Vuodessa tapahtunut muutos

Tuttujeni kanssa puhuttiin näistä Hertan hienoista sänkkärikuvista mitä sunnuntaina otettiin. Puheeksi tuli juurikin se Hertan hieno muuttunut ulkomuoto ja kuinka eri näköinen se nykyään on. Tässähän on nyt aikalailla vuosi tehty töitä valvovan silmän alla maneesitallilla ja pakko sanoa että tulosta näkyy.

Sitä eroa ei aina edes tule huomanneeksi kun päivittäin katsoo hevosta. Tuli kuitenkin mieleeni kun juteltiin että näytänpä vanhoja kuvia Hertasta miltä se näytti vuosi sitten.
Sitten mieleeni muistui että TASAN vuosi sitten olimme myös sänkipellolla. Eli vuonna 2014. Siitä löytyy postaus Tästä.

Menin itsekin katsomaan vanhoja kuvia vuosi sitten ja ei  voi kuin ihmetellä sitä muutoksen määrää mikä mahtuu yhteen vuoteen.

Kuvissa Hertta on lihakseton ja eihän se kanna itseään ollenkaan samalla tavalla kuin nykyään. Noh, tässä kuvia vierekkäin vertailun vuoksi, ei tarvitse selitellä.
Yritin laittaa päällekkäin kuvia joissa olisi suurinpiirtein sama asento ja kohta liikkeestä.

Ravia
Ylempänä Hertta tarvitsi matalemman muodon, jotta se jaksoi ravata isommin. Se myös väsyi pellolla kun piti nostella jalkoja.
Alemmassa kuvassa ei paljoa väsymys paina.

Laukkaa

Ylemmässä samasta kohtaa samasta ylämäestä.
Ylemmässä kuvassa piti keventää jotta helpotin Herttaa, alemmassa kuvassa se itse harppoo ylämäkeen mäen päälle passagessa.

Lisättyä ravia

 Ei Hertta tosiaan mikään luikku ollut, mutta nyt kun katson näitä kuvia ja vertailen niitä näen kuinka voimaton se oli. Kyllä se selviytyi tuolloinkin PSG radoista, mutta prosentit olivat siinä 60% pinnassa vaikka saimme ehjiä ratoja. Ei ihme, sillä eihän se jaksa tuolla lihaskunnolla pitkiä ja kokoamista vaativia ohjelmia! Aihio oli jo kehitteillä tuolloin, mutta nyt talven aikana se sai sen voiman.

Hertalla on aivan erilainen habituskin kuin ennen!
Viime vuonna kun menin sänkkärille, se oli jopa vähän laiska eikä jaksanut innostua sänkipellosta. Sain jopa ajaa sitä eteenpäin ennenkuin se vähän edes syttyi.
Tänä vuonna kun menin pellolle Hertta lähti multa käsistä jo ensi askeleilla kun tassut koski sänkipeltoa. Se oli niin pähkinöinä ja sen ilme koko olemus paistaa ihan erilaista innostuneisuutta. Se on niin elämänsä kunnossa nyt ja se tietää sen itsekin!
Jotenkin niin hassua kun se uhkui ja "uhosi" kun pääsi esiintymään. Jouduin vetämään sanani takaisin. Sanoin kuvaajalle ennen kuin lähdettiin pellolle, että "Ei Hertta oikein jaksa innostua sänkkäristä. Jos lopuksi saataisin se vähän innostumaan niin voitaisiin päästellä kunnolla".
Heh, kuuluisat viimeiset sanat...

Ei se missään nimessä laiha ollut, mutta lihaton ja sellainen "keskeneräinen".

Nyt jopa kuvasta näkee sen voiman mikä tuolle hevoselle on kehittynyt.

Sanonpa vaan, että Hertta on kuin viini. Paranee vanhetessaan! <3

Suosittelen oikeasti kaikille katsomaan vanhoja kuvia läpi. Jos joskus tuntuu siltä ettei kehitystä tapahdu tai junnaatte paikallanne, niin kuva-albumi käsiin ja selaamaan. Se jos mikä tuo itsetunto buustia lisää kun näkee oikeasti ihan konkreettisesti sen harppauksen mitä on tapahtunut. Oli se sitten oma istunta tai hevosen liikkeet/lihaskunto, niin vertailu kannattaa aina. Siinä sitä sitten taas muistaa ettei todellakaan ole tehnyt turhaa työtä vaikka joskus joutuisikin hakkaamaan päätään seinään kun "mikään ei suju"!