Eilen maanantaina Hertalla oli oikein huoltopäivä. Se kengitettiin aamulla ja illalla kävi meitin satulansovittaja tasotustoppauksen merkeissä tsekkaamassa satulan. Tiesinkin jo että Hertan satula tosiaan on mennyt tosi nopeasti länään edestä (tämä on Hertalla ollut aina ongelmana). Tasotustoppaus onneksi kuuluu alkuperäisen toppauksen hintaan, joten nyt oli helppoa tähän väliin tsekkaa satula kun kisoja ei hetkeen ole. Satula tulikin jo tänään toppauksesta, joten nyt voidaan hyvillä mielin jatkaa treenejä sitten Erkylässä kun sinne muutetaan jo sunnuntaina! (JÄIKS!)
Ostin myös Albionin oman paineen tasaavan vyön. Tämä tukee myös satulan pysymistä paikallaan ja parantaa satulan istuvuutta, sillä nyt vastinhihnat voi kiristää oikeasti tasaisesti. Normivöillä Hertan kanssa vastinhihnat eivät kiristy tasaisesti jos haluaa laittaa vastinhihnat samoihin vierekkäisiin solkiin symmetrisesti. Nyt pääsenkin loppuviikoksi testailemaan. Uskon että satula istuu taas kuin nakutettu!
Satulansovituksen jälkeen päätin vielä hieroa Herttaa, sillä sitä teen oikeasti luvattoman harvoin. Hyi minua. Hertta olikin vähän piukean tuntuinen lavoista ja selästä, vaikkei yleensä lavoissa ole mitään sanomista. Pitkä rankka kisapäivä edellisenä päivänä voi tehdä tehtävänsä. H oli muutenkin tosi väsyneen oloinen koko hoidon aikana. Jalat myös vähän turvotteli kengityksen jäljiltä (pitkästä kaviosta lyhyempään) niin linimenttasin ja kylmäsin jalatkin vaikka Hertta viettikin vapaapäivää.
Tässä vielä linkki sunnuntaiseen kisavideoon! Video ei jostain syystä näy mobiililaitteilla, joten toivotaan jos se näkyisi tämän linkin takaa. TÄSSÄ LINKKI VIDEOON!
Jee, nyt tuo video näkyi!:) Onnea vielä paljon voitosta, olette todella symppis pari Hertan kanssa ja näytätte hyvää esimerkkiä siitä, että vaatimattomammistakin treeniolosuhteista voi ponnistaa pitkälle!
VastaaPoistaMulla olisi yksi kysymys "baby passagen" opettamiseen liittyen. Olemme pikku hiljaa vaativalla tasolla treenaava ratsukko ja olen huvin vuoksi lähtenyt kokoamaan hevosen ravia niin, että se osaa nyt pyynnöstä ottaa passagemaisia askelia. Ongelmana on vaan se, että askeleet eivät aina ole täysin symmetriset - hevonen lähtee "kauhomaan" helposti enemmän toisella etujalalla vaikka takajalat ottaisivatkin samanlaista askelta. Tuli vaan mieleeni, että onko sulla tullut Hertan kanssa vastaan tällaista epäsymmetrisyyttä askelissa ja jos on, niin miten olet sitä korjannut?
Tiedän kyllä että ihan amatööripohjalta säkin tätä touhua teet, mutta omalta valmentajaltani en jotenkin kehtaa alkaa kysyä neuvoja itseopetettuun passageen kun vaativan B:nkin asioissa riittää vielä hiomista :P
Hertta tarjoaa helposti passagemaista ravia, varsinkin jos se jännittyy. Tällöin se ei toki ole hyvää, mutta siitä on saatu jalostettua ihan hyvää passagea kunhan sen saa rennoksi.
PoistaHertta ottaa etujaloilla symmetristä askelta, mutta jos yhtään jännittyy selästä, niin passagessa se ottaa vasemmalla takajalalla lyhyempää askelta. Toisinsanoen se ei astu vasemmalla takajalalla rungon alle, vaan "roikottaa" sitä suorana. Tällöin se tuntuu tosi pahalta ja töksähtävältä selkään ja H kulkee selkä notkolla, eikä käytä itseään oikein. Tämä vasen takajalka on huono jalka Hertalla, mutta epäsymmetrisyyttä ei näy, jos H kulkee aidosti selän läpi ja on rentona . Esim tuossa videolla se menee puhtaasti.
Sanoisin näin ratsukkoa tuntematta, että jos epäsymmetrisyyttä ilmenee niin hevonen ei ole aovan rehellisesti läpi tai se jännittää jostain. Varsinkin kun olette vasta aloittelemassa passagea, niin helposti hepo uuden asian kanssa jännittyy ja tulee tahdituksia/ epäsymmetrisyyttä. Sillä ei varmaankaan ole vielä tarpeeksi voimaa, joten se kompensoi voiman puutetta epäsymmetrisellä liikkeellä. Vähän sama asia kuin vaikka perus ravissa, hevonen ei välttis onnu, mutta se tahdittaa jotain jalkaa jos se ei liiku tasapainossa itseään kantaen. Heti kun tämä korjaantuu, tahditus häviää.
Hertan kanssa treenaasin joskus passagen alkuja ravipuomeilla. Siinä se joutuu nosteöemaan jalkojaan ja myös selkäänsä jos mielii olla osumatta puomeihin. Mun ei tarvitse keskittyä puomeilla aktivointiin, sillä puomit hoitaa sen.
Kiteytettynä voisin siis sanoa, että tahditukset/epäsymmetrisyydet jäävät pois kun hevosesi voimistuu. Se tulee "bonuksena" kun tarpeeksi lihaskunto ja voima kasvaa. Pikkuhiljaa pienistä askelista, myöhemmin hevonen jaksaa kantaa itsensä paremmu oikein ja passage on helppoa. :)
Ja pahoittelen typoja tekstissä... kirjoitan puhelimella ja ei nakkisormet oikein tahdo osua pienille näppiksille! :D
PoistaKiitos paljon hyvästä vastauksesta!! :) Pikkuhiljaa tuo askelten epäsymmetrisyys on alkanut vähenemään, varmasti kun hevonenkin saanut voimaa lisää. Uudeksi ongelmaksi on nyt muodostunut se, että kuumetessaan hevonen alkaa herkästi tarjoamaan passageaskelia kun teen ravissa puolipidätteitä ja koitan saada ravia nimenomaan nopeammaksi ja vähemmän leijuvaksi! Toki se on positiivista, että hevonen kevenee etuosasta ja tarjoaa ilmavia askeleita "itsestään", mutta itselläni on vielä apujenkäyttö hakusessa - miten teen selväksi, haluanko terävää ja nopeaa ravia lyhyenmillä askeleilla vai pyydänkö hevosta odottamaan... Onko sulla mitään ajatuksia tähän tai onko Hertta ikinä sekoittanut tavallista puolipidätettä ja passgea? :)
PoistaJoo Hertta joskus tarjosi joka ikiseen puolipidätteesee tai pohkeeseen passagea. Jos hevonen tarjoaa jurikin noin passagea, se on omalla tavallaan luistamista töistä. Tällöin hevonen tiputtaa selän alas ja takaosan taakse, vaikka oikeassa passagessahan he onen nimenomaan tekisi päinvastoin.
PoistaMissään nimessä ei saa rankaista jos hevonen tarjoaa (tai karkaa) passageen, mutta ei saisi myöskään palkita tästä "väärästä" passagesta.
Kun halusin Hertalle nopeampaa takajalkaa ja se vastasi vain leijumalla, käänsin yksinkertaisesti pienelle voltille ravissa. Silloin se ei voi leijua apujen ulottumattomissa vaan voltilla joutuu jopa ottaa nopeamoaa askelta. Voltti ei ole rankaisu, vaan johdattelu uuteen tehtävään. Voltin jälkeen nopeamman askeleen saavutettua käänsin suoralle uralle ja jos se alkoi taas leijumaan avuistani pasageen (eli avuilta pois) niin takaisin voltille nopeaan ja pieneen raviin. Mieluummin pientä ravia kuin leijumista!
Sitten kun passagen aika tulee, on se helppoa opettaa sun hepalle kun se sitä jo tarjoaa. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan saa ruokkia sitä vääränlaista passagea, sillä se on tällä hetkellä vain hevoseltasi tapa "juosta alta pois". Useimmat hevoset lähtevät kipittmään ja kaahottamaan vastaavassa tilanteessa, mutta hevosesi taas lähtee karkuun passageen, mikä tietenkin pidemälle tähtäimelle helpottaa kun tietää että sieltä irtoaa hienoa askellusta, mutta vielä ei saa ahnehtia! :)
Eli tee sellaisia harjotteita missä hevosesi on pakko ottaa nopeaa ja lyhyttä askelta. Esim juuri pienet voltit, avo ja sulku (pikkuaskelilla!) Jne. Aina jos hepo reagoi väärin pyyntöihisi ja paffaa, niin muuta sitä, eli pienelle askellukselle, älä jatka hevosen hevosen tarjoamaa passagea. :)
Kuka teillä satulansovittaja/toppaaja teillä käy? Meillä hakusessa...
VastaaPoistaHertalle sovitti ja toppas Vixeniltä. Tulevat kotiinkin, hyvinkäällä sijaitsee kuitenkin liike. Hertan omistaja on myös käyttänyt Hipposportia, sinne on viety osa hepoista sovitukseen. :)
Poista