Kootussa Ravissa

23. lokakuuta 2016

Kisakausi loppui sairaslomaan...

Noniin. Näin ne hevoset muuttaa suunnitelmia.

Meidän kisakausi onkin nyt ohi. Emme lähde Ypäjälle Intermediate II luokkaan. Hertta on nyt toistaiseksi KKK hoidossa, eli kylmää, kävelytystä ja kipulääkettä.

Perjantaina olisi ollut viimeinen ilmoittautumispäivä Ypäjän kisoihin. Tulin illalla tallille ja hain Hertan tarhasta. Ihmettelin miksei se tullut mua vastaan. Kääntyi kyllä kohti, mutta jouduin itse kävelemään sen luo. Se käveli puhtaasti, mutta ihmettelin miksi se kävelee mun takana, eikä vieressä.
Noh, kun aloin kavioita putsaamaan ja otin loimet pois niin huomasin mistä kiikastaa.

Hertan oej polvi oli aivan tukki. Koskea se ei antanut polven takapuolelta, eli polvitaipeesta. Turvotus ja kuumotus oli kovaa juuri polven kohdilta, mutta se nousi myös ylös päin noin 20 cm ja alaspäin noin 5 cm. Turvotus kuitenkin loppui näiden rajojen kohdalla kuin seinään. Muualta jalka oli kylmä ja kuiva. Eli ei ainakaan onneksi jänteessä ollut mitään...

Perjantaina tuoreeltaan vamma kun löysin sen...
Lauantaina jalka oli jo selvästi vähemmän turvonnut, mutta kyllähän tuosta näkee selvästi millainen pallo tuo polvi vieläkin on. Koko sääri on myös nyt tasaisen paksu, mutta sen onneksi tiedän että vamma ei ole siellä. Nesteet vain valuvat alaspäin.
Perjantaina se kyllä ontui ravissa selvästi, käynnissä meni varoen mutta suht puhtaasti. Mitäs tässä voi muutakaan tehdä kuin kävelyttää rauhassa ja kylmätä. Onneksi tämä ilmeni perjantaina eikä lauantaina, sillä ehdin peruuttaa heti kisat ilman että olisin joutunut maksamaan mitään. Eläinlääkärit sanoo kaikki samaa "kävelytä, kylmää, kipulääkettä", joten kukaan ei ole tullut vielä katsomaan. Toisaalta turvotuksen takia eipä ultrallakaan mitään näe. 
Onneksi lauantaina kun menin Horse Shown jälkeen tallille kävelyttämään, turvotus oli valunut alemmas ja H käveli ja ravasi jo puhtaasti. Ilmeisen kova mustelma kyseessä, en tiedä mihin se on itsensä ripustanut tarhassa, vai onko potkaissut itseään riehuessaan takajaloilla. 
Minkäänlaista päällistä vauriota ei näy, ei haavoja, ei edes karvat rutussa mistään!
Katsotaan nyt miten tämä tästä etenee. Kisakausi loppui nyt, joten eipä tässä ole mitään kiirettä...

Hertta on aina ollut mestari telomaan itseään. Se on niin kova riehumaan silloin kun riehututtaa... Pari vuotta sitten sama jalka koki kolauksen kun Hertta seivästi itsensä hyppimällä pystyyn aidan päällä ja laskeutumalla pystytolpan päälle. Lopputuloksena 2 viikon sairasloma ja koko tarhan lauma karkuteillä pihalla. 

Siinä Hertan omakustanteinen lävistys nuoruusvuosina... Tuo haava oli tosi syvä ja se piti pitää auki jotta mätä pääsee valumaan ulos. Ei muutakuin aina letkutusta vedellä haavan sisälle ja betadine pesua. Kauhean kiltti hevonen, vaikka kuinka oli kipeä niin aina se antaa tehdä kaiken.
En ymmärrä tätä sen harrastusta.
Kyseissä kohdassa Hertta juurikin myöhemmin sitten teloi itsensä
Hertta on aina ollut kova riehumaan. Vaikka se on nykyään jo lähempänä 20 ikävuotta, se riehuu edelleen! Toki PALJON vähemmän. Ennen se oli päivittäistä, nyt enää viikoittaista. Toki joukossa tyhmyys tiivistyy, ja nuorempana se riehuminen lähti aina herkemmin liikkeelle. Jos joku tarhakavereista aloittaa, täytyy ehdottomasti kaikkien lähteä mukaan!

Sen siitä sai taas kun ei kiedo kuplamuoviin ja pumpuliin hevosta! 


18 kommenttia

  1. Voi että, näitä hevosharrastuksen iloja :( Paranemisia Hertalle!
    Kummasti ne vanhatkin jaksaa tosiaan riehua, siskon 27-vuotias ruuna on paljon villimpi kuin sen 5-vuotias kaveri sille päälle sattuessaan... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on näitä. Kyllähän se vaan niin on että kyllä nää voi tappaa itsensä vaikka karsinaan. Mutta minkäs teet!

      Poista
  2. Itseasiassa tuo pienessä postarissa yksin tarhaus on sitä kuplamuovittamista. Isossa tilassa hevosella on mahdollisuus purkaa energiaa juoksemalla eikä aidat ole heti pysäyttämässä liikettä. Uskon vahvasti että Hertan hyvä fyysinen ja psyykkinen kestävyys ja motivaatio on rakennettu aiempina ryhmätarhauksen vuosina ja nyt hiljalleen se hyvä on yksin tarhaukseen, kontrolloidun liikutuksen ja iän myötä katoamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huhhuh, se viimeinen lause oli vitsi... 😂

      Ja niin on Hertan liikkeet, lihakset ja psyyke paljon paremmassa kunnossa nykyään. Mä ainakin nautin kun eipä enää mahahaavoja, yskää sun muuta riesana.

      Tarhasi se Erkylässäkin kaverin kanssa aluksi. Huonolla menestyksellä.

      Poista
    2. Ja pakko vielä kysyä, että miten se fyysinen kunto on KATOAMASSA kun se liikkuu nykyään paremmin kuin koskaan ennen ja on terveempi kuin koskaan ennen?! :D se ei ikinä ole omannut tuollaista lihasta, vaan aiemmin se oli laiha ja romuluinen eikä siihen tarttunutkaan mikään. Missä näkyy meidän tulosten lasku?

      Tuo on niin mielenkiintoista. Väkisin pitää sanoa kaikkea vastaan ja vääristellä "tuloksia ja totuutta", jos toisen ajatusmaailma ei sovi omaan.
      Vähän jopa mieltä pahoittavaa väittää tuollaista...

      Poista
    3. Älä välitä. Jotain on anonyymin pakko sanoa, kun taitaa ärsyttää teidän menestys ;) ihmeellistä että jotkut voivat nauttia kun toisen hevoselle tulee tapaturmainen vamma.

      Tuohon Hertan kestävyyteen. Uskoisin että se on siksi tuonkin ikäisenä niin hyvässä kunnossa koska sitä ei ole käytetty heti nuorena loppuun. Sehän tuli sinulle noin 10 vuotta sitten ja se on tehnyt sitä ennen varsoja ja harrasteltu?
      Liikaa näkee sitä että hevonen menee jo GP luokkia alle 10 vuotiaana, mutta kroppa/psyyke ei kestäkään pitkälle.

      Hyvin teillä on mennyt ja tuloksethan ovat vain kääntyneet huimaan nousuun kun pääsit hyviin treeniolosuhteisiin ja hevonen on muuttunut ihan silmissä paremman näköiseksi. Hyvää työtä!

      Poista
    4. Kiitos. Ei nyt muuten mutta välillä ihme kommentit kyllä pistää vihaksi. Ei siis asiapitoiset kommentit mutta ihme logiikka :p hyvin on mennyt ja aina vaan paremmin niin ei, se ei ole hyvä.

      Omistajan kanssa ollaan myös sitä mieltä että Hertan kestävyyteen vaikuttanut myös paljon huippukengitys. Se on aina kengitetty maan parhaiden kengittäjien toimesta, vaikka kalliiksi on tullut. Herttahan pelastettiin 2 vuotiaana laittamalla se kenkään. Sillä oli niin huonot kaviot että se alkoi olla jo monttukunnossa. Kengitys pelasti sen ja siitä tuli hybä käyttöhevonen. Sekin on tosin joidenkin mielestä varmaan väärin, koska kengityshän tappaa hevosen... ;)

      Poista
  3. Meillä ainakin vammat väheni puoleen kun erotin ponini omaan tarhaan. Tappeleminen onnistui kyllä aitojen välistäkin, kiukkuinen ponitamma... :D

    Paranemisia, eipä noita oikein voi estää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä näille juu mitään voi! Hertta oli se nyrkkeilysäkki, tosin mun mielestä ihan sen oma moka kun se väisti liian myöhään, vasta sitten kun potku jo tuli takamukseen. :D Erkylässä sen tarhakaveriksi aateltiin sopivaa vanhaa tammaa. Lopputuloksena oli että ne laidunsi eri päissä laidunta eivätkä enää oikein antaneet kiinni, kun pelkäsivät toisiaan mutta änkesivät yhtäaikaa pois! Sitten tarhakaudella Hertta söi kaikki kaverin ruuat ja toinen vanhus ei päässyt syömään ollenkaan vaikka heinäkasoja oli ympäri tarhaa.

      Hertta nyt komentaa aitojen yli kun aita välissä, mutta sitten kun hän on samassa tilassa niin hän pelkää ja väistää :'D

      Poista
  4. Paranemisia! Onneksi ei kuulosta kuin epäonniselta tälliltä. :)

    VastaaPoista
  5. Joo nyt parin päivän jälkeen kun on selvästi lähtenyt laskemaan ja H on jo käynnissä puhdas, alan ehkä itsekin huokaisemaan helpotuksesta. Perjantaina olin jo taas orikatalogi kainalossa ja mietin että jalka on kokonaan rikki :p

    VastaaPoista
  6. Voisitko tehdä joskus postauksen jossa sinulta voisi kysellä neuvoja ratsastukseen? Esim. Miten saisi jännittyneen hevosen rentoutumaan? Tai miten saisi hevosen astumaan paremmin takaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki! Kuulostaa hyvältä idealta. Mielelläni vastailisin kysymyksiin ja kertoisin omia näkemyksiäni jos ihmisiä kiinnostaa/kokevat saavansa siitä hyötyä. :)

      Katsotaan vaan, jos tällaisen teen, niin enköhän saa palautetta "kun tyhmä bloggaaja jakelee neuvoja ja luulee olevansa jotain" ;)

      Poista
  7. Polven turvotus näyttää liian tutulta. Ettei olisi hankkarissa pieni vamma, hankositeen yläosassa. Tsemppiä teille, nää saikkuilut on hanurista. Ja ne sattuu just silloin kun oot parhaassa iskussa >:/

    VastaaPoista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!