Kootussa Ravissa

17. kesäkuuta 2015

Hyvät treenit sarjavaihtojen osalta

Eilen oli pienen tauon jälkeen taas valmennus ja luvassa puuuuuuuduttavan pitkä valmennuspostaus! ;) Yritän kirjoittaa näitä enemmänkin itselleni muistiin ylös, jotta voin palata näihin fiiliksiin myöhemminkin, mutta jos jotain näistä saatte irti niin aina vaan parempi!

 Finnderbyn jälkeen ollaan otettu rennosti hyppäilyn ja keventelyn merkeissä ja eilen palattiin taas enemmän sorvin ääreen. Mietittiin ensin mitkä asiat papereiden perusteella ovat olleet kisoissa sellainen asia joka on epäonnistunut useimmin tai mennyt huonosti. Radat ovat olleet tasaisen hyviä, mutta heti tuli mieleen "vaikein" asia tällä hetkellä, jossa ne rikkeet on järjestään tapahtunut, ja se on sarjavaihdot.

Meidän sarjavaihdot ovat kyllä parantuneet talven aikana. Ne ovat sujuvammat ja suoremmat, sekä vakaammat. Etenkin neloset ja kolmoset ovat helppoja. Tahti säilyy niissä parhaiten. Kakkosetkin tulevat hyvin, mutta niissä on vielä vaarana menettää kokoamisaste varsinkin sarjan loppuakohden. Radoilla kuitenkin sarjavaihdot ovat olleet ne, jotka eivät ole kertaakaan oikeastaan tänä kevään tulleet puhtaina. En ole keksinyt tähän syytä. Kotona sarjat sujuu, mutta radoilla on tullut joku mitätön pikkurike milloin kakkosiin ja milloin kolmosiin. Tai oikeastaan myös niihin nelosiin. Mikään näistä ei tunnu vaikeammalta kuin toinen ja mikään näistä ei mene aina rikki, vaan se rikkinäinen sarja vaihtelee. Milloin se on laskuvirhe multa, milloin Hertta oli liian hidas, milloin liian nopea etc.

Päätettiin siis hinkata niitä sarjoja.

Missä yleensä se ongelma piilee meillä sarjoissa? Herta kuumenee niissä.
Yleensä 3 ensimmäistä vaihtoa ovat ihan jees, mutta neljäs tai viides vaihto alkaa yleensä "kiristää nuppia". Hertta vähän ärsyyntyy kun sarjoissa ratsastajan täytyy ikäänkuin kokoajan antaa impulssi. Kokoajan apu, kokoajan puolipidäte, kokoajan reaktio.
Miten sitten tätä ongelmaa lähdimme työstämään? Tekemällä sarjoja ikäänkuin huomaamatta.
Ensin teimme suunnan muutoksen kokorataleikkaalla tehden vain yhden vaihdon. Toimii.
Sitten aloimme tekemään sulkutaivutusta laukassa uralta kohti keskilinjaa. Keskilinjalla suoristus ja yksittäinen vaihto. Tätä siis molemmista suunnista. Toimii tämäkin. Hertta säilyttää malttina ja keskittyy.
Sitten teimme sulku siksakkia. Ensin taas uralta keskilinjalle, ja keskilinjalla vaihto, jonka jälkeen takaisin uralle, ja uralla jälleen vaihto. Tässähän tulee vähän kuin sarjavaihtoja, sillä sulku-vaihto-sulku-vaihto vaatii koko ajan vaikuttamista ja apujen käyttöä, mutta tässä H ei ota niin paljon kuumaa kun emme tee pelkkiä vaihtoja, vaan välissä ajatukset siirtyvät sivulle vievään tehtävään, eli sulkuun.
Tämän jälkeen teimme tiuhempaan siksakkia, eli pienempi matka sulkua. Pitkälle sivulle mahtui hyvin 4 siksak kuviota, eli yhteensä neljä vaihtoa. Tämä alkaa jo muistuttaa sarjavaihtoja. Näissä H alkoi jo kiristymään ja minäkin vähän ehkä alan tekemään liikaa. Hetken jouduttiin tätä tekemään jotta sain Hertan taas rennoksi. Mun täytyi vain itse ajatella tosi tyynesti ja tehdä paljon puolipidätteitä varsinkin aina suuntaa vaihtaessa vaihdon kohdalla. "Odota, odota, odota"

Vasta näiden harjoitusten jälkeen siirryimme itse sarjoihin. Ensin tein neloset kokorata leikkaalla. Ei ongelmaa. Sitten tein kolmosia kokorata leikkaalla. 1 virhe mahtui joukkoon, mutta muutoin H pysyi rentona.

Sitten tultiin kakkosia ensin 5 kappaletta. Vähän H kuumeni ja otti virheaskelia, mutta kun tultiin uudestaan niin asia oli jo ok. Täytyy vain muistaa kehua vaikka se tekee virheitä, ettei se jännity. Hertta vähän pelkää tehdä virheitä, joten jos se tekee virheen ja siihen reagoi itse negatiivisesti niin loppuajasta ei enää toimi sitten mikään kun H hermostuu!
Lopuksi tultiin kakkosia 9 kappaletta putkeen ja tämä sujui hyvin!
Ajattelin jo tunnin olevan siinä valmis, mutta sitten ensimmäistä kertaa ikinä valmentajan kanssa aloimme käymään läpi laukanvaihtoja jokaisella askeleella!
Ypäjän Inter I radalla keväältä, juuri suorittamassa näitä kirottuja sarjavaihtoja ja kuten kuvasta näkyy, mamma on vähän pinkeänä! :D Siitä tulee silloin niin teatraalinen noiden vaihtojen suhteen ja minä vain yritän hyssytellä selästä ja Hertta pinkoo kuin villivarsa! Mutta sehän se meidän ongelma onkin, eli rentouden ja rauhallisuuden säilyttäminen sarjavaihdoissa!
Kuva Taru Arola
Hertta vaihtaa ykkösiä hyvin vasemmasta laukasta oikeaan ja takaisin. Eli "vasen-oikea-vasen", mutta vaihto oikeasta laukasta vasempaan tuottaa ongelmia. Hertta ei jotenkin uskalla vaihtaa vaan vaikka kuinka pyydän se ottaa yhden välivarmistusaskeleen ja vaihtaa joka toisella askeleella. Eli "oikea-vasen-vasen-oikea". Aika kauan jouduimme tätä työstämään mutta kerrankin oli apua tarjolla! Ajattelin että ei tämä onnitu tänään ollenkaan ja joudutaan luovuttamaan mutta hyvin se valmentaja potkii persuksille ja laittoi vain itse tekemään enemmän hommia. Olen aivan liian hidas ja ikäänkuin varon itsekin Herttaa että "ei se vaihda kuitenkaan". Sen jälkeen kun saimme ensimmäisen kerran Hertan tekemään sen vaihdon ihan oikeasti pyynnöstä askeleessa, niin saimme ne esitettyä tästä vaikeammasta suunnasta vielä monta kertaa uudestaan! Kaikista pahin oli se ensimmäinen kerta, sitten kun Hertta oli uskaltanut suorittaa sen "vaikean vaihdon" niin se ikäänkuin huokaisi helpotuksesta "jes mä osaan!" ja teki niitä lopuksi ihan uskaliaasti!

Lopuksi teimme ravissa vielä siirtymisiä ympyrällä kootusta ravista passageen. En ole koskaan tunnilla päässyt tekemään oikeasti passagea käskettynä! On tässä nyt 4 vuotta hinkattu perusasioita niin sitten sain luvan jo tehdä vähän temppuja! ;D
Silläkin on niin iso ero onko passage vain isoa ja hidasta kellumista vai oikeasti napakkaa ja terävää. Hertta tykkää vähän passagessa jäädä kellumaan ja liian hitaaksi. En edes sanoisi sitä silloin passageksi, vaan kutsun sitä suoraansanottuna kellumiseksi ilman selkää. Lopuksi kun sain Hertan vielä pinnistämään ja ajattelemaan nopeaksi itseään, se oikein "käpertyi kasaan" ja teki muutaman askeleen niin terävää passageaskelta että ero oli valtava selkään! Heti kun sain taas narun päästä kiinni niin palkintona oli hevoselta oikea reaktio. Ei muuta kuin pitkät ohjat ja hirveät taputukset ja lopetettiin samantien siihen.

Passage on vähän sellainen hämäävä juttu. Monet ajattelevat heti kun hevonen tallustaa hitaasti, vaikkakin ilmavasti, että se on hyvää passagea. Passage ei oikeastaan koskaan saisi olla kovin hidasta. Jos harppoo löysästi kuin hidastetusta elokuvasta, siitä on kokoaminen kaukana. Passagessa vaaditaan voimaa ja kokoamista, ja hevosen tulisi olla nopea jaloistaan, tai pikemminkin terävä. Ikäänkuin hevonen tallustaisi tulisilla hiilillä ja koukistaisi nopeasti jalkojaan ilmaan.

Sulkutaivutuksissa Hertalla oli myös joskus tapana lähteä kaatumaan ja kiihdyttämään tahtia. Tähänkin auttoi sulkutaivutuksen pilkkominen pienempiin osiin. Ensin vähän sulkua, sitten suoritus ja jokin muu juttu, ja sitten tas pikku pätkä sulkua.
Ideana siis: Ei se määrä, vaan se laatu.
Mieluummin laadukkaita askelia vähän, kuin huonoja askelia paljon.
Kuva: Aada Lätti
Mitä mulle jäi nyt taas vinkkejä itsekseen treenausta varten?
Sarjoja mun täytyy vähän harjoitella nyt sillain "piilotettuna". Teen piilosarjoja sulkusiksakkien avulla. Se on myös hyvä tapa tehdä vaikka kokorata leikkaalla yksi sarja, sen jälkeen siirtää käyntiin ja tehdä joku käynti tehtävä, jonka jälkeen nostaa uudestaan laukan ja tekee sarjat. Ikään kuin sillain huomaamatta vain teen sarjoja jolloin Herttakaan ei ota niin isoa kipinää niistä. Niistä sarjoista pitää nyt tehdä sille niin arkipäivää ja jopa "tylsää" ettei se kuumene ja ala poistua paikalta.



Pakko myös sanoa vinkkinä kaikille, että tämä ajattelu toimii aika hyvin muihinkin tämäntyyppisiin malttamis/kuumenemisongelmiin. Jos hevosesi vaikka lähtee kiihdyttämään jossain tehtävässä, oli se sitten vaikka pohkeenväistö, niin pura se pienempiin osiin ja vähennä painetta. Jos alkaa liikaa vaatimaan täydellisyyttä ja tietää että tässä on ollut ongelmia, alkaa väistämättä luomaan paineita hevoselle. Kun purkaa sen ongelman osiin, ja tekee pienissä osissa "vähän sillain vahingossa ja huomaamattomasti", tuntuu että kaikki alkaakin luistamaan helpommin. Yhtäkkiä sitä ongelmaa ei olekaan. Keksi itsellesi joku tehtävä sarja, jossa pilkot osiin sen vaikean jutun. Tee vaikka sitä vaikeaa pohkeenväistöä ensin vain 2 askelta, sitten käännä voltti/vaihda suuntaa/pysäytä/siirry toiseen askellajiin tai ihan mitä vaan. Ideana on tehdä vaadittua liikettä, sitten ajatukset muualle, sitten kokeilla uudestaan tehdä vaadittua liikettä ja taas ajatukset muualle. Hevonenkin alkaa keskittymään paremmin, kun se joutuu odottamaan "mitähän seuraavaksi", eikä syntyisi tilannetta, jossa hevonen alkaa jännittymään "käääääk tämä on taas tämä vaikea juttu".

On se jännää että kun menee valmennukseen ja jos jonkun ongelman sanon, niin tunnin jälkeen sitä ongelmaa ei ole olevinaankaan. Aina tulee sellainen tunne "mitä sä oikein huijasit? Eihän noissa ollut mitään vaikeaa!". Taitaa vain kaikki olla mun korvien välissä, eikä vika todellakaan ole hevosessa ;)
Nyt täytyy jatkaa samalla idealla taas tämä viikko! Seuraava valmennus on taas maanantaina, sitä ennen sunnuntaina harjoittelen vähän sitä küriä kotona ihan musiikkiin. Nyt täytyy sitäkin harjoitella paljon, koska se näköjään jännittää mua sen verran että menin niin lukkoon kun se piti esittää että pilasin sen. En vieläkään ole nähnyt sitä küriä videolta kun mun videokamera on matkanvarrella vielä kisoista tulossa.






6 kommenttia

  1. Tuli mieleen tuosta vahingossa tekemisestä maanantain tunti, teimme pohkeenväistöä uraa pitkin niin, että takajalat kulki uralla ja turpa keskiosaa kohti. Mulla oli alla suomenhevonen, jolla en ollut pariin vuoteen ratsastanut. Pari vuotta sitten olin ratsastanut vain yhden vuoden ja nyt kolme vuotta, joten oli kiva päästä testaamaan, oliko minussa tapahtunut mitään kehitystä. Silloin en saanut tätä hevosta kulkemaan pohkeenväistössä, nyt sain.
    Homma vain meni nyt niin, että kentän laidalle tuli hetkeksi eräs hevonen ja seurallisena kaverina tämä mun hevoseni kiirehti aina kohti sitä kulmaa, jossa se hevonen oli. Se oli pitkän sivun päässä tulosuuntaamme nähden, ja näin jo miten suokki intoutuu. Käänsin turpaa keskelle päin ja pidin silmällä sitä toista hevosta. Aika napakasti sai ohjista ottaa tuntumaa, että innostuneen ruunan saa hidastamaan. Opettaja siinä kiinnitti huomiota, että miksi mulla on noin epäluuloinen ilme, sehän tekee vallan mainiota pohkeenväistöä. "Ai niin kun tässä kohtaa piti tehdä sellasta."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tuntiponit jaksaa kyllä yllättää. ;) Aikamoisia työmyyriä

      Poista
  2. Meillä on ihan sama ongelma - kolme vaihtoa tulee vielä aika rentoina, siksak-sulkuja kivempaa harjoitusta ei olekaan mutta kun sarjaan otetaan mukaan vaihto nro viisi, on rentous menetetty. Siksi en ole Yrjöä vielä kattonut, menee niin rumiksi sarjat loppua kohden...

    Nyt ollaan kotona meidän jättikentällä treenattu niin, että laukkaan menemään ympäri kenttää suoralla sarjoja, tehden aina vähintään 5 vaihtoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! joskus minäkin vain menen ympäri maneesia ja teen vaikka kolmosia tai kakkosia, niin etten laske monta niitä tulee, lasken vain askelia. Ajatuksena että eipä tämä vaihtaminen sarjassa ole sen kummempaa, ihan "arkipäivää" vain!

      Poista
  3. Kaverilta kuultu harjoitus jota paljon kaytetaan Saksassa: isolla ympyralla vaihtoja vasta- ja myotalaukan valilla valissa aina odottaen kunnes hevonen on taas rento ja kuulolla ennen kuin ratsastetaan seuraava vaihto. Tavoitteena lopulta voida vaihtaa esim. joka kaantopisteessa eli 4 kertaa ympyran aikana. Huomaamatta siis vaihtoja oikeastaan sarjassa ja linjalla jossa voi aina jaada ratsastamaan 'suoraan' jos ei olekaan ajoissa valmis seuraavaan vaihtoon. Hevonen oppii myos huomaamatta tekemaan sarjat myos kaarevalla uralla - katevaa kuria ajatellen.
    Myos hyva tuo harjoituksen pilkkominen. Oma valmentaja kanssa aina sanoo etta aina pitaa vahan harjoitella juuri painvastoin kuin mita hevonen luonnostaan tekisi: esim jos se on lyhyt ja jannittaa pitaa harjoitella eteen-alas ja jos se on helposti kuolamen alla, ratsastaa se reilusti auki edesta, jne. Sama pohkeenvaistossa: jos hevonen helposti kiihdyttaa kannattaa tehda harjoituksen keskelle siirtyminen alas tai pysahdys ja palata sitten takaisin vaistoon. Toimii hyvin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hyvä vinkki! Kiitos paljon tästä! Täytyy ottaa mukaan treeneihin, jotta saadaan nuo vaihdot "tylsiksi" Hertan mielestä:)
      Alunperin kotikentällä jouduinkin tekemään vaihtoja ympyrällä jos tahdoin enemmän vaihtoja peräkkäin kuin kolme, sillä meillä oli pieni kenttä jossa ei mahtunut tekemään diagonaalilla vaihtoja enempää kuin 3 putkeen. Kaarevalla tehdyt vaihdot myös yleensä ovat puhtaampia ja parempia.

      Pitää ottaa tosiaan asiakseen tehdä niitä myös taas kaarevalla, ja vaikka aloittaen juuri siitä, ettei laske vaihtoja, vaan teen seuraavan aina kun hevonen on taas rento ja maan tasalla... :)

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!