Hans kehittyy huimaa vauhtia!

Pikkumies etenee treeneissään todella hyvin. Taru kävi meitä pari viikkoa takaperin jälleen kuvaamassa ja tulipa mieleen että kannattaa ottaa siitä nyt rakennekuviakin muistoksi ja voi niitä sitten verrata kun se on aikuinen. 

Kuvia katsellessa kuitenkin tajusin kuinka paljon koko herra on muuttunut! Siis Hans on aina ollut pieni ja kapea, enkä ole mitenkään isoa eroa mielestäni huomannut nyt tämän 4 kuukauden aikana mitä olen sitä ratsastanut. Toki olen huomannut ratsastettavuudessa eron. Se on saanut voimaa ja tasapainoa lisää. Tämä näkyy selvästi ravissa, se ei ole niin kipittävää enää ja se kehittyy siinä kokoajan. Keskiravit alkaa ja päättyy tasapainossa, eikä rojahtaen tai kiihdyttäen. Laukanvaihdot suttaantuvat kokoajan parempaan suuntaan... jne. Nämä ovat selvästi olleet parempaan päin mutta kyllä sen koko ulkomuoto on ihan eri luokkaa kuin aluksi! 

Ratsutukka tuo heti enemmän kaulaa esille ja jotenkin aikuismaisemmat piirteet
Kuvat on ottanut Taru Arola

Toki täytyy muistaa että pitkä kuljetus Portugalista Suomeen ja vielä keväällä tammojen pahimpaan kiima-aikaan saavat nuoren orin helposti stressaantuneeksi. Uusi koti, kokonaan uusi elinympäristö ja ihan erilainen hevosenpitokulttuuri on varmana saanut Hansinkin vähän hämilleen. Nykyään se syö ja paremmalla ruokahalulla ja on selvästi kotiutunut. Se laihtui matkan aikana aika paljon ja nyt kun katsoo niin se alkaa saamaan massaa ihan orin lailla. 

Portugalissa kuulemma ratsuikään ehtineet hevoset eivät pääse ollenkaan ulos ja niillä ratsastetaan pitkälti maneeseissa. Varmasti yhtäkkiä tarhaaminen ja ulkonaolo tuo pientä stressiä, mutta kaikkeen onneksi tottuu. Portugalissa Hans eli vanhempien orien keskellä, Suomessa vastassa onkin yhtäkkiä sekalainen seurakunta ja niitä tammojakin yhtäkkiä kuhisee nurkissa. Vaikka Hans on hyväkäytöksinen ja pehmeä ori, niin kyllä se täytyy muistaa, että ori on aina ori. Kuvistakin näkee että koko hevonen voi hyvin kun ulkomuoto on muuttunut noin paljon.

Laitanpa tähän vertailukuvia kuvateksteineen. Yritän vähän avata sitä mitä minä näen ja koen kuvien avulla ja kuvatekstein selvennän, jos joku ei hahmota itse. Kannattaa harjaannuttaa silmää hevosten liikekuvilla, mikä on plussaa ja mikä miinusta! Sitten tietää paremmin mitä itse lähteä hakemaan ja voi "makustella" sitä tunnetta miltä se tuntuisi oman ratsun selkään.

 Otetaan ensin laukkakuvat:

Kesä

Syksy

Sitten  ravikuvat:

Kesä

Ensimmäisiä kertoja Hansin kanssa.

Ei ihan rehellistä kuolaintuntumaa, takajalat eivät työnnä kohti kuolainta, ja kuolaimesta ratsastajan käteen.
"Broken neck", eli kaula on korkeimpana kohtana ja se "naksahtaa" tuosta keskeltä. Se ei ole tasaisen pyöreä kauttaaltaan.

Tein alkuun paljon Hansin kanssa johtavia ohjasotteita, sekä avoja, jotta saisin sen "connectionin" takajaloista kohti kuolainta ja kaikki siltä väliltä matkalta ylös, "up".
Eli suosittelen jos hevonen on kuolaintuntuman pakenija ja se painaa selkää alas, tee johtavia ohjasotteita, paljon kaaria ja ympyröitä ja ajattele niiden aikana avoa. "Kaiva" sisätakajalkaa rungon alle, kohti tuntumaa.

Syksy:

Hevonen polkee paljon paremmin rehellisesti alleen ja selkä on ylempänä

Ravi etenee ja työntää, siinä on ilmaa alla.

Työntö takaa on niin paljon parempaa ja ajatus "nenä eteen". Hans tulee kohti kuolainta niin pitkälle kuin annan sen tulla!

Hansin ilmekin on nykyään positiivisempi, se on korvat tötteröllä ja rinta rottingilla! Ei niin "heiveröinen enää". 

Tässä keskiravia, aika hieno!

Harjoitusravissakin on nykyään paljon helpompaa istua, ravi ei heti katoa kun istuu alas vaan Hans jaksaa kantaa. Tästä olen Charlotte Dujardinin kanssa samaa mieltä, että alas istumista ravissa ei välttämättä kannata tehdä nuorilla hirveästi, ennenkuin ravi oikeasti kantaa ja selkä toimii! Teen pienissä pätkissä harjoitusravia. Tahdon muokata ravia niin että se ei enää muutu keventäessä tai istuessa alas. (Kuvissa muuten Charloten suunnittelema ihana treenipaita Kingslandilta, ostin tämän ihanan paidan Horseriderista, täältä, *KLIK*, voin suositella lämpimästi! Teknistä materiaalia, poistaa tehokkaasti kosteuden. Ja on muuten tyylikäs paita arkikäyttöönkin...)

  Ja vielä lopuksi lokakuun 2016 rakennekuva. Tätä vertailen sitten vaikka puolen vuoden päästä. :)

On se komea!

Olen niin tyytyväinen tuon oripojan kehitykseen tämän 4 kuukauden aikana mitä olen sen tuntenut. Tästä tulee hieno peli! Mitähän se mahtaa olla puolen vuoden päästä tai vuoden? Jos se tätä vauhtia kehittyy niin aika makee... ;)