Sen niskahihnan täytyy näkyä

 Se on tässä nyt ollut tapetilla.
Valmennuksissa ollaan työstetty nyt tosissaan sitä, että niskan täytyy olla korkeimpana kohtana. Hertta tuppaa mielellään "naksahtamaan" niskastaan nyökkyyn, tätä kitketään nyt parhaamme mukaan pois. pääsääntöisesti tämä sujuu hyvin, mutta heti jos tulee joku vaikea kohta, niin ei ehdi kissaa sanoa kun H:n pää nuupahtaa nyökkyyn. Mullakin on vielä tekemistä tämän asian kanssa jos joudun jotain muuta puuhaamaan samalla. Esim. jos teen vaihtoja tai vaikka sulkuja, vaatii minulta ekstrakeskittymistä puuttua heti niskan nuupahtamiseen kun samalla pitää ratsastaa tehtävää.

Kun H tiputtaa niskansa liian syvälle, sillä hetkellä menetän kokoamisasteen. Normaalitilanteessa tätä ei tapahdu kun nyt ollaan treenattu koko talvi voimaa ja kokoamista, mutta se tulee esiin sellaisissa pienissä asioissa jos en muista olla tarkkana ja auttaa Herttaa vaikeissa asioissa. Varsinkin kulmiin jos asetan aivan liian syvälle, niin niska nuupahtaa. Mun täytyy kulman läpi muistaa myös ratsastaa se hevonen niille molemmille ohjalle, takaa eteen. Tässä huomaa kuinka erilainen asettelu ja "irottelu" on aika vaarallista. Mitään sillä ei ainakaan Hertalla saavuta. Tai irrottelulla saavuttaa sen että saan sen hyvin kuolaimen alle ja pään alas, mutta kun se ei ole sitä mitä haluan.

Valmennuksissa on aika natsikuri nyt tämän asian osalta. Valmentajakin sanoi että kun mulla on hienot suitset, missä niskahihnassa lukee Dyon, niin mun pitää pitää huoli että saan luettua sen Dyon-tekstin kokoajan!
On toki eriasia jos vaikka alku/loppuverkkaan niin että mennään matalassa muodossa, mutta nyt kun kyseessä on se työskentelyosuus, niin silloin sen niskahihnan täytyy näkyä.

Tässä ihan ok tilanne. Symmetriset askeleet edestä ja takaa. Jos nyt vatupassin kanssa alkaa mittailemaan, niin vähä lisää niskahihnaa ylemmäs niin olisi mun silmään aika jees :)

Tämä tuntuu vaan jäävuoren huipulta, mutta itseasiassa kertaakaan tuomaripöytäkirjoissakaan ei ole ollut mainintaa "nenä eteen" kun olen alkanut oikeasti ajattelemaan että niskahihna näkyvissä! Viime kaudella kun emme olleet tällä tasolla ja voima puuttui, joka kohdassa luki parhaimmillaan että nenä eteen. Nyt se on oikeasti hävinnyt papereista.
Hertta ei kuitenkaan ole sellainen hevonen, joka olisi niskastaan jäykkä. Päinvastoin, se on hevonen joka osaa mennä kaulastaan ja niskastaan vaikka millaiseen solmuun ja olla "irti". Tahdon saada sen tukeutumaan kuolaimeen ja enemmän tuntumaa ohjiin, eikä niin että ohjastuntuma on olematon ja tyhjä. Tiedän että on erilaisia hevosia ja jotkut ovat liian vahvoja edestä, jolloin tulee tunne että tahtoisi irrottella ohjasta, mutta nyt en puhukkaan muista, vaan Hertasta.
Sitten kun saan radalla Hertan kulkemaan se kirottu niskahihna näkyvissä koko ohjelman ajan ilman nuupahtamisia niin saan olla aika tyytyväinen! Se on nyt se tavoite ja tarkoitus mitä haetaan. Sen siis täytyy kantaa ja olla koottuna koko ohjelman läpi!

Helppoahan on kuvista katsoa ja kiinnittää huomiota tälläisiin, mutta enemmän kuin kuvia niin katsoisin livenä kokonaisuutta. Jos hevonen on tyytyväinen ja rento, mutta työskentelee aktiivisesti, mutta niskahihna ei ole 24/7 korkeimpana kohtana, niin voiko siihen tyytyä?
Täytyy muistaa ettei liikaa voi jäädä tuijottamaan yksityiskohtia. Ei voi leimata huonoksi radaksi rataa, jossa kiinnitti huomiota vain niskahihnaan, välittämättä siitä mitä muuta radalla tapahtui. Kokonaisuus ratkaisee!

Tänään treenasin küriä ja yritin pitää mielessäni tämän jälleen kerran. Hertta näyttääkin paljon paremmalta kun vain ajattelenkin sitä niskahihnaa enkä anna sen käpertyä karkuun! Kun Hertta käyttää takajalkojaan ja työntää kunnolla, niskahihnakin nousee ja pysyy siellä missä tahdon. Jos takajalat jättää, niin kuvistakin sen huomaan kuinka nenä painuu liian taakse ja niskahihna jonnekkin näkymättömiin.
Vielä vaatii hiomista että saan vaikka sarjoissa säilytettyä ajatuksen ylämäkeen ja niskahihnan näkyvissä. En ole vielä niin taitava, että saisin hallittua kaiken samalla suorittaen sarjaa, mutta sitähän tässä nyt sitten treenataan. Kohti parempaa ratsastusta siis!

Tässä on muuten pieni videon pätkä tämän päiväisestä kürtreenistä. Harjoittelen tuossa videolla sarjavaihtoja niin kuinka ne tulee mun kürissä, kun silloin Ypäjällä sössin ne sarjat kokonaan. Nyt ne kyllä sujui hyvin alun hankaluuksien jälkeen kun sain Herttaa enemmän kuulolle ja rauhoittumaan. Se meinaan kuumeni pikkasen taas, mutta tuossa videolla olin jo saanut vähän nollattua tilannetta käyntityöskentelyllä. Sen jälkeen kun Hertan saa taas malttamaan ja rentoutumaan niin varsin helpostihan nuo sarjat sujuu!
Mun täytyy nyt miettiä vähän vaihdanko mun ohjelmaan noi sarjat helpommille linjoille.. Vähän ristiriitaisia tuntemuksia, toistaalta ihan hyvinhän se sujuu kaarevallakin linjalla, mutta onkohan se liian iso riski kisatilanteessa kun jäädyn ja en ratsasta kunnolla... Positiivista noissa on, että tosi suorasti jo noi vaihdot tulee! Tuossa pituushalkaisijallakin kolmoset menee melko suoraan ilman vaappumista ja heilumista. Sehän on iso plussa.
Ehkä vaihdan ne sarjat suoralle linjalle diagonaalille, mutta onhan se vähän tylsää... :P
Äh! Menetän yöunet tämän kürin takia!