Pääkallokelit...

On meinaan niin liukasta nyt että meinaa olla jo pikkasen vaarallista hepoillekkin! Toki meitin hokilliset hevoset pärjää aika hyvin, mutta tallilla on kengättömiä varsoja ja nuoria, niin eilen sattui jo haaveri...

Olin ottamassa heppoja sisälle illalla. Talliin on tosiaan tarhasta matkaa huimat 10 metriä ja tässä matkalla kaatui melkeen mun päälle nuori 2 vuotias Hertan lapsen lapsi. Olin juuri taluttamassa J:tä portista läpi kun siltä kirjaimellisesti lipesi kaikki jalat ja se kaatui sen siliän tien. Kellahti mua päin ja mä jäin tarhan portin ja J:n väliin tarhan lankaportti kädessäni. Onneksi J kaatui niin nopeasti, että "jäi mun jalkoihin" kun oli maassa, niin itse en kaatunut. Pääsin aidan ja hevosen välistä pois ja päästin hevosen narusta irti, jotta saan äkkiä portin kiinni ettei loput hepat karkaa.

Hertta talvella 2011. Ensilumi, jota tuossa kuvassa on enemmän kuin nyt koko talvena ollut... :D
Kuvassa Hertta juuri ottaa sinkaisua paikaltaan, kun selän takana olevasta ladosta lähti lapset juoksemaan... 

J ei hetkeen uskaltanut nousta edes ylös, kun oli niin liukasta. Se yritti mutta ei vaan saanut etujaloille tukea niin että olisi jalka pitänyt. Sitten kun se pääsi ylös hitaasti, se jäi onneksi seisomaan paikalleen eikä lähtenyt hillumaan. Tosin eipä se pitkälle olisi päässyt kun olisi todennäköisesti kaatunut uudestaan liukkauden takia. Hetkeen se vain seisoi ja tärisi paikallaan eikä uskaltanut ottaa askeltakaan eteen. Alkoi se pikkuhiljaa kävelemään varovasti talliin ja sain sen karsinaan. Hetkeen ei suostunut edes syömään iltaruokia, varmaan järkyttyi niin paljon :D
Tarhan portti oli ihan peilijäässä, ja päälle oli tietenkin satanut milli hötölunta, niin ettei sitä edes huomannut. Kaikista pahin on tuo jää pienen puuterilumen alla.

Sama talvi 2011. Kunpa olisi tuollainen sopiva lumikerros kentällä...

Jätin sitten suosiolla Hertankin vapaalle (taas) sillä ei tee mieli mennä meidän kentälle joka on luistinrata, sinne liukastelemaan. Toki hokit pitää suht hyvin, mutta kyllä Herttakin kävelee jotenkin jäykästi. Jos menisi taas plussan puolelle niin purisi hokitkin paremmin jäähän ja voisi ihan hyvin ravailla ja ehkä vähän laukkaillakkin varovasti kentällä.

Säälle ei mitään voi, joten H on ollut käytännössä lomalla tän viikon. Huomenna menen sitten väkisin vaikka jumppaamaan käynnissä, koska sunnuntaina mennään tosiaan lähitallin ratsastuskouluun demoratsukoksi. Eihän se mitään rankkaa ole, ja pääseepähän hyödyntämään yhden maneesikerran! :D

Kyllä taas olen niin "iloinen" näistä keleistä. En viitsi edes sanoa enempää.... Seuraavan kerran sunnuntaina sitten raporttia tästä demoratsastuksesta ja katsotaan jos saisin vaikka kuvia ja videota pitkästä aikaa!

c Janna Pehkonen
Talvi 2011 Helmikuun lopussa, tällöin lunta oli taas aivan liikaa... Koskaan ei ole hyvä! :D