Finnderbyn ensimmäinen päivä

Huh! Heppa on tyytyväisenä kisatallissa ja itse saavuttiin tänne majatalolle. Olin tosi fiksu ja otin poikaystävän läppärin ja järjestelmäkameran mukaan, jotta voin päivittää joka ilta blogin reaaliajassa. Ajattelin etten jaksa viikonlopun jälkeen alkaa näpyttämään kolmen päivän stooria ja setvimään kuvia erikseen, joten uskoisin että tämä on paljon mielenkiintoisempi tapa kertoa Finnderbyn kuulumiset. Tahdon myös itselleni oikein kunnon muiston näistä kisoista, jotta voin vanhana akkana lueskella sitten siitä kuinka oikeasti olin isoissa kisoissa mukana.


Lähdettiin tosiaan ajoissa aamulla liikenteeseen jotta ehditään tsekkaamaan itsemme majataloon sisälle ja viemään Hertta talliin. Eniten mua tässä reissussa stressaa nämä viralliset osuudet ja kaikki asumisjutut. En ole koskaan ollut tälläisissä isoissa kisoissa tai sitten kisoissa, joissa majoitutaan. Me kun ollaan tehty aina tälläisiä pikkuisia kisareissuja ilman majoitusta. Kaikki meni kuitenkin hyvin, ja Herttakin suureksi yllätykseksi oli niin rennosti uudessa tallissa. Se meni heti syömään, kävi piehtaroimassa ja joikin! Hertta on aina ollut vieraaseen karsinaan mentäessä todella jännittynyt. Se on voinut jopa täristä ja laukata ympäri karsinaa kun hermostuu vieraista seinistä. Sen jälkeen se on käpertynyt itseensä ja möllöttänyt syömättä ja juomatta muutaman tunnin, ennnekuin alkaa heräilemään eloon. Nyt se tosiaan asteli tähän kisatalliin kuin olisi siellä aina asunut, meni suoraan karsinaan ja asettui taloksi! Alkoi heti huutamaan että "Hei Roomservice! Ei palvelu pelaa! Missä ruokaa ja viihdykkeitä?". Olin ihan järkyttynyt kun se oli niin cool. Itse ainakin rentouduin paljon kun näin että Hertalla on kaikki ok!

 Hertta jäi sitten päiväksi ja iltapäiväksi lepäämään karsinaan ja me lähdettiin groomi-Idan kanssa kisa-alueelle katsomaan estekisoja ja kiertelemään expo-aluetta. Käväisin sponsorini Keravan Horse & Riderin kojulla josta mukaan nappasinkin juuri brodeerauksesta tulleet uudet sponsorikamat! Nyt on mullakin sitten ihan katu-uskottavat vaatteet täällä. Saatin myös uusi valkoinen kisahuopa, sillä vanha on jo vähän elämää nähnyt. Raipankin unohdin kotiin, joten äkkiäkös ostin uuden raipan. Nyt on pähee pinkki Fleck raippa!

Raippakin pääsi testaukseen heti illalla kun kävin vähän maneesissa ratsastelemassa Hertalla. On kevyt ja hyvä tasapaino!

Alkuravailuja

Läpyläpy! 

Joku pamautti juuri oven kiinni selän takana. Tästä Muori ei tykännyt yhtään! :D

Huh, selvittiin hengissä, tuumii H.

Hertta oli maneesissa tosi jännittynyt. Se oli rento tallissa ja maneesiin mentäessä, mutta hiljainen jättimaneesi oli jotenkin vähän ahdistava. Ei se mitään tyhmää tehnyt, mutta liikkui vähän selättä ja hakeutui kuolaimen taakse. Tässä kuitenkin on nyt teemana ollut koko ajan että "Niskahihna korkeimmaksi kohdaksi", joten pidin tästä kiinni, enkä antanut sen hakeutua sumppuun. Menin puolisen tuntia, tein vähän piruettilaukkaa ja tein sarjoja. En alkanut nyhtämään sen enempää ja vaikka en olisi ollut kovin tyytyväinen niin en viitsinyt jäädä hakemaan "täydellisyyttä". Lopuksi sitten ravailtiin pitkällä ohjalla ja annoin sen venyttää niin pitkälle kuin halusi, ja onneksi se sitten lopuksi antoi kivasti periksi ja oikein venytti vapaaehtoisesti.

Ratsastuksen jälkeen oli VetCheckin vuoro. Senkin onnistuin sössimään kun olen vähän tälläinen maalaistollo enkä osaa käyttäytyä isoissa kisoissa! :D Alku meni ok, mutta kun piti toisessa päädyssä siirtyä takaisin ravista käyntiin ja kääntyä, niin enkös tehnyt sen liian aikaisin ja väärästä suunnasta... Mistäs minä olisin tiennyt että kierros on vasemmalta oikealle... Hehheh, noh, ei muutakuin uukkari ja kiertämään rata sieltä mistä kuuluu ja ravilla takaisin ELL kohti. VetCheck läpäistiin tottakai, jonka jälkeen käytiin pieni iltalenkki (lue: Hertta söi ojanpohjalla vihreetä).

Just tälläistä säätämistä, molempien huomio jossain muualla :D

Silloinkun Hertalla on silmät auki, niin minä pidän kiinni. Ja toisinpäin. Tietty.

Miksosirun tsekkaus. Nyt se sentäs löytyy sieltä kun ihan varta vasten näitä kisoja varten se on käyty laittamassa!

VetCheck raviosuus

Ja Hertta otti niin lungisti että veteli silmät kiinni ;)

Kumpi taluttaa ja ketä

Hertta on nyt tyytyväisenä iso kasa vihreetä nenän edessä karsinassa, heinäverkko seinällä ja iltaraksutkin on syöty. On kyllä niin huojentavaa että se on niiin cool tuolla!
Hyvillä mielin sitten huomenna starttaamaan meidän eka kansainvälinen startti. Huomenna on siis vuorossa Intermediate I ohjelma. Startti on noin klo 13.35.
Mitään paineita ei ole. Rata arvostelaan samalla tavalla kuin kansallinen, ja jos me suoritetaan sillä samalla tasolla mitä tässä kevään aikana ollaan tehty, niin eiköhän ne prosentitkin ole ihan mukavat! Ei yhtään haitaa jos se maaginen 65% raja ylittyy, mutta ei paineita, ei paineita. Ylitty jos ylittyy ;)