Tässä nyt yritän kiteyttää jälleen muutamien viime kertojen valmennuksien pääpointteja ylös itselleni (ja toivottavasti teille ruudun toisella puolen) muistiin palatakseni näihin fiiliksiin aina uudestaan tarpeen tullen.
Valmennuksissa olemme siis tehneet perustyöskentelyä, jonka avulla lähdemme jo ensi kautta ajatellen liikkeelle. Sama juttu kuin viime vuonna, eli tässä syksyllä alamme muuttamaan jälleen ratsastusta, tavoitteena nousta uudelle levelille. Keväällä treenit on sitten vuorossa "hiomista" teknisyyden osalta, mutta tässä syksyllä siis kyseessä on perusliikkumisen parantaminen ja voiman lisääminen. Eli bodarikielellä nyt treenataan, sitten kevään kisoja varten tehdään valmisteluja poseerausharjoituksineen ;)
Hah, ihankuin mä jotain bodarin hommista tietäisin, ei ainakaan päällepäin näy! ;)
Hah, ihankuin mä jotain bodarin hommista tietäisin, ei ainakaan päällepäin näy! ;)
Meidän perusognelmat Hertan kanssa on jännittyminen, josta seuraa jäykkyys ja taipumisen vaikeus. Silloin kun hevonen on rento, tuntuu että voisi tehdä mitä vaan. Mutta pienikin hermostus saa aikaan jännittymisen, ja jännittyminen saa aikaan vaikeudet.
Mitä sitten kun hevonen jännittyy? Sehän on oikeastaan väistämätöntä jokaisen kohdalla, joka haluaa kehittyä. Jännittymistä näkyy melkein aina uuden opettelussa. Kyllä minäkin kemian tehtävien kanssa aina vähän jännityn kun en osaa. Sitten kun olen sen vaikean asian oppinut, stressitasot eivät nouse vaikka joutuisin niitä perhanan pH-laskuja tai liuoslaskuja laskemaan.
Sama juttu hevosilla.
Alat pyytämään siltä jotain uutta, eli poistut hevosen mukavuusalueelta. Se jännittyy, koska se ei tiedä mitä sen pitää tehdä. Loppujenlopuksi yrityksen ja erehdyksen kautta tulee oikeat reaktiot (eli kemiassa mulle ne oikeat vastaukset), hevonen ymmärtää asian (minä ymmärsin kemian laskun) ja ensi kerralla hevonen jo tietää mitä siltä halutaan, jolloin se tuntee taas olonsa kotoisaksi ja esittää jännittymättä uutta asiaa (minä osaankin ensi kerralla laskea saman tyyppisen kemian tehtävän ilman itkupotkuraivaireita).
 |
| Rennosti ja innokkaasti korvat höröllään eteenpäin! Hertta parhaimmillaan. |
Miten hevosen jännittyminen ilmenee?
Eri hevoset reagoi tietenkin erilailla, mutta usein näkee peräänannosta poistumista tai muodon katoamista. Hertalla on tapana nostaa niskaa liian ylös ja painaa selkäänsä alas. Se ottaa "pakene" asennon, eli selkälihakset ovat jännittyneet ja kaula lukossa. Osa hevosista käpertyy itseensä, eivätkä enää reagoi mihinkään. Karkasi hevonen sitten enemmän ylös tai alas, niin se poistuu peräänannosta. Peräänannossa selkälihakset ovat rennot ja selkä ylhäällä vatsalihasten kannatellessa. Kaula on avoin ja "iso", nenä luotiviivalla tai sen edessä, takajalat on aktiiviset. Tämä on se ideaali, mikä yleensä meilläkin onnistuu niissä helpoissa asioissa. Sitten kun tehdään jotain uutta ja Hertta ei tunne itseään luottavaiseksi, se tosiaan painaa selkänsä alas jännittäen selkälihakset ja niska nousee mun syliin.
Tämä reaktio voi olla olla hyvin nopeakin. Valmentajakin sanoi tähän hyvän pointin.
Jos hevonen jännittyy, se yleensä vetää itsensä pitkäksi/pois peräänannosta. Jännittyminen voi johtua ihan vain tasapainon menetyksestä, jos hevosella ei ole tarvittavaa voimaa säilyttää tasapaino vaaditussa asiassa. Sitten ollaan jo syvällä suossa, jos tässä tilanteessa laitetaan gramaanit päälle ja estetään hevosen tasapainotuskeino, eli pään vieminen "auki" silloin kun se kokee sitä tarvitsevansa tasapainotukseen.
Mieti mitä tapahtuu kun itse menet liukkaalle jäälle. Liukastut, eli menetät tasapainosi. Mitä teet?
Jännität koko kropan ja nostat kädet sivuille/ylös, jotta löydät taas tasapainon.
Mitä tapahtuu jos menet kädet sidottuina selän taakse liukkaalle jäälle ja menetät tasapainon, muttet saa levitettyä käsiäsi vaikka tarvitsisit sitä?
Niinpä.
Niinpä.
Näissä tehtävissä mitä Hertan kanssa teemme, mun täytyy säilyttää se maltti ja uskaltaa antaa sen nostaa vaikka päänsä kokonaan ylös kuin kameli jos se kokee sitä tarvitsevansa. Se peräänannosta pois pyrkiminen on mulle merkki siitä että nyt mentiin liian pitkälle, eikä se yksinkertaisesti pysyt tekemään vaadittua tehtävää.
Esimerkkinä laukan kokoaminen. Tehtiin eräänä päivänä harjoitusta koottu laukka-eteenpäin laukka- koottu laukka. Siirtymiä laukan sisällä siis.
Jos Hertta säilyi pyöreänä kokoamiseen asti, tehtävä onnistui ja Hertta oli rento omalla osaamisalueellaan.
Jos kokoamiseen tultaessa Hertta jännittyi ja nosti päänsä ylös ja painoi selän alas, vein sen liian pitkälle. Sinne, missä se ei enää pysty "pysymään pystyssä, joten sen on pakko nostaa kädet ylös".
Tässä tilanteessa ei ikinä saa lähteä pakottamaan hevosta, vaan antaa sen nostaa se pää ylös ja viedä hevonen takaisin "tukevalle alustalle", eli korjaa eteen.
Kokoaminen joka meni huonosti, korjaan sen antamalla tilaa edestä samalla antaen pohkeella vauhtia, jotta päästään taas helpompaan tasapainoon.
Valmentaja sanoi tähänkin hidastus-nopeutus- tehtävään hyvän mielikuvan:
Tätä tilannetta voidaan verrata pyörällä ajamiseen. Kun ajat pyörällä normaalia vauhtia eteenpäin, pysyt pystyssä hyvin ja meno on sujuvaa. Mitä tahahtuu kun alat hidastamaan vauhtia ja yrität mennä niin hidasta vauhtia eteenpäin kuin vain pystyt, pysymällä pystyssä kaatumatta?
Kun pyörällä vauhti hidastuu, alkaa varsinainen tasapainoilu. Kun taas pääset polkaisemaan vauhtia, tasapaino tulee takaisin "itsestään" ja matka jatkuu sujuvasti.
On siis paljon vaikeampaa ajaa hitaasti pyörällä kuin nopeasti eteenpäin.
On siis paljon vaikeampaa laukata hitaasti kuin laukata nopeasti eteenpäin.
Mutta tätäkin asiaa voi treenata, jotta jonain päivänä tasapaino on kehittynyt niin paljon että pystyt ajamaan pyörällä todella hitaasti kaatumatta = hevonen pystyy laukkamaan melkein paikallaan kokoamisen myötä tulleen tasapainon takia kaatumatta.
Kolmas hyvä pointti oli myös:
Jos sinä jännityt vaikean tehtävän äärellä, niin rentoudutko ja suoritat paremmin kun joku käskee vieressä ja huutaa piiska kädessä päälle?
Jos hevonen jännittyy vaikean tehtävän äärellä, niin rentoutuuko se ja suorittaa paremmin jos annat vähän piiskaa ja "huudat" kovempaa?
Mä niin tykkään mun valmentajan tavasta selittää asiat. Ei paljoa parane väittää vastaan "mutku tää sillain ja mutku tää tälläin", koska aina tulee napakka vastaus takaisin sellaisten mielikuvien kera, jotta en voi kuin todeta että "Touché...".
Ole hevosen tuki ja turva samalla kun vaadit siltä jotain uutta. Anna sen tehdä virheitä ja kannusta se yrittämään uudelleen. Ei hevosta saa pelotella uuden tehtävän äärellä, pelko ei lisää oppimista ollenkaan.
Nuorten hevosten kanssa usein puhutaan "leikkimisestä uuden asian kanssa", eli pyrkimyksenä on säilyttää hevosen ilo ja innostus vaikka tulisi uusi asia. Ikäänkuin tehdään vähän puolivahingossa uutta asiaa samalla hauskaa pitäen.
Miksei tätä ajattelu tapaa voisi jatkaa hautaan asti?
Pitääkö siltä jo kokeneelta konkarilta vaatia asiat hampaat irvessä ja "tosissaan"?
Meillä tällä hetkellä kun opetellaan niitä laukanvaihtoja jokaisella askeleella, pyrin pitämään ne tosiaan Hertalla palkkiona, en vaativana työtehtävänä. Hertalla oli tosi vaikeaa uskaltaa vaihtaa laukkaa askeleessa, mutta kun se kerran sen teki ja se sai hirveästi kehuja, nykyään se tarjoaa niitä sarjassa jo melkein sinne 9 vaihtoon asti. Laadukkaita vaihtojahan ne ei vielä ole, mutta siinä tekisin ison virheen, jos alan "vakavoitumaan" näiden vaihtojen kanssa liikaa, sillä kohta siitä tulee sille paineistava asia, eikä mukava asia.
Jos jossain olen tehnyt jotain oikein niin tässä. Ennen ykköset oli Hertalle peloke, se jännittyi kun niitä alettiin tekemään. Nykyään Hertta innostuu ykkösistä ja oikein odottaa koska saa niitä alkaa esittelemään. Innostuu jopa vähän liikaa, jolloin menee jaloissaan sekaisin, mutta kehuja kehujen päälle ja iloinen asenne, niin se uskaltaa yrittää uudestaan virheenkin jälkeen innoissaan.
Ajanmyötä kun Hertta saa voimaa ja varmuutta, paranee nämäkin laukanvaihdot.
Niinkuin Emile Faurie klinikallaan perusteli sitä miksi Valegro saa piaffista numero 10:
Siksi, koska Valegrolla on korvat höröllään eteenpäin, häntä laskeutuu kauniisti ja rauhallisesti linjassa laskevan takaosan kanssa. Häntä ei viuhdo. Se on rento ja tyytyväinen. Plus, se suorittaa sen teknisesti oikein. Se on numero 10.
Numero 10 ei saa vain tekemällä liikkeen puhtaasti oikein. Numero 10 irtoaa, kun liike tehdään puhtaasti, mutta rennosti ja tyytyväisenä.
Ei Valegro ole alusta alkaen tehnyt täydellistä piaffia. Joskus sekin on ollut sille vaikeaa, mutta se on saatu opetettua sille oikein. Lopputuloksena on piaffia ylpeänä ja innoissaan esittävä hevonen.
Lannistamalla ei opi hevonen, eikä ihminen.
Nyt kun Hertta ajattelee ykkösiä kivana asiana, ja oppii niitä lisää, ehkä voisimme joku kaunis päivä korkata Intermediate II tasolla?
Nyt vasta kun olen ajatellut kemiaa kivana asiana, olen ehkä jo alkanut vähän osatakkin sitä, ja voisin vaikka valmistua koulusta ensi keväänä? ;)
You know what I'm saying?
Ensimmäistä kertaa tuli tarve kommentoida postausta, vaikka pitkään olenkin blogiasi lukenut. :)
VastaaPoistaIhan mahtavasti selitetty asiat, tuli itsellekkin niitä kuuluisia "ahaa"-elämyksiä omasta ratsastuksesta. Tykkään hirveästi sinun tavasta selittää asiat niin auki, ettei mikään jää epäselväksi. Tälläisiä postauksia lisää, näistä saa itsekkin paljon irti.
Tsemppiä sulle ja Hertalle, ootte todella hieno pari!
Kiva kun kommentoit! Kommentit on aina kivoja saada ja ne antaa suuntaa blogille mihin suuntaan kehittyä :)
PoistaMä itse tykkään avata asiat niin pieniin osiin että ymmärrän ne, joten tahdon myös että lukija ymmärtäisi kokonaan mitä sanon ilman väärinkäsityksiä. Ja ainahan se on kivaa jos asia tosiaan avartaa muidenkin maailmaa :)
Siis ei voi muutakun taas sanoa,että nää sun postaukset on parhaita! Osaat pukee niin hyvin ajatukset sanoiks!
VastaaPoistaKiitos mun valmentajalle, joka istuttaa nää ajatukset mun päähän :D
PoistaAivan loistava postaus! Täyttä asiaa ja jokaisen pitäisi lukea ajatuksella tämä läpi ja miettiä tekemisiään hevosten kanssa. Liian usein näkee epäonnistuneen suorituksen jälkeen kuinka hevoselle suututaan vaikka se on sille vaan vaikea ja uusi asia... Varmasti jokainen enemmän ratsastanut on tähän syyllistynyt joskus (itseni mukaan lukien.. :D )
VastaaPoistaJuu siis en halua sanoa etteikö mulla olisi joskus mennyt hermo. Todellakin on ja nuorempana meni liian usein hermo.
PoistaMun valmentaja sanoikin että välillä näkee kun Hertta hermostuu että se odottaa rankaisua, koska joskus aiemmin mulla oli tapana "hyökätä sen kimppuun" liialla paineella ja se hätääntyi. En tarkoita pieksäjäisiä, vaan kun Hertta jäi vaikka pomppimaan paikoileen, mä jäin patistamaan voimalla että nyt eteen!
Nykyään kun tämä tilanne tulee, päästään paljon nopeammin asiassa eteenpäin kun vain totean "eipä tässä Hertta mitään ihmeellistä, anna mennä vaan!" :D en siis tee mitään, annan sen pomppia hetken ja annan tilaa kunnes päästään eteenpäin niin kehun. Jätän sen "yksin" ja annan sille aikaa selvitä itsekseen asian yli.
Onneksi mä olen jo päässyt siitä hermostumisesta eroon. Jotenkin se ajatusmaailma on muuttunut. Kiitos nykyisen valmentajan, joka osaa tosiaan sanoa sen viimeisen sanan!
Tunnistan itseni ja hevoseni vastauksestasi :D samaa ikäluokkaa olen ja nuorempana tuli liian helposti lähettyä mukaan jos hevonen hermostui. Samoja asioita olen miettinyt ja sä nyt kirjotit ne ulos :) onneksi sitä vanhenee ja viisastuu koko ajan ;)
PoistaJuu sitä se teettää kun teininä ratsastaa! ;D Vanhemmiten tää on paljon mukavempaa ja rauhallisempaa x)
PoistaIhailen todella paljon sun asennetta ja arvoja hevosten kanssa. Just tällaista kouluratsastuksen kuuluu olla! On ihan mahtavaa nähdä, millainen ilo ja innokkuus Hertasta paistaa, siitä ei voi tulla kun hyvälle tuulelle! Sun postauksia lukiessa saa uusia oivalluksia ja tekee mieli saman tien nousta hevosen selkään, ihan mahtavaa inspiraatiota :) Tsemppiä talven treeneihin! Te olette mulle sellainen ihanneratsukko, mihin itse haluan pyrkiä :)
VastaaPoistaTosi kiva kuulla jos näistä tulee inspiraatiota! :)
PoistaTaitaa olla Hertan ansiota että nää mun asenteet ja arvot on muovautunu. Hertta on nii omalaatuinen hevonen. Sitä se teettää kun joutuu noinkin teatraalisen ja äkkipikaisen, vaikkakin todella nöyrän ja hyväluontoisen, hevosen kanssa tekemisiin. Hertalle ei parane hermostua tai patistaa, siinä kaivaa vain omaa kuoppaansa. En tarkoita että Hertta heittäisi esim selästä ja suuttuisi, vaan juurikin sitä, että jos menetän hermoni, niin Hertta vain huononee koska sekin hermostuu, menee suorastaan paniikkiin. On oppinut ihan uudenlailla käsittelemään hevosia ja lukemaan niitä kun on tälläisen herkkiksen kanssa liikenteessä! Herttahan on vanhoilla talleilla leimattu hullun leimalla ottaan, vaikka nykyään se on mitä ihanin hevonen ja helpon käsitellä :P
Sun kirjotuksia on niin kiva lukea! Aivan loistavan tyhjentävästi kirjotettu, ja vieläpä niin että asiat oli helppo ymmärtää! Sun valmentaja kuulostaa aivan superilta, noin se kuuluu olla! :D hyvät selitykset, ei paljon paremmin olisi voinut selittää! :)
VastaaPoistaMun valmentaja on ihan super :D Ei pelkästään näissä teknisissa asioissa, vaan myös tässä mentaali puolella. Sekin sanoo aina kaiken niin tyhjentävästi etten voi oikeasti väittää ikinä mistään vastaan! :D
PoistaJos hän sanoo että kisarata oli kamala, niin sitten s emuuten oli, eikä voi sanoa vastaan :D
Hei! Minäkin halusin ensimmäistä kertaa kommentoida, vaikka olenkin jo pidemmän aikaa lukenut. Teidän edesottamuksista on todella mukava lukea, kirjoitat tosi hyvin ja selkeästi, ja olen saanut ainakin henkisiä apuja täältä myös omaan ratsastukseen. Itse olen sinua vähän vanhempi täti-/puskaratsastaja, joka köpöttelee vähän liian pienellä ex-ravurilla, vähän sinne päin, mutta meidänkin tasoisille täällä on hyviä vinkkejä. Esim. kuuman hevosen ratsastaminen- ja hevospilates-postaukset on otettu hyvin käytäntöön. :) Välillä tulee ihan positiivinen kateus, että voi kun olisi itsekin päässyt noin hyvään oppiin ja loistavan hevosen kanssa yhteistyöhön, missä sitä olisikaan... Ja monta murhetta olisi säästynyt, jos olisi aiemmin saanut näin hyviä vinkkejä ja opastusta. Kiitos tosi paljon sinulle ja Hertalle, ja antoisia treenejä!
VastaaPoistaKoskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa, sano mun sanoneen ;) Ja vaikka tavoitteena ei olisi GP tai edes kisakentät, niin aina voi ja pitääkin haluta kehittyä paremmaksi ratsastajaksi omalla tasollaan. :) Se on hevosille paras lahja mitä voi antaa, oli sitten kyseessä eleettömän istunnan opettelu tai jokin vaikea koululiike!
PoistaRight on point! Tuli itsellänikin tosta lopusta juuri mieleen, kun kuvailit, että oot yrittänyt pitää Hertan kanssa ne ykköset sellaisena hauskana asiana ja, että ne ei välttämättä onnistuisi niin hyvin vakavasti harjoiteltuina. Niin musta tuntuu vähän samalta noiden puolipiruettien kanssa! Kun aikaisemmin tein niitä vain joskus harvoin huvikseen ja olin tosi iloinen että "vau sain tehtyä ihan melko hyvän puolipiruetin!" Mutta nyt kun niitä pitäisikin ihan oikeasti harjoitella kisoja varten niin tuntuu, että se "melko hyväkään" ei riitä ja ei sitten aina enää onnistukaan... Sainkin nyt hyvän muistutuksen vielä sulta pitää se hauskuus vielä enemmän mukana, vaikka treenaakin vaikeita asioita, niin pysyis hepan mieli ja oma mielikin sitten parempana! ;)
VastaaPoistaMyönnän itsekin sortuneeni tähän, ja pakko sanoa, että nimenomaan silloin kun on se kisatilanne tulossa ja on "pakko" oppia se, niin silloin se hauskuus katoaa ensin omasta mielestä ja sitten hevosen :D
PoistaKisoissa jonkin asian esittämisestä se paine tuleekin. Enää se ei olekaan "vaan hauskanpitoa" vaan tulee se alitajunta "tämän on pakko onnistua". Siitä se paineen kasaaminen lähtee ja yliyrittäminen.
Pitäisi muistaa ajatella sen paineen ja alitajunnan ylitse. Vaikka "pitäisi esittää tämä ja tämä puhtaasti radalla" niin ei saisi silti menettää sitä hauskuutta ja vakavoitua liikaa.
Jos siis oppisi pitämään hauskaa, mutta treenaamaan tosissaan kisa mielessä, niin sehän olisi huippua.
Mutta ei oikeasti kannata ottaa paineita. Mulla oli ihan sama puolipiruettien kanssa aikoinaan. Mutta jossain vaiheessa sitä tajusi, että joudut niitä treenaamaan jokatapauksessa jopa aluksi ihan pelkästään niissä kisoissa, niin ei se treenaaminen lopu koskaan ja ne vain kehittyy kyllä siinä sivussa ihan itsekseen kun niitä vain tekee...
Kyllä se siitä-sanonta oikeasti pätee. Ei ne sen piruetit tule huononemaan, vaikka ennen ensi kautta ne ei vielä olisikaan kymppejä. Ne tulee ajan myötä, myös niiden kisojen aikana ja jälkeen, paranemaan vaan entisestään. Joten hymyä naamaan ja hauskanpitoon piruettien pariin! ;)
Hienosti ajattelet ja kirjoitat, tsemppiä ja tuuria kilparatsastuksen (ja myös sen kemian) parissa!
VastaaPoistaTuuria tarvitaan! varsinkin sen kemian kanssa, olen meinaan vähän tyhmä siinä :D
PoistaTosi kivoja ajatuksia! :)
VastaaPoistaHyvä jos miellytti ja kolahti :)
PoistaTosi hyvin kirjoitettu!!
VastaaPoistaPakko kirjoittaa muistiin valmentajan kultaiset sanat :D
Poistatodella ajatuksia herattavaa, itsellani on hevonen, joka jannittyy helposti. Kiitos !
VastaaPoistaJännitys pilaa kaiken, mutta siitä eroon pääsemistä voi treenata, ja oikeastaan se poistuu itsestään toistojen kautta pikkuhiljaa... :)
PoistaAivan valtavasti tykkään näistä postauksista! Susta onkin muodostunu mulle kunnon tsemppari. Itselläni kun on vanha estetykki, joka siirtynyt harrastepuolen hepaksi, kuitenkin sileällä vielä voi päästä eteenpäin. Näistä postauksista saan aina intoa treenata eteenpäin ja varsinkin nyt ajatuksia herätti tuo "painostaminen". Kiitos tästä! :)
VastaaPoistaOleppa hyvä! Kaikki lähtee siitä pienestä ajatuksesta, joka lähtee muokkaamaan sitten meidän tekemisiä... Vaikkei se tapahtuisi heti ja nopeasti, niin kyllä se pikkuhiljaa alkaa iskostumaan kun antaa sille pienelle uudelle ajatukselle tilaa.. :)
PoistaHyvin kirjoitettu Noora! Loistavia esimerkkejä, sain itsekin ajateltavaa ;)
VastaaPoistaAjattelu on hyvä tässä lajissa! Tähän lajiin kuuluu siis fyysisyyden lisäksi todistettavasti aivot ;)
PoistaKiva lukea oman päänkin sisällä liikkuvia asioita ihan tekstimuodossa :D ;) tämä vain tukee omaa näkemystä ratsastuksesta ja kouluttamisesta, kivaa että muillakin on samoja lähtökohtia .. :), tsemppiä teille, etteköhän te sen intermediate II vielä korkkaa.. ;)
VastaaPoistaHyvä jos tälläin "etänä" kirjoitin omia ajatuksiasi ruudulle luettavaksi ;) hehe :D
PoistaKatsotaan katsotaan. Ensi kausi on pääsäänstöisesti vielä pikkukierros tasolla, mutta toki jos tuntuu siltä niin ei se Inter II välttämättä ole ehdoton nounou. Mutta niinkuin sanoin, ei paineita, ja pidetään tää hauskana niin katsotaan että kehitytäänkö ;)
Oikee asenne! ;) :)
PoistaEi hitsi. Tajusin just mikä meidän ongelma on ollut tänä vuonna Deen kanssa esteiden parissa! Pelkästään se jo kertoo jotain, että harjoitus ja 1-tason kisat ovat menneet aina nollilla ja kansallisissa sitten ei meinata päästä edes maaliin... Kiitos vaan tästä tekstistä, pätee se siis kaikissa lajeissa, että sitten kun tulee "pakko" ja paineita, niin homma leviää käsiin.
VastaaPoistaNiimpä! Mulla oli aluks sama että alemman tason kisoissa oli kivaa mutta sit kansalliset meni hevosta jahdatessa "tää kaahaa, on se perkele kumma kun kotona menee sarjat hyvin mutta kisoissa ei"
PoistaJa hevonen ei todellakaan tiedä eroa harjoituskisoissa tai olympialaisissa vedetyn radan välillä, joten se paine tulee kyllä satulan päältä! :D
Sää oot Noora niin hyvä kirjottaa ajatuksia sanoiksi! Aivan mahtava postaus taas, laittoi ajattelemaan :) Ja kommenteista huomaa kuinka kattavia ja "aukottomia" sun valmentajan esimerkit on: täällä ei oo ketään anonyymiä huutelemassa miten tuo ja tuo asia ei voi olla noin :D Tsemppiä ja hyvää mieltä teille treeneihin!
VastaaPoistaHei hyvä huomio muutes! :D ei muuten olekkaan kukaan väittämässä vastaan! :D
Poista