Kisakausi loppui sairaslomaan...

Noniin. Näin ne hevoset muuttaa suunnitelmia.

Meidän kisakausi onkin nyt ohi. Emme lähde Ypäjälle Intermediate II luokkaan. Hertta on nyt toistaiseksi KKK hoidossa, eli kylmää, kävelytystä ja kipulääkettä.

Perjantaina olisi ollut viimeinen ilmoittautumispäivä Ypäjän kisoihin. Tulin illalla tallille ja hain Hertan tarhasta. Ihmettelin miksei se tullut mua vastaan. Kääntyi kyllä kohti, mutta jouduin itse kävelemään sen luo. Se käveli puhtaasti, mutta ihmettelin miksi se kävelee mun takana, eikä vieressä.

Noh, kun aloin kavioita putsaamaan ja otin loimet pois niin huomasin mistä kiikastaa.

Hertan oej polvi oli aivan tukki. Koskea se ei antanut polven takapuolelta, eli polvitaipeesta. Turvotus ja kuumotus oli kovaa juuri polven kohdilta, mutta se nousi myös ylös päin noin 20 cm ja alaspäin noin 5 cm. Turvotus kuitenkin loppui näiden rajojen kohdalla kuin seinään. Muualta jalka oli kylmä ja kuiva. Eli ei ainakaan onneksi jänteessä ollut mitään...

Perjantaina tuoreeltaan vamma kun löysin sen...

Lauantaina jalka oli jo selvästi vähemmän turvonnut, mutta kyllähän tuosta näkee selvästi millainen pallo tuo polvi vieläkin on. Koko sääri on myös nyt tasaisen paksu, mutta sen onneksi tiedän että vamma ei ole siellä. Nesteet vain valuvat alaspäin.

Perjantaina se kyllä ontui ravissa selvästi, käynnissä meni varoen mutta suht puhtaasti. Mitäs tässä voi muutakaan tehdä kuin kävelyttää rauhassa ja kylmätä. Onneksi tämä ilmeni perjantaina eikä lauantaina, sillä ehdin peruuttaa heti kisat ilman että olisin joutunut maksamaan mitään. Eläinlääkärit sanoo kaikki samaa "kävelytä, kylmää, kipulääkettä", joten kukaan ei ole tullut vielä katsomaan. Toisaalta turvotuksen takia eipä ultrallakaan mitään näe. 

Onneksi lauantaina kun menin Horse Shown jälkeen tallille kävelyttämään, turvotus oli valunut alemmas ja H käveli ja ravasi jo puhtaasti. Ilmeisen kova mustelma kyseessä, en tiedä mihin se on itsensä ripustanut tarhassa, vai onko potkaissut itseään riehuessaan takajaloilla. 

Minkäänlaista päällistä vauriota ei näy, ei haavoja, ei edes karvat rutussa mistään!

Katsotaan nyt miten tämä tästä etenee. Kisakausi loppui nyt, joten eipä tässä ole mitään kiirettä...

Hertta on aina ollut mestari telomaan itseään. Se on niin kova riehumaan silloin kun riehututtaa... Pari vuotta sitten sama jalka koki kolauksen kun Hertta seivästi itsensä hyppimällä pystyyn aidan päällä ja laskeutumalla pystytolpan päälle. Lopputuloksena 2 viikon sairasloma ja koko tarhan lauma karkuteillä pihalla. 

Siinä Hertan omakustanteinen lävistys nuoruusvuosina... Tuo haava oli tosi syvä ja se piti pitää auki jotta mätä pääsee valumaan ulos. Ei muutakuin aina letkutusta vedellä haavan sisälle ja betadine pesua. Kauhean kiltti hevonen, vaikka kuinka oli kipeä niin aina se antaa tehdä kaiken.

En ymmärrä tätä sen harrastusta.
Kyseissä kohdassa Hertta juurikin myöhemmin sitten teloi itsensä

Hertta on aina ollut kova riehumaan. Vaikka se on nykyään jo lähempänä 20 ikävuotta, se riehuu edelleen! Toki PALJON vähemmän. Ennen se oli päivittäistä, nyt enää viikoittaista. Toki joukossa tyhmyys tiivistyy, ja nuorempana se riehuminen lähti aina herkemmin liikkeelle. Jos joku tarhakavereista aloittaa, täytyy ehdottomasti kaikkien lähteä mukaan!

Sen siitä sai taas kun ei kiedo kuplamuoviin ja pumpuliin hevosta!