TDF treenit Rusalla

Olimme nyt ensimmäisissä TDF treeneissä!

Kuvat: c Taru Arola

Mikä kaunotar <3
(ja tosiaan, Hertan hyvään poseerauskuvaan vaaditaan vähintään kolme ihmistä... Se aina nukahtaa kun yrittää kuvata sitä!)

Treenejä mukana katsomassa oli myös mun kotivalmentaja Riitta. Mielestäni tämä on todella hyvä asia, sillä tässä mua voidaan nyt valmentaa yhteistyöllä. Tiedetään missä mennään ja kaikki tekee töitä saman asian eteen. Kotona teemme viikoittain töitä ja kerran kuussa sitten Helsinkiin Jannen silmien alle, josta saa taas lisää kotiläksyjä ja pointteja. 

Molemmat valmentajat hakevat tietenkin samaa, ja kun kyseessä on pitkän linjan ammattilaiset, niin valmennus on systemaattista ja harkittua. Riitan kanssa olemme tehneet nyt jo noin 5 vuotta yhteistyötä (!!! What, vastahan mä aloitin!) joten meille on muodostunut jo "Hertan käsikirja", eli osaamme jo niksit jolla Hertan saa toimimaan. On kuitenkin hyvä että nyt ringissä on kolmas osapuoli joka näkee meidät ihan uusin silmin. Hän tietenkin kiinnittää heti virheisiin huomiota ja vaatii vielä enemmän.

Ja kyllä se tamma kokoaa kun vain pyytää! <3 Mutta haastavaa se on...

Sulussa mun täytyi kokoajan ajatella "istu takaa, istu takaa". Edelleen helposti annan Hertan juosta "Inter I" tason kokoamisessa sulun läpi, nyt pitää oikeasti alkaa miettimään että ei vaan se taivutus ja sivulle vaan KOKOA!

Hertta kasvattaa raviaan! Mun täytyisi vähän vaan rentoutua ;) Alan helposti jäkittämään kun yritän ratsastaa enemmän.

Ravin kasvattamisesta sitten takaisin passageen

Tällä hetkellä meidän teema on Hertan kanssa "kokoa enemmän". Janne sanoi, että Hertta suorittaa erittäin hyvin jo teknisessä mielessä. Sen kanssa ei tarvitse hinkuttaa jatkuvasti temppuja, sillä sanoohan jo kisatuloksetkin sen. Se suorittaa aika varmasti rikkeettömiä ratoja. Isoin kynnys meille on se kokoamisasteen lisääminen tietenkin. Hertalla on ravissa jo ponnua, ja siinä se käyttää takaosaansa paremmin. Laukassa Hertta on aina ollut vähän suorin takajaloin menijä. Sillä ei ole mitenkään kovin hyvä laukka kouluhevosta ajatellen. Se saisi koukistaa takasiaa enemmän. Oikeastaan välillä kun katsoo niin sehän on hyvinkin suora kintereestä, ainut kohta mikä taittuu on vuohinen... 

Kuitenkin kun tullaa esim, piruettiin tai vaikka vaan yksittäiseen laukanvaihtoon, se osaa istua kauniisti takaosalleen ja koukistaa kinnertä. Kyseessä ei siis ole se, etteikö se pystyisi, mutta sen rakenne nyt vain on sellainen että sen takajalan kulmaukset ovat suorat. Se pystyy punnertaessa niitä notkistamaan, mutta se peruslaukka on se missä se säästää. 

Eli se mitä nyt tehdään, on kokoamisen lisääminen siihen ihan peruslaukkaan. 

Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että kyseessä on 18 vuotias hevonen, eikä sitä noin vain aleta istuttamaan takaosalleen peruslaukassa. Mikään ei estä parantamasta laukkaa, mutta tässä mennään kokoajan niin miten Hertta tykkää. 

Teimme paljon siirtymisiä, oikeastaan ei mitään sen ihmeempää. Laukassa ja ravissa siis. Laukassa piruettilaukkaan ja siitä ulos. Kokoajan mun täytyi yrittää säilyttää ne takajalat jotka on piruetissa. Kotona tämäkin jo onnistui treenien jälkeen. Kyllä se vaan jää mieleen sillä nopeaan, ja aina ollut Hertan kanssa niin, että kun ekana päivänä teet jonkun asian läpi, seuraavana päivänä se on jo lastenleikkiä ja valmiina mielessä. 

Janne sanoikin, että sillä on kyllä vielä enemmän annettavaa tuolla ja mun täytyy vain alkaa kyselemään sitä mitä sieltä löytyy. 

Ravi on aika hienoa jo paikoitellen ja siinä Hertan on helppo esittää kootumpaa liikettä (ihan näin offtopic, siksi blogin nimi onkin Kootussa Ravissa, sillä se oli mulle aikanaan niin hieno tunne kun Hertan kanssa sitä pääsi menemään! )

Kotivalmentajakin sanoi, että alamme siis kotonakin enemmän kysymään sitä tempoa. Nyt kotona saamme jo kivasti Hertan rennosti suorittamaan, joten lisäämme pikkasen sitä poweria menoon. 

Syyskuussa on SM-joukkuekilpailut Laaksolla. En tiedä, pääsenkö meidän joukkueeseen mukaan, mutta jokatapauksessa ajattelin, että Laaksolla olisi avoin Inter II, joten se olisi aika hyvä käydä tähän saumaan nyt kokeilemassa. Olenhan mennyt sen epävirallisesti Keisarinmäessä helmikuussa, mutta nyt saisi virallisen tuloksen. Se on aina kotiinpäin ja "pois ensivuodelta jännitystä tuomasta". Uskon että selviämme siitä ihan ok, eikä haittaa vaikka rikkeitä tulisi. Mä niin tarvitsen sitä treeniä nytten jotta opin ratsastamaan näitä kaikista vaikeimpia ratoja! Siellä ei vaanm ennä tehtävästä toiseen, vaan pitää osata valmistella, ratsastaa ja lopettaa jokainen tehtävä huolella tai sitten on pulassa seuraavassa. Tämä on vähän mun ongelma, kun keskityn vain siihen "vaikean" tempun suorittmiseen ja en lopeta sitä kunnolla. Sitten radalla tuleekin jo toinen tehtävä ja mä vasta mietin "noniin, selvittiin hengissä. Mikäs sitten? Ainiin toi". Sanomattakin selvää että aluksi se on vähän tällaista hakemista kun yrittää vain esittää kaiken pyydetyn. Nyt kun menisin tähän loppukauteen alle tämän tason ratoja, niin ensi kauden voisin jo aloittaa vakavammin ja vähän jo paremmalla kokemuksella. 

Katsotaan! 

Välillä H lähtee vähän turhan innokkaasti pinkomaan. Ikuisuusongelma, se saisi odottaa mua vielä enemmän. 

Laukkaa ylös!

Sulkua uralla