Hertan syyshulinat Vihdissä

Tiedättehän sen tilanteen kun sinulla on ilmapallo, joka on puhallettu aivan liian täyteen? Se ei jousta kun sitä painelee, ja auta armias jos tökkäiset sitä, niin se räjähtää.
No tämä ilmapallo on Hertta!

Kaikki kuvat jälleen c Taru Arola

Punainen Pallokala

Ensin kisoja edeltävällä viikolla Hertta totesi yhtäkkiä olevansa todella herkkä Queen, eikä sietänyt ollenkaan kannuksia jalassa. Keskiviikkona se oli niin lentoon lähdössä, ja oikein värisytteli kylkiään jos vähänkään koskin kannuksella. Torstai ja perjantai mentiin ilman, ja hevonen oli todella mukava ja rento, suorastaan laiska. Lauantaina tottakai laitoin jälleen kannukset, sillä sunnuntaina ne on pakko olla jalassa, ja meno oli jotain aivan teatraalista sirkusta taas.
Olen käyttänyt samoja kannuksia Hertalla kohta vuoden ja nyt yhtäkkiä neidillä on jokin kausi ettei kelpaa. Sunnuntaiksi laitoin siis tavalliset pienet ponikannukset jalkaan. Onneksi laitoin, sillä virtaa ja hulinaa kisoissa riitti ihan tarpeeksi ilman mitään sinkoiluja kannuksista... ;)

Hertta on ollut kyllä muutoin oikein kiva ratsastaa, notkea ja elastinen, mutta tosiaan ihan liian "herkkis" kannukselle. Ponikannukset jalassa homma oli ihan ok, reagoi muttei teatraalisesti.

Verryttely oli maneesissa ensin porukassa ja siellä Hertta oli oikein ihana! Se teki elämänsä parhaat piruetit molempiin suuntiin, ja tämähän tuli ihan yllätyksenä. Hoitajakin katsoi maneesin laidalla silmät pyöreänä "oho, mikäs se oli?" :D Fiilis oli hyvä. Pientä hätäilyä oli ilmassa, mutta sellaisella positiivisella mielellä. Hertta teki ja yritti, ehkä vähän liikaakin, mutta se kuitenkin kuunteli. Suluissa ja avoissa se mielellään lähti vähän kiirehtimään, mutta ajattelin että kun verkkaan hetken ulkona loppuun ennen kuin tullaan takaisin maneesiin suorittamaan oma rata, niin pahimmat energiat on jo poissa ja lopputulos hyvä.

Noh, hyvä suunnitelma, mutta...

Maneesiverryttelyssä.
Silloin kun oli vielä helpompaa. Mulla oli hevonen joka oli vielä jostain kohtaa pehmeä.

Ulkona Hertan maailman riitti sekoittamaan kaaaaaauuuukana maastossa kävelevä hevonen.
Hertta huomasi tämän, muttei oikein hahmottanut mikä siellä metsän reunassa hiipii. Siitähän se riemu repesi.
Ensin se jämähti pelästyessään, sydän alkoi hakkaamaan niin että kuulen selkään tämän äänen. Noh, totesin vaan että jos sillä on aikaa katsella maisemia, niin on ilmeisesti aikaa tehdä hommia enemmän.
Mutta sen kerran kun tuo tamma on vetänyt itseensä täyteen ilmaa "taistele tai pakene"-moodiin, ei se sieltä pallokalaolemuksesta heti palaudu. Mitään ei tapahdu jalasta. Ei taivu jalasta, ei kokoa. Hevonen joka lähtee painamaan kättä vasten tarkoituksenaan vaan painaa etuosa matalaksi ja juosta alta pois ei ehdi tehdä hyvää avoa ja sulkua, sekä taivutuksia siinä rytäkässä...

Hoitajakin totesi, että ala tekemään siirtymisiä, jotta tulee edes kaasu ja jarru tutuksi ja saisi vähän sitä ripeillä tehtävillä takaisin kuulolle. Siirtymät käyntiin ja raviin edestakaisin auttoivat hieman, mutta sitten olikin jo aika mennä maneesiin. Ajattelin että se rauhoittuu kun pääsee pois "kaukaisuudessa maastoilevan hirviöhevosen luota", mutta Hertta se paineli korvat tötteröllä maneesissakin.

Ja näin paljon se ehti huononemaan jo ulkona kun alkoi touhotus. Takaosa kyllä potkii vauhtia, mutta etuosa ei nouse edestä pois. Alta juoksemista.

Rata itsessään ei ollut huono, ja pahoja rikkeitä ei tapahtunut. Sarjat olivat puhtaat, piruetit valmistelemattomat ja käynnissä oli kiirekiirekiire. Oikeastaan koko ohjelma oli kiirekiirekiire ja "ei nyt ehdi mitään puolipidätteitä kuuntelemaan kun se on menoa nyt!" (jos Hertalta kysytään).
Kommentit tuomarilta "Siistiä ratsastusta ja energinen ohjelma. Saisi taipua paremmin kyljistään" tiivistävät kaiken olennaisen radasta.

En yksinkertaisesti päässyt Herttaan käsiksi. En päässyt tekemään sitä viimeistä silausta. Oli se kuulolla, mutta viimeistely jäi. Se oli vähän liian hutiloivaa menoa taas. Annoin pisteitä kavereille.
Esimerkiksi vasemmasta sulusta ravissa tuli jopa 7, kun sain Herttaa vähän hidastamaan ja odottamaan. Sitten kuitenkin oikea sulku oli omalla tavallaan ihan isoa, mutta kun lumipallo lähti vyörymään oikealle ripeästi, en mä pääse enää siihen vaikuttamaan! Oikealle avosta tulikin sitten 6 kommenteilla "kiireinen, saisi taipua enemmän". Totta.
Eihän siinä ehdi taipua kulmissa ja taivutuksissa kun täytyy juosta kovaa. Kyllä se vauhti korjaa ne virheet; sanoo Hertta...

Suurin virhe on siis se, ettei Hertta reagoinut pohkeeseen. Silloin kun on pallokala-efekti päällä, niin ihan sama miten siellä kylkiin tökkii niin mitään ei tapahdu. Kyljet pinkeenä siis mentiin.
Prosentit 63,2% olivat kauden huonoimpia, mutta ennenkuin kuulin tulokset osasin itsekin arvioida että varmaan 63% pintaan mennään. Aivan täydelliset pisteet siis.
Hauskaa kuitenkin huomata, että noinkin "huonolla" radalla saa noin hyvät pisteet. Vuosi sitten en osannut kuin haaveille 63% tuloksesta Interistä... Nyt se on meille huonoa tulosta! Kehitystä.

Ja sama meno jatkui sitten radalla, mikä ulkona alkoi.
Juokseejuokseejuoksee, painuu painuu painuu.

Sulun lopetus, kohti volttia. 

Tähän Punaisen Rautiaan Pallokala-syndroomaan olikin sitten oiva lääke. Laitoin heti eilen maanantaina valmentajan Hertan selkään!
Siitä sitten myöhemmin lisää omassa postauksessaan, mutta periaate oli ihan sama: Hertta ei ole kova kylkinen, mutta se jännittyy kun jalkaa käyttää. Reaktio jalkaan on äkkinäinen hengenveto sisään ja sitten mennään kuin se pidättäisi henkeä kokonaan. Kun tämän "pallokalan" sai puhkaistua, meno oli upeaa.

Itselleni tuli tästä vertauskuva mieleen.
Monet puhuvat siitä, kuinka he ratsastaessaan "irrottelevat" hevosta kuolaimelta, niin että hevonen on irti kuolaimelta. Hevonen ei saa vetää vastaan kuolaimelta tai painaa kädelle.
Miten mä tahdon sen ajatella, niin mun täytyy "irrotella" Herttaa kyljistä. Sen täytyy olla irtonainen kyljistä, ja kun "irrottelen" sitä kyljistä, niin reaktion täytyy tapahtua. Hertta ei saa "painaa vastaan" kyljestään, vaan sen täytyy "joustaa" siitä kun pyydän.

Tiedänpähän mitä tässä nyt tulee taas perustreenit syksyllä käsittelemään... :)