Syyskuun viimeiset kuulumiset

Nyt mennään jo lokakuussa... Vastahan vuosi vaihtui. Tämä meinaa jo kisakauden päätöstä vaikka vastahan me se Hertan kanssa päästiin aloittamaan! Tähän mennessä olemme kisanneet vain neljät kisat, joihin sisältyy kolme ruusuketta ja yksi uuden luokkatason korkkaus. Vaikka kisoja tänä vuonna onkin ollut vähän, niin nyt mentiin ajatuksella "ei se määrä vaan se laatu"?

Vielä olisi yhdet kisat tiedossa, ehkä kahdet Hertan kanssa. Ainoon harkitsen meneväni, mutta Ypäjällä on tarkoitus tämän kuun lopussa harjoitella vielä Inter II ohjelmaa. 

Hertta tosin hommasi itsellensä vähän lomaa. Se lomaili koko viime viikon. Ensin se alkuviikosta turvotti yhtäkkiä melkein kaikki jalkansa! Mitään muite oireita ei ollut. Tästä selvittiin parin päivän lämpöpinteleihin käärimisellä, jolloin turvotukset laski kaikista jaloista. Takajalat olivat pahimmat. Sitten kun turvotus laski, hommasi Hertta itsellensä lisälomaa potkaisemalla itseään vasempaan kintereeseen! Siellä on nyt kiva haava ja kinner turposi. Jes...

Hertta ei onnu, mutta kyllä näen erilaisen liikeradan vasemman kintereen kohdalla. Tuo turvotus estää kintereen kunnollisen koukistamisen, joten Hertan kevyt liikutus jatkuu. 

Hähhähhää. Tää lomailu liinan päässä on kivaa!

Hans sen sijaan on ollut iskussa. Tällä viikolla testasin sillä ekaa kertaa kankia, ja voin todeta että ihankuin se olisi aina mennyt niillä! Omistaja oli testannut edellisellä viikolla kankia ja minä kokeilin nyt, ja molemmat olemme yhtä mieltä siitä että se oli todella miellyttävä ratsastaa niillä. Se tukeutuu kuolaimeen paremmin ja on todella rento. Se tuntuu itsekin pitävän niistä, sillä suu on paljon levollisempi. Hansillahan on tapana mupeltaa kaikkea mitä se suuhunsa saa (perus pikkupoika...) ja se joskus mupeltaa kuolaintakin liikaa. Kankien kanssa se oli kuitenkin paljon tasaisempi suustansa ja pikemminkin imi kuolainta. Turpiksen jätin melko löysälle, jotta Hansilla on mahdollisuus tutustua kuolaimeen rauhassa, mutta eipä se näköjään kokenut kankia huonoksi. Suu vaahtosi oikein hyvin. 

Kun menin Hansin kanssa ratsastamaan maneesiin tällä viikolla, osuin oikeaan ruuhka-aikaan... Erkylässä meillä puhutaan ruuhka-ajasta jos meitä on 4 ratsukkoa maneesissa, mutta Rakella sain todeta mitä se oikea ruuhka-aika tarkoittaa! Maneesi oli puolitettu, sillä toisella puolen oli estevalmennusta. Kaikki loput yksärit pyörivät maneesin toisella puolella ja en edes pysynyt laskuissa montako meitä oli. Valehtelematta ainakin 10 maneesin puolikkaalla! :D

Mietin jo hetken että kaivanko verta nenästäni kun menen nuoren orin kanssa "totuttelemaan" kankisuitsiin tuohon ruuhkaan. 

Kaikki meni kuitenkin hyvin. Hans keskittyi tosi hyvin töihin, tai siihen mitä ruuhkassa pystyi tekemään. Aluksi kun ruuhka oli pahimmillaan niin liikutus meni vain kilometrien keräämiseksi, kun pitää pitää ahtaassa tilassa sama suunta ja askellaji kuin muut. Ei oikein pääse tekemään kunnolla töitä ja erilaisia teitä. 

 Kuvat on ottanut Taru Arola

Aluksi vain keventelin kankiohja todella löysällä ja houkuttelin Hansia matalalle niskalle ja rennoksi.

Hyvin pystyi lopuksi istumaan alas harjoitusraviin ilman Hansin jännittymistä ja ravin katoamista.
Propsit kuvaajallemme Tarulle, kun onnistui napsimaan meistä kuvia maneesin laidalta kaikkien ratsukoiden ohi!

Lopuksi ruuhkan hellitettyä kokeilin parit keskiravit lopuksi, hyvin meni!
Hansilla rupeaa olemaan hyvä työntö jo keskiravissa. Se säilyttää paremmin tahdin ja tasapainon eikä se nostele niskaansa enää ylös. Vielä en pahemmin ole istunut alas harjoitusraviin keskiravissa, jotta Hansilla varmasti on selkä ylhäällä lisäyksen ajan.

Hans ravaa ja laukkaa oikein mallikkaasti läheltäkin vieraita hevosia ilman orikohtauksia. Kuitenkin nuoren ikänsä ja orimaisuutensa ansiosta sen kanssa on hyvin vaikea seistä paikallaan tai kävellä tuollaisessa hälinässä. Silloin sen huomio kiinnittyy vain ja ainoastaan kavereihin ja örinä alkaa. Niinkauan kuin huomio on ratsastajassa (eli vielä toistaiseksi ravissa ja laukassa) ei mitään ongelmia ole. Käynnissä herra ehtii keskittyä niin paljon muuhun, että pakko oli pysyä juoksujalan sen aikaa kun pahin ruuhka hellitti.

Loput 15 min ratsastusajasta maneesi olikin yhtäkkiä tyhjä, ja pääsin lopuksi ratsastamaan ihan rauhassa. Parit keskiravit kokeilin ja hieman avoja ja sulkuja. Hans oli tässä vaiheessa vähän jo väsynyt, mutta se teki oikein hyvin töitä vielä. 

Positiivinen kuva jäi. "Vieraat" kuolaimet ja kamala härdelli maneesissa, eikä se saa tämän herran käytöstä sekaisin. Vielä saman maltin ja keskittymisen kun saan käyntiin, niin hyvä tulee. Tämä tosin tulee varmasti itsekseen iän myötä. 

Näyttää ihan aikuiselta hevoselta!