Peltojuhta vai dressageratsu?

Vaikka Hertta onkin suvultaan ja rakenteeltaan niin vanhanaikainen, suoraan sodan ajalta jostain Saksan perukoilta, niin tänään pellolla se ei kyllä vanhalta kyntöruunalta näyttänyt sitten ollenkaan! Päinvastoin!
Ihan uskomatonta kun näitä kuvia katsoo kuinka makeen näköinen se onkaan!

Kaikki kuvat (c) Taru Arola!

Ensimmäisiä ravipätkiä lennokkaassa passagessa

Tunne selkään oli vielä makeempi. Oli tarkoitus mennä vähän tekemään pellolle dressagemuuveja ja vähän säätelemään nappuloita huomista valmennusta varten, jonka jälkeen olisi voinut vähän päästellä menemään. Vielä mitä! Hertta puhkui kuin joku nuori ori kun lähdettiin kävelemään pellolle päin. Ei paljoa naurattanut kun tuntee kuinka tuollainen 600 kilon eläin lataa ja kerää kaiken energiansa ja pörhistelee. Innoissaan se toki oli, ei mikään tuhma, mutta Hertta ei ole kovin kevyt kun sille päälle sattuu että nyt lähdetään näyttämään! :D
Aluksi se käveli ihan nätisti kun tutustuttiin pohjaan, mutta jo heti kun annoin kevyesti pohkeita jotta siirryttäisiin raviin niin sehän otti ja lähti jo siinä. Vähän jo pääsi ärriä suusta kun totesin että nyt vanha Mummeli käyttäydy niinkuin ikäistesi kuuluu! :D

Siis se passage ja ravi mitä Hertta esitti pörheissään tuolla sänkkärillä... Senkun saisin radalla... Siis se voima mikä tosta hevosesta nykyään löytyy kanavoitui kaikki siihen työntekoon! Tuntui että mulla oli oikeasti joku keväthöyryissä oleva ori alla kun Hertta vain kasvoi kasvamistaan ja leiskautteli menemään!
Välillä sillä sitten vähän purkautui tämä energia loikkimisena ja sinkoiluna, mutta hei, kait sitä vähän saa Muori irrotella? Niin kauan kuin tämä akka pysyy selässä.
Laukasta ei meinannut oikein tulla mitään aluksi kun se vain suti ja suti paikallaan, ja kun yritti sanoa että mene eteenpäin niin sitten räjähtää ylös ja eteen. Kyllä se siitä rauhoittui ja päästiin laukkaakin työstämään kun ylimääräinen energia alkoi kadota ja Hertta vähän laskeutui maanpinnalle.

Emme olleet sänkkärillä kuin reilu puoli tuntia. Ei saa ahnehtia liikaa! Mentiin paljon ylämäkeen ravissa ja laukassa, joten se on todella rankkaa hevoselle. Laukassakin Hertan liike tuntui niin erilaiselta, kun se normaalisti on vähän suorajalkainen takaa, niin nyt se oli ikäänkuin kokoajan menemässä hirveellä työnnöllä eteen, joten tuntui selkään ihan kuin kunnon kouluhevosen laukalta! Tosiaan, ei saanut hirveän rankasti nyt mennä, jotta huominen valmennus ei ole liian raskasta.
Nyt on hyvin jumpattu sitä takalistoa ja nosteltu sänkkärillä jalkoja vetreästi, joten eiköhän se huomenna ole todella kiva ratsastaa! :)

Kiitos miljoonasti taas Tarulle kuvista. Aivan mielettömät taltioinnit meidän sänkkärizembaloista!
Kattokaa nyt kuinka kivaa Hertalla oli! Tuo ilme! Ei paljoa näytä vanhalta hevoselta.

Ylämäkitreeniä laukassa. Suojatkin jo lähti melkein jalassa zembaloiden jäljiltä. Hyvin pysyi kyllä loppuunasti mukana!

Puhkuu ja puhisee!

Tehtiin treeniä, jossa laukkasin mäen päälle, jossa sitten käänsin piruetin ja oltaisiin kävelty takaisin alas. Tässä vaiheessa piruetti vielä hyvällä mallilla...

Sitten Mummeli innostui liikaa ja lähti ottamaan koikkaloikkaa piruetista.Se oli niin innoissaan että vaikeaa oli keskittyä tälläisiin tylsiin piruetti juttuihin!

Kun Hertta alkoi vähän pysymään kuulolla ja sieti enemmän apuja, pystyin jo pyytämään vähän lisättyä ravia. Ja mikä liitokavio se olikaan olevinaan!
Tämä on yksi suosikeistani! Kerrankin istun lähes täydellisesti ja hevonenkin on täydellisessä asennossa!

#truedressagepony

Venyy ja paukkuu!

Ei paljoa tarvinnut pyytää lisäykseen. Senkuin vain meni!

Tässä vielä vetreän Muorin syyshulinat! :')

Kerran tuli kunnon pystyynhyppääminen, mutta siihen ei ehtinyt kameramies mukaan. Hertta onneksi on aika kiltti noissa, joten se pysyy kontrollissa kuitenkin.

"jihuuuuuuuuuu!"

 Kun oltiin lähdössä rupesi Mummeli olemaan vähän liian kuumana kun puskissa suhisi pyöräilijöitä ja hevosia, joten kotimatka harjoiteltiinkin sitten piaffia! Mutta sehän on vain hyvä tilaisuus saada piaffia treenattua kun hevonen on pörheenä menossa kotia kohti. Jää steppaamaan ihan itsekseen, joten ei tarvitse kuin vähän auttaa ja rohkaista jatkamaan.

PYÖRÄILIJÖITÄ!

Mä en oikeasti voi uskoa että tuo Muori täyttää parin kuukauden päästä 18 vuotta... Taisin jo pellollakin todeta pariin kertaan että "onneksi tää ei ole enää nuori niin ehkä vähän jäykkä kroppa hidastaa menoa niin pysyn kyydissä!" :D 

Löytyikö teille omia suosikkeja kuvista?