hyvässä tasapainossa ja rauhassa eikä se menettänyt tahtia! Sitten se jää siihen piffaamaan rennosti, siis suoraan kevyestä ravista!! Tässä taas oli hyvä koulutustilanne. Hertta teki suoraan sanottuna virheen, sillä se siirtyi piaffiin kun minä pyysin käyntiin. Olkoot kuitenkin virhe, niin kehuin niiiiiin paljon! Eipä tarvinnut kuin kerran kehua, Hertta siirtyi tämän jälkeen ravista suoraan piaffiin monta kertaa vielä tämän jälkeen ilman mitään ongelmia! Näin nopeasti se oppii kun vain reagoi oikein ja nopeasti tilanteissa joissa se vahingossa tarjoaa jotain tälläistä.

Eiköhän me saada ne piaffi-passage siirtymätkin nyt kuntoon kun Hertta näin nopeasti oppii. Loput onkin vain enää kunnosta ja voimasta kiinni. Hertan rakenne kuitenkin ajaa sitä koko ajan siihen väärään asentoon, joten jos jotain ikinä tuleekaan meitä häiritsemään, niin se kokoamisaste "valuu sormien läpi" ja H painuu sinne omaan luonnolliseen asentoonsa.

Ei nää itse temput kyllä Hertalle ole edes vaikeita enää. Jos se vain on rento, niin se tuntuu tekevän nää jo silmät kiinni. Hieno hieno Hertta!

PS. Hakemus lähetetty... :D jäiks.