...sanoi Hertta.
Pilvilinnoista voi pudota lujaa takaisin maanpinnalle, tai jopa sen alle! ;)
Noh, ehkä vähän raflaava otsikko. Ei se nyt niin kamalaa ollut!
Hertta on tosiaan nyt vuoden vaihteesta asti ollut niin nousujohteinen parempaan suuntaan. Se sisäisti GP-liikkeet todella nopeaan ja kerran kun se ne oppi, se on esittänyt niitä jopa pelottavan helposti ja vaivattomasti näin nopealla aikavälillä. Se jopa esitti ne jo valkoisten aitojen sisällä mallikkaasti jännityksestä huolimatta, joten ei voi muuta olettaakaan kuin leijumista pilvilinnoissa tämän asian suhteen!
Kuitenkin eilen valmennuksessa pitkästä aikaa tapahtui jälleen se ”stoppi”. Pakka meni sekaisin. Ei sen kummempaa.
Hertta oli miltei koko tunnin alusta asti todella miellyttävä. Aloitimme ravissa ja ravin sisällä tehtävillä siirtymisillä. Ideana oli vaihdella ravin kokoamisastetta.
Matala niskaisesta ja pienestä harjoitusravista koottuun raviin ja takaisin. Kootusta ravista passageen ja aina piaffeen asti. Ja sitten takaisin harjoitusraviin… Ja passageen… Ja piaffiin… Ja koottuun raviin… Ymmärsitte varmaan idean! Eli tässä on tulikoe. Onko se oikeasti rento vai suorittaako se jännittyneenä kootut tehtävät? Jos hevonen on rento, se voi siirtyä kootusta ravista tai passagesta rentoon harjoitusraviin/mummo hölkkään ilman ongelmia. Tämä oli välillä vähän haastavaa, mutta kyllä se yllättävän hyvin onnistui!
Tehtiin samaa laukassa. Harjoituslaukasta aina piruetteihin asti ja sieltä taas ulos. Taivutus ei saa hävitä missään vaiheessa. Jos päästän ulko-ohjasta ja mahdollista taipumisen, se ei saa lähteä kiihdyttämään. Jos se lähtee, se on merkki ettei se missään avuilla ollutkaan.
Oikein mukava harjoitus!
Tässäkin taas kiinnitettiin huomiota siihen miten se taivutus tapahtuu.
Sisäohja on vain asettava apu. Sisäpohkeen ympärille taivutaan. Ulko-ohja on tässä se maaginen kuningas taas. Hertan tulee taipua kun vain päästän sen ulko-ohjasta taipumaan. Sitten kun taas tiivistän ulko-ohjaa, lievenee taivutus. Sitten kun taas päästän Hertan taipumaan päästämällä ulko-ohjaa eteen, täytyy Hertan asettua syvemmälle taivutukseen.
Eli ajatuksena että Hertta seuraa ulko-ohjaa.
Taivutuksen ja asetuksen syvyys ei määräydy sisäohjasta vetämisen ansiosta, vaan ulko-ohjan määrittelemällä pituudella! Mä ikään kuin päästän sen taipumaan syvemmälle kun päästän ulko-ohjasta. En tarkoita että heitän ulko-ohjan pois, sillä tuntuman täytyy olla molemmilla ohjilla sama! Tarkoitan vain että ikään kuin ”siirrän ulko-ohjaa eteenpäin ja hevosen tulee seurata sitä”. Paine on kuitenkin koko ajan sama. Yhtä kevyt. Tässä vaiheessa Hertan suu on niin ihana jälleen. Se on niin herkkä suustaan että nämä harjoituksen ovat todella opettavaisia, kun koko ajan on vain maksimissaan kahvikupin paino ohjilla.
En tiedä osasinko havainnollistaa tätä, toivottavasti ymmärsitte mitä ajoin takaa.
Noh, se siitä. Palataan taas takaisin siihen pilvilinnoista putoamiseen…
Eli kaikki onnistui oikein kivasti tunnin alusta melkein loppuun. Tosiaan piffi-paffi siirtymiset onnistui yllättävän kivasti, vähän vaikeampaa vasemmassa kierroksessa kuin oikeassa (vielä tähän väliin mainittakoon, että avain onneen tässäkin oli valmentajan vinkki pienentää passagea vähän vaatimattomammaksi ennen piaffia, sitten piaffin jälkeen lähteä taas pienessä passagessa ulos, ja sitten vasta suurentaa taas näyttävämpään passageen). Sitten kävimme läpi laukkaa aina piruetteihin asti ja kaikki tähän mennessä ok. Hertta ei hermostunut ja oli täysillä töissä.
Sitten…
Tarkoituksena oli että käymme sarjat (kakkoset ja ykköset) läpi, jonka jälkeen ratsastan vielä sen Inter II radan ja käydään sitä läpi. No mutta! Emme päässeet kakkosia pidemmälle kun Hertalla keitti kattila yli! :D
Siis aluksi kakkoset oli ihan ok, mutta heti alkuun H vähän sekosi jaloissaan ja tarjosi väliin ykkösiä. Ei me tästä hermostuttu, tullaan uudelleen vaan, me ajatateltiin… No siitä se lumipallo sitten lähti vyörymään. H vain kuumeni ja kuumeni ja emme saaneet yhen yhtä vaihtosarjaa puhtaasti vaan loppujen lopuksi H kuumeni niin paljon että se jo ryki, hyppi ja pomppi.
Ratkaistiin tilanne sillä että lopetetaan tähän. Ihan turhaan jäämme hinkuttamaan niitä. Ei H kuumentunut mitenkään vihaisen oloisesti. Se aloitti sellaisella yli-innokkuudella, sillä vaihtosarjat tuntuvat olevan sille nykyään hauskanpitoa. Sitten kun tulikin virheitä niin H kuumeni vähän lisää ja jossain vaiheessa sillä keittää yli tässä tilanteessa.
Ei meillä ole mitään hätää. Kyllä se on niin mallikkaasti tehnyt noita sarjavaihtoja ilman virheitä ja todella helposti, että ihan turhaa jäädä niitä hinkkaamaan sellaisena päivänä kun hevonen vain toteaa että ”Ei tänään.”
Ehkä huomenna?
Joskus on ihan ok vain todeta että tänään ei onnistu, joten katsotaan myöhemmim. Aivan turhaa jäädä hinkuttamaan asiaa, jonka hevonen periaatteessa jo tiedetään osaavan. Herttakin voi kuumetessaan aloittaa pystyynhyppimisen sinkoilun lomassa, joten turhaa kaivaa verta nenästään. No harm done. Kokeillaan joskus toiste!
Pienet rypyt rakkauteen kuuluu tähän lajiin. On tässä jo sellaista nousukiitoa vietetty että välillä on aika palata takaisin alas. ;)
Mites lukijat?
Millaisia ”Ei tänään”-tilanteita teillä on käynyt hevosten kanssa? Miten ratkaisitte asian? Veittekö asian loppuun vai luovutitteko? Auttoiko?
Meilläkään ei jäädä hinkkaamaan ja hevosen reaktio on yleensä mun vika,joten kokeillaan rauhassa uudestaan (kun mulla on tapana häslätä ja menettää keskittymiskyky) ja lopetetaan sitten ekaan onnistumiseen. :) ja jos sitä onnistumista ei tule,niin kokeillaan joskus myöhemmin uudestaan,ettei hampaat irvessä ja verenmaku suussa väännetä. :D mut teillä on kyllä mennyt niiiin hienosti,että! Hertta on ihana kun se on noin innokas! :)
VastaaPoistaKyllä mäkin häslään! Oikein hössötän! Ja niin hössöttää herttakin :D jees, toso hyvä yhdistelmä...
PoistaNyt on tosiaan mennyt niin kivasti että ihan luvan kanssa sai olla vaikeaa :D
Moi, mun tammalla välillä keittää kans yli, kun tehdään uusia asioita, tai asioita jotka ovat sille vielä vaikeita. Silloin otetaan asiaa kappaleen verran helpommaksi ja tehdääns e yksinkertaisemmin. Esimerkiksi käynti-piffi-käynti siirtymisissä, se monesti kuumuu jos sitä ei lopeta ajoissa. SIlloin otetaan pari käynto-ravi siirtymää ja kun se on taas rento, niin kerran vielä piffi ja kehutaan miljoonasti. Sitten vaihdetaan kokonaan tehtävää tai askellajia.
VastaaPoistaItsekin tätä olen tehnyt ja todennut hyväksi! Jännä huomata välillä noissa tammoissa että ditten kun tauon jälkeen palaat takaisin siihen vaikeaan asiaan niin kappas, mitään ongelmaa ei olekaan.. unohtui!
PoistaMun vuokrahevosen kanssa on sellasia päiviä, jolloin se ei vaan jaksa ja silloin ei myöskään sitten tehdä vaan lähetään maastoon rallittelemaan. Tamma kun kyseessä niin ei jaksa jäädä tappelee ;)
VastaaPoistaJoo ei kannatakkaan tammojen kanssa jäädä asiasta vääntämään... :D
PoistaSama homma täällä, kun hevosella keittää niin sanotusti yli on parempi jättää se harjoitus ja tehdä jotain helpompaa tai vaikkapa lopettaa kokonaan jos on jo pitkät treenit takana. Toisinaan auttaa myös kuskin vaihdos, valmentaja kun istuu F:n kyytiin niin hevosen kierrokset laskee hetkessä :D Meillä oli vähän samantyylinen tilanne tuossa menneellä viikolla, kun tehtiin avoja laukassa uralla. En tiedä kumpi aloitti tai kumpi jatkoi, mutta lopputulema oli se että Fani tarjosi sarjavaihtoja aina kun yritin hitusenkin edes asettaa sitä taivutuksen suuntaan. Noh loppu hyvin kaikki hyvin, siirryttiin raviin ja tehtiin tovi avoja ravissa, kunnes nostettiin avon sisällä laukka ja kas kummaa homma toimikin taas :) Jalan merkityksen oon pikku hiljaa oppinut Fanin kuumentuessa. Tuntuu niin hullulta, että jalkaa pitää käyttää paljon enemmän kun hevonen käy kuumana kuin esim. hidasta hevosta ratsastaessa, mutta vain sillä sen saa sieltä takaisin avuille. Tsemppiä treeneihin!
VastaaPoistaNiinhän se menee että mitä kuumempi hevonen sitä enemmän jalat kiinni ja sen lähellä. :) vaikka jokaisella luontainen reaktio on olla koskematta tälläisee kuumakalleen mutta mitäs siellä sitten mitään tekee jos ei saa koskea? :D
PoistaKun opetan raa'alle hevoselleni jotain uutta, täytyy aina lähteä vähän sellaisella mielellä, että onnistunut suoritus on tultava. Tämä tamma on nimittäin jokaisen uuden asian kanssa äärimmäisen dramaattinen. Kun pyysin sitä ensimmäistä kertaa väistämään käynnissä takaosaansa ympyrällä ulospäin, etuosaa sisäänpäin tai ihan mitä tahansa helppoa mutta uutta, se alkaa aina protestoida rajusti. Se heittää päätään villisti, sinkoilee paikoillaan, steppaa, narskuttaa kuolaimia ja repii ohjia – aivan sama, miten vähäistä reaktiota pyydän ja kuinka tahansa pehmeästi ja kiireettömästi ja selvillä avuilla. Se on jokaista uutta asiaa kohtaan ensimmäisen kerran sellainen "EN VARMANA TEE ÄITIS TEKI UNISSAS". Kun sen sitten saa hetkenn päästä yhden kerran reagoimaan oikein ja kehuu kovasti, se tyyntyy ja alkaa tehdä tehtävää niin kuin olisi aina tehnyt. Rauhallisesti, kuolaintuella ja vastustelematta. Kehujen voima on tällä hevosella jotain käsittämätöntä, mutta toisaalta oikeaa reaktiota on joskus pyydettävä varsin määrätietoisesti, ennen kuin pääsee kehumaan. Ekaa harjoituskertaa katsellessaan joku voisi luulla, että tamma kuolee ihan just. ;)
VastaaPoistaToki jos on selvästi huono päivä ja pyydän jotain sellaista, minkä tiedän hevosen osaavan, niin voin alentaa vaatimustasoa, pyytää oikean reaktion johonkin ihan helppoon asiaan ja sitten lähteä vaikka maastoon kävelylle.
kuolaintuella.blogspot.fi
Toi on kyllä todella hyvä tapa. Tässä taas näkee kuinka tärkeää on osata lukea hevosta ja muuttaa suunnitelmia sen mukaan. Ne kun tosiaan ei ole ohjelmoitu meidän treenipäiväkirjan mukaan!
PoistaJuuri viikonloppuna taputtelin itseäni kun kerrankin hinkkaamisen sijasta osasin antaa olla, kun tuli se "ei tänään" -päivä. Tauon jälkeen innokkaana selässä, kolme päivää tehokasta treeniaikaa luvassa, eka päivä pelkkää ihkuu ja vau ja onpa tää helppoa, ja sitten se toka päivä... Aargh. Poni ei edes kävellyt suorana vaan oli kiero ku korkkiruuvi. Olin suunnitellut sitä, tätä ja tota mutta mentiinkin sitten vain käyntiä ja yritettiin löytää rintakehä ylös ja suoraksi.
VastaaPoistaOlen yleensä vähän sellainen jäärä että haluaisin asiani läpi, vaikka jo tiedän että jos poni on vastahankaan, en saa siltä rentoa suoritusta ja jos en saa siltä rentoa suoritusta, en oikeasti saa mitään. Nyt jopa maltoin heittää pitkät ohjat ja ottaa aikalisän kun huomasin turhautuvani. Nukuttiin yön yli ja kas, se kolmas treenipäivä oli taas erinomainen eikä kieroudesta ollut kuin rippeet jäljellä.
Samoja piirteitä mussa! Periaatteessa olen niin perfektionisti että "tämän on pakko onnistua sitten vasta lopetetaan", mutta kun tässäkin tilanteessa ei mulla ollut mitään paineita. Iha sama! Se osaa ne kuitenkin. Kokeillaan joskus toiste :)
Poistaooh, toi hertan kaula :3
VastaaPoistaHertta on näin lähellä eläkeikää päättänyt ryhtyä bodariksi... :D ennen niin kuiva ja luikero Hertta on nyt ottanut massaa!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaVoisin sanoa, että I feel you! Mulla on alla 6v ponitamma, joten voit kuvitella, että miten mielenkiintoista sen kanssa on..:D Se on oikeasti todella motivoitunut nuori ja yrittää aina parhaansa. Mutta sitten on näitä pieniä asioita kuin laukka ja kärsivällisyyttä vaativat tehtävät. Niistä se kattila alkaa kiehumaan. Ei tarvitse kuin nostaa yksi laukka niin se haluaisi nostaa sitä myös muutaman kerran lisää.. Tosin se kyllä johtuu siitä, että se tykkää siitä. Se ennen kaikkea rakastaa mennä kovaa! Ja sitten jos mennään esim. väistöjä ja avoja vaikka sarjana vaihtelevassa tehtävässä niin se ei vaan sina kestä sitä :D Se hsluis vaan niin kovasti mennä joko laukkaa tai ihan jättiä ravia! Näissä on kyllä paljon hyviä puolia, mutta sitten kun yrittää treenata jotain aikaavievää niin se on välillä vähän hankalaa!
VastaaPoistaNyt se on kyllä lähiaikoina ollut tosi hyvä ja kuuliainen! Ja ollaan saatu ravi-käynti siirtymät jo todella hyviksi.
Hertassa on aika samanlaisia piirteitä kun Murussa, se on kanssa yksi syy miksi tykkään lukea blogiasi! Täältä saa hyviä ideoita treenaamiseen :)
dresssageriding.blogspot.fi
6 vuotias on vieläpä vielä niin nuori että varmana on näitä päiviä ja ne kyllä kuuluuki kuvioon! :D kun ei ne hepat ole koneita!
PoistaSiirtymät ovatkin yleisesti ottaen hyvä keino saada hevosta kuulolle ja rauhoittumaan. Toki aina ei voi voittaa ;)
Niin no se kyllä kuuluu ihan nuoren elämään. Yksikään päivä ei ole samanlainen vaikka olisikin hyvä.:)
PoistaJust omaan blogiin päivittelin, että meilläkin oli huono päivä. Ekat valmennukset on mennyt niin putkeen, mutta perjantaina..huhuh. Teki mieli itkeä kotimatkalla!
VastaaPoistaKieltämättä, joku kerta ei aina itku ole ollut kaukana kotimatkalla... :D
PoistaKyllähän aina alamäkiä tulee, se kuuluu kai lajiin. ;) Mulla oli edellinen estetunti sitä luokkaa, että ihmettelin oonko oikeesti joskus istunut muka hevosen selässä?! Mikään ei vaan onnistunut, ja tein asioita joita tiesin ettei kuulu tehdä, enkä normaalisti edes tee. En tiedä missä oli vika. Onneks nyt tän päivän tunnillw onnistuin parantamaan, jäi parempi mieli. :)
VastaaPoistaTe oottw edistyny niin hurjasti, ihan älytöntä! Ei siis ihme jos vähän huonomminkin välillä menee, se on ihan sallittua. ;) Teitä on kyllä upeeta seurata, hienoa katseltavaa!
Se on jännä tunne kun jonain päivänä istut hevosen selässä ja mietit että mitä helkkaria on tapahtunut kun ei vaan osaa! :D nämä on onneks yleensä ohimeneviä juttuja ja täysin normaalia.
PoistaJoo en tosiaan huolestunut tästä. Ihan naureskelin vain ja kirosin mielessäni että jo nyt on perhana kumma! :D se on tosiaan niin hyvä ollut nyt ettei paljoa hetkauta maanantaiset kekkuloinnit!
Meillä riippuu pitkälti pyydettävästä asiasta ja siitä, että kertooko hevosen pää vai kroppa että "ei tänään". Jos se on kroppa, mikä tuntuu huonolta ja jäykältä, pyrin harjoitusta muuttamalla saamaan hevosen kropasta läpi ja elastiseksi, niin että pystyn lopulta suorittamaan halutun asian. Jos taas hevosesta huomaa selvästi, ettei sen pää ole kunnolla mukana treenissä, ei asioita kannata jäädä hinkaamaan ja kaivamaan verta nenästään. Usein mun hepasta huomaa jo alkuraveista, jos se on sillä tuulella, ettei työnteko tänään vaan maita (näitä päiviä on oikeasti tosi harvoin ja kun maastoillaan säännöllisesti niin saadaan pääsääntöisesti ne vähätkin päivät kitkettyä pois) ja tällöin toteankin usein, että jos saan sen ravissa toimimaan hyvin, se on rento ja kropastaan hyvä, en välttämättä ota laukkaa ollenkaan. Usein seuraavana päivänä kannattaa lähteä maastoilemaan ja sitten onkin alla taas hyvän työmotivaation omaava herra :)
VastaaPoistaHyvä pointti muuten tuo, että kertooko hevosen kroppa vai pää sen että mikä on päivän kunto. Hevonenkin on psyko-fyysinen eläin, ihan niinkuin me ihmisetkin! Hertta on jännä tuon maastoilun suhteen. Se ei ikinä oikein ole siitä nauttinut. Kyllä se sinne menee ja siellä se on ihan ok sitten kun se rentoutuu, mutta sillä voi puurtaa päivästä toiseen aitojen sisällä ja se tekee aina täysillä töitä! Monesti kyllä ihmisellä loppuu mielenkiinto jos joka päivä pyörii maneesissa. Täällä nykyisellä tallilla mekin ollaan alettu maastoilemaan enemmän sillä täällä on niin huippu maastot! Paljon mäkiä missä voi treenata ja hienot maisemat hyvillä pohjilla :)
PoistaMeillä toi maastoilu toimii vapaapäivänä, kun kinnerpattihevosta ei voi jättää seisomaan :) tänään taas huomasi miten se oli niin hyvällä tuulella, rento ja kropastaan läpi eilisen maaston jäljiltä ja tekikin parhaimmat yksittäiset vaihdot koskaan! Vaihtoja on nyt siis harjoiteltu koko talvi, kun ne on olleet mun hepalle tosi vaikeita. Ja tänään onnistumisprosentti oli täydet 100! :)
PoistaVoitko tehä sellasen treenivinkki postauksen, jossa kerrot kuinka saada vähän tahmea ja hidas hevonen syttymään ja kunnolla pohkeen eteen. Jos sulla siis asiasta on kokemusta :)
VastaaPoistaPitäisi kyllä tehdä, sillä tätä on kysytty multa monet kerrat! :)
Poista