Ainossakin on kävelykone........

... ja sehän on Hertan lemppari! Suorastaan... :'D

Hertta tosiaan pelkää kävelykoneita. Aina on pelännyt. Pahimpia ovat Ypäjän ja Keisarinmäen koneet, Ainossa sentään oli hiljainen kävelykone, mutta se ei näköjään helpottanut yhtään asiaa. Saavuimme Ainoon hyvissä ajoin ja Jonna meni taluttelemaan Herttaa käsihevosalueelle. Siinä aika vieressä oli tämä maaginen kävelykone päällä... Sanotaanko näin että Hertan häntä kaartuu ylös kuin arabilla konsanaan! Jotain positiivista. Jalatkin nousee kevyesti... 

On se jännä. Laaksolla kesällä mun poikaystävä joka ei ole ennen pitkällä tikullakaan koskenut hevosiin, piteli Mummoa ihan rauhassa kiinni kisa-alueella. Eipä olisi tullut tänään mieleen antaa Herttaa harjoittelijan käsiin! :D

Jos jotain Hertta oikeasti pelkää niin noita kävelykoneita. Se ei vaan voi käsittää niitä. Meillä ei kotona ONNEKSI ole kävelykonetta, se ei ole tottunut niihin. Mun oli pakko jättää Jonna taluttelemaan Herttaa (tai oikeastaan pitelemään ilmapallosta kiinni ettei ihan karkaa taivaantuuliin) ja mennä itse sound-chekkiin maneesille. Hertan omistaja jäi varuiksi kentän porteille, ettei Hertta ainakaan juokse pois jos se irti pääsisi. Onneksi Hertta ei ikinä revi ja riuhdo vaikka se hyppisi ja poukkoilisi kiihtyessään. Se on niin kevyt suusta, ettei paine oikeastaan kasva, joten en usko että se irti itseään repisi, mutta mistä näistä hevosista ikinä tietää. 

Sound-chekin jälkeen tulin käsihevosalueelle ulos ja päätin että nousen selkään ulkona ja yritän vähän tehdä jotain hommia ulkona ravissa että H rauhoittuu. Selkään kun pääsin niin eihän Hertalla ollut kuin piaffi ja passage. Tosin käytin tilaisuuden hyödyksi ja treenasin sitten niitä kun Hertta oli niin pörheänä että tuli aika makeita askelia! 

Kävelykoneen ohi päästiin sitten talutusratsastuksessa...

Kahden viikon päästä Ainossa on laatuarvostelut, paikka kuhisee nuoria hevosia. Herttahan menisi hyvin joukkoon sinne hillumaan ja puhisemaan!

Verkassa Hertta ei aluksi edes oikein pystynyt kävelemään kun se oli nini jännittynyt. Kyllä se kuitenkin rentoutui miljoonien siirtymien (ravi-käynti, tai ravi-ravi) avulla. Silloin kun H on pinkeä, teen pidemmän verkan mutta rauhassa. Teen aina jonkun asian tai kuvion ja sitten taas taputus ja kävelen. 

Tänäänkin kävin kaikki ohjelman asiat läpi kerran tai pari, ja sitten jälleen käveltiin. Herttaa on ihan turha juoksuttaa puhki. Se ei meinaa väsy ja se vaan kerää kierroksia enemmän ja jännittyy entisestään.

Tämä taktiikka toimi tänäänkin ja verkassa alkoi olemaan tosi kivoja pätkiä paikoitellen mitä Hertta nyt vaan sillä kunnolla pystyi esittämään! Ravissa tykkäsin sen takajaloista, se oli aktiivinen kintereestä. Toki malttia saisi olla lisää, Hertta helposti lähtee haipattamaan ja silloin meno on epätasaista ja se pyrkii etukenoon. Rauha on se mitä tarvitaan!

Lopuksi teinkin ennen radalle menoa passage-lisättyravi- passage siirtymiä. Siinä H menee eteen ja tulee takaisin. Se joutuu odottamaan, mutta myös lähtemään. 

Rata meni ihan ok, mutta olihan Hertta taas vähän kireämpi ja jännittyneempi kuin verkassa. Aina se on haastavaa kun verkkatila vaihtuu areenaan, eikä areenaan päässyt ollenkaan tutustumaan ennen suorituksia. Se olisi ollut plussaa! Hertta ei kuitenkaan kyttäillyt suorituksen aikana enää, sillä ehdin vähän käydä näyttämässä sille tuomaripöytiä yms. Käyn aina tuomarinpäädyssä pyörimässä ja pysähdyn tuomarin eteen taputtelemaan Herttaa. Sen jälkeen se uskaltaa mennä paremmin niitä kohti.

Mulla oli vähän ongelmia pysyä välillä musiikissa. Hertan liikkuminen on sen verran muuttunut että se ei enää kipitä niin pahasti radalla. Välillä jäin musiikista vähän jälkeen ja sitten huomasinkin olevani edellä. Ensi vuodelle JOS pääsen GP-küriä menemään niin saan onneksi tehdä uuden kürin, niin enköhän saa sen sopimaan sen hetkiseen tasoon paremmin.

Mitään isompia rikkoja ei sattunut radalla ja vaihdot olivat taas varmat! Jee! Se on ollut niin sekaisin vaihtojen kanssa, mutta arvasin että kun annan vaihtojen olla, ne tasaantuvat ja niin kävi. Ei mitään ongelmia vaihdoissa. Helpolta tuntui. Piruetitkin olivat ihan ok, mutta vähän tökkiviä, en saanut sitä niin pehmeäksi niihin.

Lisäykseen lopussa tuli harmillinen pienen pieni tahtirike, joka veti pisteitä turhaan alas. Sijoitus oli ensimmäinen ei-sijoittunut todella pienellä prosenttierolla, eli valkoinen ruusuke jäi karvan päähän! Mutta jotenkin mä olen silti niin tyytyväinen. Ajattelin jo mielessäni katastrofia kun Hertta pisti niin ranttaliksi aluksi, mutta kauhean kiltisti se on kuitenkin töissä! Toki kun se on jännittynyt, niin meno on vähän tikittävää ja ei niin wow, mutta kaikki asiat tulee korrektisti. Se viimeinen silaus vain jää tekemättä, ja aina numero on 1 pisteen verran matalampi kuin mitä se voisi olla.

En jotenkin tohdi ajatella että "laitanpa sen nyt menemään", vaan pikemminkin tulee tunne että "katsotaan miten saan sen pidettyä eheänä". Ehkä tässä olisi mulla kilpailuvietissä parannettavaa, mutta Hertan kanssa on oppinut että ei sitä vaan "voi laittaa menemään". Se mennään sillä mikä on päivän kunto ja that's it!

Taru Arolan kuvat!

Tässä lopuksi vielä pari videonpätkää verryttelystä. Kokosin nämä videot yhteen mitä Jonna oli kuvannut ja laitoin aikajärjestyksessä.

Tämä on kai tämän lajin suola, ei ne hevoset tiedä yhtään onko kuinka tärkeä kisa kyseessä ja jos jännittää niin sitten jännittää! Ratsastajan täytyy ottaa se mitä otettavissa on, mutta jos tilanne on että "ei tänään", niin sille ei voi mitään! Helposti näkee Hertan korvien ja hännän asennosta ensimmäisenä onko se rento vai ei. Silloin kun sillä on kokoajan korvat tötteröllä, se vähän yrittää vain pälyillä ympärilleen ja jättää mut vähän huomiotta. Periaatteessa parempi kun sen korvat on hieman mua päin. Silloin se kuuntelee tosissaan mua. Käynnissäkin huomaa kuinka se yrittää nostaa päätä ja vain katselisi maisemia kun on niin jännää. Käynti on lyhyttä ja irtonaisuus jää jännityksen vallassa jonnekkin. Käynti ei veny. Pitäähän sitä toki katsella ympärilleen, jos vaikka pantteri hyökkää...
Ehkä parempi onni ensi kerralla!

Tässä rata nyt toivottavasti Full HD laatuisena.

Hertta tässä vielä moi!
Ihan vaan näin vinkkinä kaikille mun hevoskamuille, että noilta kävelykoneilta välttyy kun tarpeeksi kaukaa ja ajoissa lähdet kuuta kiertämään kiertoradalle! Jos et pääse (jonkun epämääräisen painolastin ansiosta narun päässä) karkuun, niin selviät hengissä kunhan olet tarpeeksi nopea, potkaiset vaikka sitä päin ja hypi vähän ilmaan siinä samalla. Se kone on aika kankea ja hidas, eikä ehdi syödä sua. Tänään todistin jälleen kuinka koneessa olleet kaksi hevosta joutuivat syödyiksi. Ilmeisen hitaita kavereita olivat kun eivät edes yrittäneet karkuun tai sitten eivät vain ehtineet reagoida tarpeeksi ajoissa. Kun palasin radan jälkeen takaisin autoille ja jouduin ohittamaan tämän koneen uudestaan, se olikin jo unten mailla ja ne kaksi hevosta olivat poissa, gone, forever. Niitä ei enää näkynyt. Mikä sääli menettää kaksi lajitoveria tuollaiselle vehkeelle, mutta minkäs teet kun muut eivät ole yhtä nopeita ja teräviä kuin minä! 
Ei mulla muuta. Ihan tällain vinkkinä vaan!
T. Hertta

Ainossa oli kyllä ihan huippua kisata. Nämä olivat ihan 5-tason kilpailut ja meininki oli kuin kansainvälisissä kisoissa! Huippu puitteet ja todella ammattimainen meininki. Katsojiakin oli aika paljon koulukisoiksi! Mikäs siinä tuollaisiin puitteisiin tulla seuraamaan kisoja. Toivottavasti Ainossa järkätään vielä lisää koulukisoja. Varmasti tullaan toistekin!
Meillä ei enää olekaan kuin yhdet kisat tälle kaudelle ja ne on 29 päivä Ypäjällä. Siellä olisi Inter II. Jos Hertta on yhtään energioissaan, niin ei ainakaan pitäisi tulla huonoja numeroita piaffeista ja passageista... ;)
Jotenkin tämän vuoden kisakausi jäi hirveän lyhyeksi meidän osalta. Pääsimme aloittamaan vasta heinäkuussa ja nyt ne jo loppuu! Toivottavasti ensi kausi on vielä parempi.