Tänään sitten päätin kiivetä takaisin Hertan selkään pitkän loman jäljiltä. Liinassa hepo on näyttänyt puhtaalta liikkuessaan, ja haava on edelleen auki, mutta turvotusta ja ontumista ei tosiaan enää ole. Pitkään mietin että miten mahtaa satulavyö osua haavaan, sillä jalan liikkuessa satulavyö voi hangata haavaa. Huoli oli turha, sillä haava on sopivasti sen verran alempana, että juuri ja juuri ei osu vyöhön. Ei muutakun ratsastamaan siis! :)
Piti mennä vain käyntiä ja vähän mummohölkkää, mutta hevonen tuntui siltä että haluaa mennä, niin otettiin muutamat laukatkin. Tuntuu ihan normaalilta, ihan kuin se ei olisi seissytkään melkein kuukautta. :) Tietenkin vähän "hidas" reagoimaan pohkeisiin ja aavistuksen pitkänä olisi tahtonut mennä, mutta ne hälle suotakoon toistaiseksi.
Kyllä nyt olisi tarkoitus alkaa pitämään melkein normiliikunnassa tammaa, kuitenkin niin, ettei se hikoilisi vahvasti. Haava on edelleen avonainen, joten en usko että tuntuu mukavalta jos siihen valuu hikeä. Eli kunnon treenit ja valmennukset venyy reippaasti tammikuun puoleen väliin. Josko haava olisi jo silloin umpeutunut.
Nyt ei muutakuin kentän tallaamista, eli lumihanki "treeniä" päälle kevyesti.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Jätäthän kommenttisi!
En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!