Ruusuke-Hertta vauhdissa ennätysprosenteilla!!

Siis uskomaton Mummo!

Meillä meni koko kauden aloitus mönkään ähkyjen ja sairastelujen takia, mutta nyt kun vihdoin pääsimme aloittamaan niin Hertta vaan napsii ruusukkeita ihan uudella tasolla ja vanhallakin tasolla tekee ennätysprossia! Inter I tason luokka ratsastettiin eilen kolmannelle sijalle prosentein 67,061%!

Ja jälleen mä joudun syömään sanani. 

"Millaiseen tulostasoon uskot Hertan yltävän?"

"Ehkä sinne 65% hyvällä tuurilla, mutta se on jo limitti". 

Höpö höpö. Hertta kyllä tekee jos sitä osaisi joku nimeltä mainitsematon henkilö esittää edukseen! Ja nyt tuntuu että olen siihen saamassa sitä tatsia, että osaan eri tilanteissa ratsastaa sitä. Höhö, hyvin 10 vuoden aikana alkaa tulosta tulemaan... ;) Eli lievästi sanottuna hitaasti mutta varmasti.

Hertta oli tosiaan ihan erilainen ratsastaa Salossa kuin viikko sitten Laaksolla. Laitoin valmentajallekin viestiä, että jos Laaksolla jouduin kaksin käsin pitelemään sitä kun se oli niin pinkeä ja jännittynyt, niin Salossa se oli niin löysä että sain kaksin jaloin patistaa! :D

Ei nyt ehkä ihan kirjaimellisesti, mutta ero oli huomattava. 

Hertta on jännittyessään "kevyempi" ratsastaa mutta se on aika kamalan näköinen. Se on niin selkä lukossa että se ei oikein ole ylälinjastaan läpi kun se kerää itsensä pieneksi. Salossa kun se oli niin rento ja jopa vähän hidas, niin se antaa mun ratsastaa sitä ja se on paljon pyöreämpi ja näyttää isommalta. Toki tällöin on sitten riski että se valuu etupainoiseksi ja mulla ei ole ihan hanskassa vielä kannatella sitä, enkä toki haluakkaan. Kyllä hevonen itse saisi kantaa itsensä.

Salon kisat olivat jälleen huippuluokkaa (Iso kiitos järjestäjille, kelpaa ajella vähän kauempaakin näin tunnollisesti ja hyvällä mielellä järjestettyihin kisoihin!) vaikka olosuhteet laittoivat vastaan. Koko lauantain oli satanut ja sunnuntaina kun oli meidän vuoro niin iski raju ukkoskuuro juuri Inter I luokan aikana. Kenttä oli yllättävän kuiva kun luokka alkoi mutta sitten se kaatosade alkoi ja vesi nousi pintaan. Pohja ei missään nimessä ollut liukas, mutta toki hevonen joutuu nostelemaan jalkojaan siinä enemmän ja se voi äkkiseltään tuntua raskaalta. 

Verryttely oli maneesissa, joten heti ei kastuttu. Hertta oli verryttelyssä jo  rento, mutta vähän jo tunnustelin että se on aika hidas jalalle. Huokaisin syvään ja totesin että hitto, raskasta tulee. 

Verkassa sain sen ihan kivasti herkäksi ja ne asiat mitä tein tuntui hyvältä. Vähän kuitenkin emmin että pitääkö tässä laittaa enemmän "latinkia" että herää, vai väsyykö se sitten, eli pitäisikö antaa olla. 

Menin ulos verkkaamaan loppuun sateeseen jotta H tottuu märkään pohjaan ja huomasin heti että sinne se meinasi jämähtää. Onneksi on tullut treenattua 7 vuotta maneesittomalla tallilla joten sade ja kura ei meitä haittaa, mutta onhan se raskaampi ratsastaa pehmeellä. Ennen rataa yritin vähän herätellä Herttaa sillä huomasin että jalan käyttöön se vastasi tyyliin örähtämällä "jooo jooo kohta"... 

Itse rata oli suurinpiirtein rikkeetön ja tasainen. Piruetit menivät muusiksi, sillä H melkein ruuvasi paikalleen ja tuntui että se siirtyy käyntiin. Vaikka kuinka yritin nopeuttaa takajalkoja niin jos H ei reagoi niin ei reagoi! Ei siis vaan kokoa, niin ei sitä piruettia voi esittää.

Tokaisin jo verkassa kuvaajalle että onkohan Hertalla pissahätä, kun on niin puukylki ja hidas takaa mitä se normaalisti ei ole...

Sarjat puhtaasti ja varmasti, sekä lisäyksiä pääsin kivasti ratsastamaan koska H oli rento ja antoi mun ratsastaa. Sulkuihin vähän hapuilua, sillä tosiaan taas se kentän pohjan raskaus niin tuntui että energiaa meni sinne hiekkaan ja kuraan. 

Mutta kaikki tuomarit olivat yksimielisiä ja prossat olivat meille niinkin huikeat kuin 67,061 ja kirkkaasti kiillotettiin prosentteja Laaksolta! Kerrankin mun suunnitelmat meni putkeen ja korjasin edellisen viikon radan tilanteet. Mua jäi hampaankoloon kaivelemaan Laakson rata ja mä korjasin tilanteen Saloon ja sain paremman radan! 

Radan jälkeen olin jopa vähän pettynyt ja olin jo lähdössä kotiin. Sitten kuulin prosentit ja olin ihan "Ei oikeesti voi tollasella radalla saada noin hyviä prossia!" mutta ilmeisesti se tunne ei aina täsmää siihen miltä näyttää! :D

Jännää aina mennä Hertalla kisoihin, sillä IKINÄ et voi tietää millä tuulella se on. Mistä tulee sanonta: tammat....? 

Laaksolla se oli "hullu-älä-koske-muhun" mutta Salossa se oli silmät ummessa "aaah, elämä on ihanaa, joo kaiva vaan kantapäällä, ihanaa hierontaa"... :D 

Yksi hevonen, monta persoonaa. Eipähän käy aika tylsäksi! 

Mulla alkaa kuitenkin selvästi olemaan jo ässiä hihassa Hertan eri persoonia varten. Osaan jo päätellä kun se kävelee traikusta ulos, että miten se sieltä tulee pihalle, niin tiedän miten sitä tänään tulee ratsastaa. Se voi tulla ulos traikusta vauhdilla silmät kiiluen tai sitten se pitää työntää ulos ja se suorastaan valuu kuin löysä räkä lastaussiltaa pitkin. Noin niinkuin kärjistettynä. Ja tähän mahtuu tietty väliin monta muuta persoonaa.

Pakko sanoa tähän väliin siitä Hertan vessahädästä...

Eikö niin että olen ennenkin täällä blogin puolella kertonut kuinka H ei ole pystynyt pidättämään iltakisojen aikana, vaan kotiintulomatkalla se on pissinyt trailerin täyteen?

Noh, arvaus ratsastuksen perusteella osui tälläkin kertaa oikeaan. Vitsit mä tunnen ton hevosen hyvin...

Ei ihme että oli vähän vaikea punnertaa kun on kupla otsassa! Se näissä iltakisoissa on hankalaa Hertan kanssa, koska sillä on aina vessa hätä klo 17-19 välillä... :D Ja hänhän on sellainen neiti, ettei voi tehdä kuin omaan tarhaan tai karsinaan. Vieraissa paikoissa pidättää... Varsinainen Pissa-Liisa!

Kun saavuimme kotiin Erkylään, niin tulin ulos autosta ja kävelin trailerin luo. Aloin huutamaan että "Trailerista on mennyt jotain rikki!! Täältä valuu vettä ihan solkenaan!!".

No ei se ollut vettä. Tajusin sen kun kuulin Hertan helpottuneen hörinän trailerista... :'D

Ei auttanut kuin alkaa iltamyöhään pesemään traileria puhtaaksi!

Nyt onkin pieni kisatauko. Seuraavan kerran ehkä kisaamme Laaksolla. Se missä luokassa, jää nähtäväksi. Laaksolla olisi avoin Inter II.... :)

Kauden myöhäinen aloitus, mutta sitäkin vahvempi: 3 kisat - 3 ruusuketta!

Kuvista kiitos Taru Arolalle jälleen!

Ukkonen jyrisi ja salamat välkkyi, mutta se ei ulkokenttien kasvatteja haittaa ;)

Nää mun ilmeet voisi poistaa... :D 

Avossa oikealle

Voltti

Avossa vasemmalle

Lisättyä laukkaa

Vähän H yritti painua, mutta pätkittäin sain kyllä sitä paremmin ylös. En vain ole tottunut että se painaa niin olen vähän avuton enkä oikein heti saa sitä ylös. Olen tottunut kevyeeseen suuhun Hertalla, silloin kun se on tällainen, niin se yllättävän paljon ottaa tukea ja "roikkuu" ohjille.

Mielestäni näistä kuvista näkee kuinka RAUKEA Hertta oli! Katsokaa nyt kuinka utuiset silmät, kun yleensä sillä on sellainen "hullun kiilto" ;) Nyt se näyttää vanhalta ja viisaalta.

Hyvin, hyvin rento...

Palkintoseinällä! Voittaja oli muuten myös FWB kantakirja tamma, eli Salossa Inter luokan sijoilla oli 2 FWB:tä! Tämä kuva on Koivumäki Dressage Weekendin sivuilta.

Löysin myös Matti Kallion ottaman kuvan Laakson kisoista!
Tässä Hertta pinkoo palkintojenjaossa.