Kootussa Ravissa

19. helmikuuta 2014

Pohdintoja omasta istunnasta

Tässä jotenkin on huomio kiinnittynyt talven aikana mun istuntaan. Kun ei oikein muuta voi kotikentällä tehdä kuin hölkötellä, niin olen käyttänyt tilaisuutta hyväksi ja keskittynyt tosi paljon omaan istuntaan. Kevyt käsi, nojaa taakse, nopea jalka ja niin päin pois.

Katselin sitten kuvia aikojen saatosta ja ajattelin ihan analysoida sitten tänne blogin puolellekkin! Kukaan ei ikinä jaksa mun kanssa jutella kun puhun vaan analysoiden heppailusta, joten hyvä kun on tämä blogi niin voin huoletta papattaa tänne kaikkea hölynpölyä, eikä kenenkään ole pakko lukea, jos ärsyttää :D

Suhteellisen jämäkkä istuna.
Ensinnäkin oon periaatteessa ihan tyytyväinen mun istuntaan. Pyrin istumaan itse, enkä vetämään itseäni tuen omaisesti hevosen suusta. Pyrin pitämään jalan irti, olla puristamatta polvella. Yritän nojata taakse.
Näistä kuitenkin mun heikkoudet on se, että helposti jään puristamaan jalalla, varsinkin jos Hertta ei ole läpi ja kanna mua oikein. Silloin sen ravissa on niin hirveetä istua, että puristan itseni polvella sinne väkisin kiinni kun muuten hölskyn. Silloin kun saan Hertan läpi, tämäkään ei ole ongelma. Silloin mun heiluva alapohjekin rauhoittuu.
Toinen kompastuskivi mulle (vanhana "esteratsastajana" tai pikemminkin "estepainotteisena" ratsastajana :D ) että nojaan helposti eteen ja tykkään ajoittain könöttää. Varsinkin tämä tulee esiin laukassa. Helposti ylävartalo lähtee lievään etukenoon ja ajoittain valmennuksissakin kuulen tästä "nojaa taakse". Tämä on kuitenkin vain laukan ongelma, ei ravin.

Tässä piruetissa nojaan aivan liikaa eteen ja olen lukinnut käteni. Eli suoraan sanottuna liikaa otan ohjalla ja nojaan eteen. Lukitsen Hertan kaulan ja estän sitä nousemasta etuosastaan.
Mun pitäisi pirueteissa istua ITSE persiilläni, jotta hevonen voi istua ITSE persiilleen polkemaan piruettiin... :)
Eli ravissa jos on vaikeaa istua, puristan jalalla, erityisesti polvella satulaan jolloin alapohje lähtee heilumaan.
Laukassa lähden helposti heijaamaan ylävartalolla eteen, varsinkin jos yhtään keskityn johonkin tehtävään. Sitten kun keskityn laukkaan, niin istun kuin tatti.

Tässäkin aika syvä istunta, keskiravissa yleensä on vaikeampi istua. Istun kuitenkin itse, enkä vedä suusta itseäni "pystyyn"

Tässä on aika ideaalinen istunta! Kannan itse kädet, istun suorana, alapohje vakaana ja polvi irti.


Nämä on kyllä suhteellisen pieniä juttuja onneksi, mutta niihin täytyy kiinnittää huomiota. Heti jos on vaikeaa, eli tehdään jotain uutta ja vaikeempaa, mun istunta herpaantuu ensin. Saatan vahingossa jäädä suusta kiinni, saatan vahingossa jännityksen lomassa alkaa könöttämään. Saatan vahingossa puristaa polvilla ja alapohje alkaa hillumaan.

Tässä kuvassa nojaan aivan liikaa eteen, ja ala pohje on taas irti ja siellä se lepattaa kyljissä. Heppa on kyllä hieno tässä kuvassa!!
Isoin asia kuitenkin tässä on, että on hyvä kun tiedostan virheeni ja ensinnäkin myönnän ne. Kukaan ei ole täydellinen. Ensimmäinen askel asian parantamiseen, on asian tunnistaminen. 

Tiedän ratsastajia, jotka heti puolustavat itseään, kun heidän virheistään huomauttaa. En tarkoita, että kaikkea (mm. nettikirjoittelua) pitää ottaa itseensä, mutta mun mielestä jokaisen palautteen mitä saa, voi ensin "suodattaa" ja miettiä, onko siinä jopa joku järjen hiven, vai onko se silkkaa potaskaa.
Itseäni ei hetkauta jos saan asiatonta palautetta/haukkuja tms, sillä sen verran löytyy itsekuria, että ainakin luulen tietäväni missä menen oman tasoni kanssa, enkä ota itseeni tuntemattomien ihmisten kommentteja. Niistä voi kyllä oppia, ja niitä voi joskus jopa miettiä tarkemmin, että onko niissä perää. Mutta mä kuitenkin pidän mun valmentajaa sellaisena Guruna, että kyllä mä nää asiat ratkon sitten hänen kanssaan!

Tähän verrattuna istuntaani voin olla vain tyytyväinen!!! Tämä kuva on siis ensimmäisiä ratsastuskertoja Hertalla koskaan! Minä olin tuolloin 17 vuotias, Hertta 9 :D
Totuus on se, että mitä enemmän kehittyy, sitä enemmän olen huomannut kuinka surkea oikeastaan olen. Mieli on jo "siellä", mutta käytännössä kroppa ei vaan toteuta sitä mihin haluan! Mielessäni jo vetelen lisättyä ravia kuin Gal Totilaksella konsanaan, mutta totuus onkin toinen, ja sekos sitten aina harmittaa! Ihailen Galin eleetöntä istuntaa. Pappa istuu kuin tatti selässä, eikä täydellisistä siirtymisistä edes näe että hän tekisi selässä mitään! Sitten kun itse menen selkään niin johan keskivartalo Zumbaa omia aikojaan, jalat hilluu ties missä ja kädet voisi aina olla kevyemmät,kevyemmät,kevyemmät...

Mutta toisaalta! Jos kerta mulla jo mielessä siintää mun "unelmien istunta" niin ei tässä enää tarvitse kuin "vain" saavuttaa se. ;)
Täytyy tietää mitä haluaa, jotta sen voi myös joskus saada.


Näinhän se menee... What I think I do ei aina ole todellisuutta ;)
Olen kyllä aikeissa mennä ratsastuspilatekseen, kunhan nyt edes kotikenttä olisi ratsastuskunnossa... Noh, viimeistään keväällä sitten kun sulaa hiekalle! Otan sitten erikseen istuntavalmennuksia normi valmennusten kanssa mukaan. :) MÄ HALUAN KEHITTYÄ!!!!

Mites lukijat?
Mitkä on teidän istuntavirheenne, jotka tiedostatte? Mitä teette niiden parantamiseksi?

30 kommenttia

  1. Mä lysähdän jossen hetkeäkään keskity siihen hartiat taakse -hokemaan. :D Ja vasen ranne ei pysy suorana, ei sitten millään! Mutta se meni pahemmaks Harjussa kun raviradalla tamma lähti painamaan ohi muista ja jäin roikkumaan ohjiin noin vartin ajaksi, ja nykyään raippakaan ei vasurissa pysy 3 minuuttia kauempaa. Kai se pitäisi jossain käydä näyttämässä, tuntuu että siellä olisi joku hermo jumissa. Tai sitten vika on korvien välissä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä toi kuulostaa että siellä on kyllä jotain vikaa, ei vain päässä :D Mun kaverilla on myös vähän samankuuloinen ongelma, ja se on käyny ihan fysioterapeutil sen takia. :)

      Poista
  2. Oli hauska tätä tekstiä lukiessa huomata, että mulla on lepattavat jalat, laukassa liiievä etukeno ja mitä kaikkea! :D Onneksi oon saanut oman mieheni avulla käännettyä ne etukenot asennot pois ravissa ym, mutta laukka on vaan niin hankala askellaji saada sitä kuntoon, etenkin kun polle jaksa työntää laukkaa kunnolla takaosalla käyntiin. Persuusjumppaa pollelle ja muuta jumppaa kuskille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se tuntuu olevan ratkaisu melkeen kaikkeen ongelmiin, eli perusjumppa ja perusratsastus! :)

      Laukassa varmasti helpoiten keinahtaa etukenoon, koska laukka on keinuttava askelaji. Eihän ravissa oikeastaan paljoa "luonnostaan" kukaan nojaa eteen, mutta laukassa ollaan kuin mäkihyppääjiä :D

      Poista
  3. Mikä sinun tekniikkasi on jalkojen rentouttamiseen, että ne pitkänä, etkä purista polvella? Toki kun hevonen liikkuu oikein, tämä helpompaa, mutta itse kaipaisin jpnkinlaista mielikuvaharjoitusta siihen, että istu vasn takapuolen päällä jalat pitkinä ja rentoina. En vaan ole sitä vielä keksinyt :D.

    -bee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mielikuvaharjoitteluna mä kuvittelen "kääriväni" itseni jaloilla kokonaan Hertan ympäri. Valmentajan sanoin "kuvittele että sä otat jaloissas Hertan sellaiseen isoon karhunhalaukseen ja istut sen YMPÄRILLÄ, et päällä!"
      Tää on auttanu mua tosi paljon. Kuvittelen tosiaan "halaavani jaloilla" Herttaa. Jos se olisi tosi laiha, niin halaisin niin kovasti, että mahan alla mun jalat koskettaa toisiaan, noin kärjistetysti sanottuna :D

      Joo jalat pitää pitää pitkinä ja rentoina mutta aina se ei vaan mene niin että "pidä ne ja sillä siisti". :D Joskus jos huomaan että alapohje vipattaa, niin ihan hetkellisesti yritän "puristaa alapohkeella" ja päästää polven irti --> eli tulee taas se "halaus" efekti. :)

      Poista
  4. Mulla on vähän sama ongelma ravissa, jos heppa jännittyy, eli alan helposti ottamaan tukea polvilla, kun ei meinaa pysyä kyydissä ja sit alapohje heiluu kuin heinämies! :D Sitten vaan siirtymisiä ja hevonen rennoksi muilla tavoilla :)
    Laukassa mulla on suht hyvä istunta, pylly meinaa vain välillä vähän irrota.
    Ravissa sitten menen helposti tuoli-istuntaan, jota olen saanut kyllä korjattua, mutta etenkin keskiravissa on todella vaikeaa pitää selkä suorana, kun helposti vaan nojaisin taakse helpottaakseni istumista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ravissa enemmänkin tuoli istunta, laukassa irtoaa :D

      Poista
  5. Istuntatunteja kaipaisin minäkin! Olisi ihanaa keskittyä vain siihen mitä itse teen ja miten istun ponin selässä. Tiedostan toki omat ongelmani, mutta niitä on niin hankalaa korjata (etenkin kun pääsääntöisesti ratsastaa itsenäisesti).

    Selkäni on jo rakenteellisesti viallinen, minulla kun on suhteellisen paha notkoselkä. Se ei muuten vaivaa, mutta ratsastaessa selkä tuntuu elävän ihan omaa elämäänsä. Takamus lähtee karkuun, istun satulassa kuin ankka... Yläkroppa on hankala pitää ryhdikkäänä oikealla tavalla, jännitän olkapäitä lihasjumien takia ja sitten jännittyy myös käsi. Katseeni seilaa ponin niskassa, eikä todellakaan siellä mihin ollaan menossa. Ravissa jalka tuppaa vispaamaan oikein urakalla. Se tosin saattaa johtua myös aavistuksen turhan pienestä ponista, mille taas ei voi oikeastaan mitään. Ratsua kun en suostu vaihtamaan. Niin sanotut keskiravit tai mitkään lisäykset ovat jalkojen suhteen katastrofaalisia, samalla heitän kädet eteen ja tuntuma katoaa kokonaan. Laukassa minulla on ihan sama ongelma kuin sinulla, eli yläkroppa lähtee vähän etunojaan ja takamus irtoaa penkistä. Yrittäessäni keskittyä siihen palataan taas ensimmäiseen ongelmaan, eli notkoselkään. Laukka on ponille hankala askellaji niin olen jotenkin järkeillyt auttavani sitä keventämällä istuntaa, mutta se on vain tekosyy.

    Ongelmia siis riittää :D Niitä yritetään fiksailla ajan kanssa. Moni niistä on vaan ollut jo todella monta vuotta, niin on todella vaikeaa opettaa itseään niistä pois. Väärässä asennossa tuntuu helpommalta vaikuttaa poniin, kun taas istuessaan oikein uudessa asennossa se tuntuu paljon vaikeammalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se menee, helpompaa olisi opetella uutta, toisinkuin opetella vanhasta pois... Ja siihen päälle vielä uuden opettelu entisen tilalle :D
      Mä aattelin kokeilla AT ratsastuspilatesta :)

      Poista
  6. Hyviä mietteitä! Huh, tuo sinä 17 ja Hertta 9v kuva! Aikamoista edistystä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo aika jäätävää :Dd ennen menny vaan suokeilla jotka oli tasasia, noh, hertta ei ollut :D

      Poista
  7. Hihi, olit kirjottanut tämän postauksen tosi kivasti, pienellä huumorilla varustettuna!
    Mulla on ongelmana juurikin tuo, että helposti lähden könöttämään eteenpäin ja hartiat lähtee eteen, eli mun pitää koko ajan kiinnittää huomiota siihen, että pystyn pitämään lavat kurissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo huumori keventää usein kirjoitusta! ;)

      Hyvä huomio noi lavat. Täytyy pitää omat lavat kurissa jotta voi keskittyä hevosen lapoihin :D

      Poista
  8. Hehe, ne alle 10 kertaa kun oon ollu hevosen selässä... niin sanotusti "perunasäkkisyndrooma" ja tipahdan jännittyneenä alas jo ihan käynnissä ;) Pitää suhteuttaa tavoitteet omiin kykyihin ja harjoitteluintoon :D t. Saara "sitte hankitaan hevonen kun saat Saaranki innostuu!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahha!!! :D joo sitä päivää odotellessa kun saara hilkkari innostuu ridaamaan ;)

      Poista
  9. Tää oli tosi hyvä postaus,oon viime aikoina paljo pohtinu omaa istuntaani ja tää sai oikein vielä tarkemmin analysoimaan sitä! :) itsellä on ongelmana ponin kapeuden takia haasteellinen päästä kunnolla ympärille ja omat hitaat avut..koulussa nojaan helposti liikaa taakse ja esteillä eteen :D hankalaa!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin pitäisi joo olla tarpeeksi nopea... Mutku ei niin ei! :D kapeilla hepoilla on vähä hankalampi ehkä istua kuin leveimmillä :)

      Poista
  10. Tosi hyvä postaus! Tykkäsin kovin lukea tätä ja kommentteja myös, lohdullista kuulla että en ole ainoa jonka istunnassa on ongelma jos toinenkin... :D Mulla suurin ongelma istunnan kanssa on juuri tuo etukeno (ja hartiat lysyssä, mulla on ihan noin muutenkin tosi huono ryhti) mut kummasti alkaa heppa aina toimimaan ihan erilailla kun oikein keskittyy ajattelemaan omaa istuntaa. Mulla on auttanut mielikuvitusleikki että kuvittelen olevani Anky tai Kyra kouluradalla ja "kopioin" sen ryhdikkään istunnan, jotenkin kummasti huomaan ihan oikeasti istuvani paljon paremmin kyydissä eikä kädet ala veivaamaan pitkin maita ja mantuja!
    Tuo vanha kuva on jotenkin symppis kun vertaa tuohon nykymenoon... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on oikeesti todi hyvä, että kuvittelee tosissaan jonkun idolin ratsastuksen ja suoraan sanottuna matkii sitä. Kyllä ne on esikuvina ihan syystä! ;)
      Joo toi vanha kuva on jotain tosi mielenkiintoista... On mulla niitä lisääkin :D

      Poista
  11. Pystyisitkö selittää jotain mielikuvaa, kun mun hevosella on aika vaikea ravi istua. Huomasin jo eroa, kun päästi jalat alas ja rennoiksi, käyttää vain ku tarvitsee. Mutta silti tuntuu, että yhtäkkiä puristääkin polvella tai jalat heiluu,,,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ootko kokeillut kauhukahvaa? Kiinnität alaturpiksen tms satulan etukaaren päälle, josta voit tarvittaessa tarrata kiinni jos tuntuu että ravissa lähtee pompottaa. Mulla auttaa tuo kauhukahva välillä Hertan kanssa kun tuntuu vaikelta istua. Kun nappaan siitä kiinni ja tuen itseäni (en siis tue itseäni tällöin vahingossakaan hevosen suusta!) ja pääsen keskittymään ensin jalkojen rentouteen jotten lähde niillä puristaan itseäni satulaan.
      Sitten kun saan tuntumaa, pystyn irrottamaan kauhukahvasta ja taas testaa pysyykö tasapaino ja rennot jalat. Jos lähtee taas pakka hajoamaan, niin uudestaan kauhukahvasta kiinni ja tasapaino hakuseen. Pikkuhiljaa ei tarvitse koko ajan roikkua kauhukahvassa. :)

      Kokeile myös niitä siirtymisiä. Siirry käyntiin tai tee laukannosto aina kun lähtee tasapaino ravissa. Sitten uudestaan raviin ja kokeilet jatkaa. Heti taas kun tuntuu että ei pysty istua niin uudestaan käyntiin.

      Mielellään tosiaan monia kertoja pikku pätkissä hyvällä istunnalla, kuin monta kierrosta putkeen väkisin istumista huonossa istunnassa ja vaikeassa ravissa. Hyödyt paljon enemmän niistä pienistä hyvistä pätkistä, jotka kehittää sua kohti parempaa, kuin niistä tunneista joita vaan jumputat menemään ja toteat "onpa vaikeeta istua". :)

      Poista
  12. Suosittelen Super-Airaa kyllä lämpimästi :) Oon itse tämmönen rikkinäinen (lantiosta eli just hyvä ratsastajalle) ja Airan avulla oon päässyt ratsastamaan taas melkein tosissaan (ei oman myymisen jälkeen ole sattunut tollasta munkkia kuin sulla että olisi tarjottu käyttöön jotain kisapeliä). Mun istuntaongelmia on fysiikasta johtuen puutteellinen aukikierto reidessä, jolloin helposti jään polvella kiinni ja alapohje lepattelee. Käsien kantamiseen oon yrittänyt opetella mutta silti ne joskus putoaa ja kuvista näkyy kuinka vasen ranne on usein koukussa... Ja olishan niitä sitten vaikka mitä. Siirtymissä selkä karkaa notkolle jos en oo tarkkana.

    Tekisi mieli kaikkia käskeä äkkiä hankkiutumaan ratsastuspilatekseen. Se voi tuntua oudolta alkuun mutta hevosesta näkee sekunnissa kun tekee itse oikein, se on hieno tunne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo varmasti ei voi olla muutakuin hyötyä siitä :)

      Pakko vielä sanoa, että ei Herttaa mulle ole kisapeliksi tarjottu, vaan minä etsin itselleni harrastevuokraheppaa jolla voisi ratsastella ja käydä tunneilla, ehkä käydä vähän pikkukisoissa. Ja siis mähän maksan Hertasta jotta sitä saan käyttää, että ei sitä mulle ole tarjottu ikinä :)

      Poista
  13. Mulla on toiminut tohon istunnan vakauttamiseen tasan yksi harjoitus: kevennykset ilman jalkkareita :D Niin tuskaa kuin onkin, niin se jotenkin aktivoi mulla oikeat lihakset, koska heti sen jälkeen mulla pysyy keskivartalo paremmin vakaana, lantio- ja yläkroppa samassa linjassa ja sitten näiden yhteisvaikutuksesta jalatkin hivenen paremmin. Ja sitten se vakaa hetki onkin ohi ja taas on pakka levällään :D Mutta hetkeksi tulee sellainen kiva tunne, että tältähän sen pitäisi tuntua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti muistutuksesta! :D Täytyy itsekin taas kokeilla tuota! Joskus sitä tuli tehtyä paljonkin, varsinkin ridakoulussa, mutta nyt on kyllä ihan unohtunut. Hyvä Caisa! :D

      Poista
  14. Vai että mitkä... Hehheh...

    - Käytän pohjetta ihan väärin. Käytännössä viskaan jalan taakse kun sitä pitäisi käyttää omalla paikallaan. Käytän sitä myös liikaa, liian hitaasti ja joskus jopa epäjohdonmukaisesti. Arvaa kahdesti onko putte hidas vai herkkä jalalle.
    - Kompensoin huonoa jalkaa kädellä. "Vastaan samalla mitalla" jos hevonen on vahva. Toisaalta jos heppa toimii muuten niin käsikin on aika hyvä, joustava ja kevyt ja hyvällä paikalla. Sen vain pitäisi olla sellainen AINA eikä sortua kovenemaan kun tulee ongelmia (kun taidot loppuu niin voimankäyttö alkaa...).
    - Ryhti! Minäkin sorrun helposti pieneen etukenoon laukassa (ja keventäessä!), se on onneksi kohtuullisen helposti korjattavissa nyt kun on oppinut huomaamaan itse. Olen tosin sitten muuten vain lysyssä. Keskivartalo ei ole jämäkkä ja se näkyy sitten tuollaisena "zumbaamisena" ja jopa tasapainon heittelynä. Tähän voisi auttaa jokin tallin ulkopuolella harrastettu...

    Perusasento minulla on kuitenkin hyvä ja sitä on kehuttu: istun suorana, keskellä jalat ja kädet hyvällä paikalla, mitä nyt toinen hartia vähän nousee ja toinen nyrkki vähän kaatuu. Kunhan en könötä tai röhnötä niin still-kuvissa näyttää aika hyvältä ja tasapainoiselta, mutta ei siitä esteettisyydestä ole mitään hyötyä jos funktiot reistaa... Minun pitäisi olla nopeampi, mukana joka ikisessä askeleessa ajatuksen kanssa ja tehdä jokainen liike tarkasti ja hallitusti eikä tavallaan tottumuksesta (ne raajat...).

    Eli työnsarkaa on lähinnä liikehallinnassa ja reaktionopeudessa. Ja sitä on niin paljon, että suorastaan epäilen, onko minulla nopeita lihaksia ollenkaan (nimimerkillä harrastan ja olen aina harrastanut käytännössä pelkkää kestävyysliikuntaa). :P Yritäpä sitten keksiä, että mitä tuolle tekisi.

    Tulipas tästä romaani, sori. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kuulostaa tosi tutulta! :D Minäkin saisin olla paljon nopeampi jalalla ja mun pitäisi unohtaa kädellä ratsastus... VAIKEETA!

      Ei haittaa romaanit, tykkään lueskella lukijoiden kommentteja :D

      Poista
  15. Mullakin on ihan sama juttu laukassa, etukeno ja sitten siihen päälle vielä se etuvartalo... :) Ihmettelen suuresti, että miksi mulle on vasta nyt päätetty ilmoittaa siitä ja ratsastuksenopettajat on aina ennen vaan jättänyt asian omaan arvoonsa... Keskittyessä ei tietenkään tule mitään ongelmia, mutta kun siihen päälle pitäisi kolmikaarista kiemurauraa vääntää, ei oikein onnistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Hyvä istunta kuuluu kaikille ja mun mielestä jokaisen opettajan täytyy kiinnittää siihen edes jotenkin huomiota. Toki välillä täytyy tinkiä siitä täydellisestä istunnasta (eikä siihenkään aina voi keskittyä) jos tehdään jotain muuta, mutta mitä enemmän siihen keskittyy sitä enemmän se menee selkärankaan ja sitten hoituu itsestään!

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!