Ja lisää huonoja uutisia edellisten päälle...

Niinpä niin. Juuri kun edellinen sairasloma oli voiton puolella ja jo kokonaiset KAKSI kertaa pääsin selästä käsin liikuttamaan vähän ravissakin vanhaa rouvaa, niin eikös se viime lauantaina karannut kahden varsan kanssa tarhasta ja lopputulos ei ollut mikään ihana...

H on todennäköisesti hypännyt pystyyn (harrastaa sitä omaksi ilokseen aina tarhassa...) juuri aidan päällä ja pimeässä laskeutunut/kaatunut siihen päälle. Nyt on sitten oikeassa etujalassa kyynärpään kohdalla suht pieni, noin 5cm halkaisijaltaan oleva pistohaava. Se löytyi ensin ihan vain sillä, että verta oli valunut paljon jalkaa pitkin, itse haavaa ei kuitenkaan pahemmin näkynyt. Tarkemmin katsottuna ei niin pieni haava ollutkaan, sillä kun ihoa (jota oli myös rullautunut irti) liikutti, löytyi ihan kiva "onkalo" syvemmälle ihon alle. GREAT!

Ajeltiin karvoja lisää pois haavan ympäriltä jotta näkisi paremmin. Eläinlääkäriä ei tietenkään lauantai iltana saatu paikan päälle, eräs eläinlääkäri joka edes saatiin kiinni, antoi puhelimessa ohjeita, ja totesi lähinnä että ei auta kun letkuttaa vedellä kun kyseessä on pistohaava, se ei saa mennä umpeen, ettei "kapseloidu".
Nyt ei auta muuta tehdä kuin suihkutella vedellä ja sörkkiä betadinea.

Noh, seuraavana aamuna se vasta paha olikin, turposi melkein koko yläosa jalasta ja jäykkää oli kävely. Revitteli kuitenkin tarhassa lisää heti sinne päästyään. Jotain ne siellä pelkää, olisiko joku hirvi juoksennellut metän reunassa edellisenä iltana? Illalla kävin uudestaan jalkaa katsomassa ja hieno futispallohan se oli. Koko oik etujalka ottaa lämpöä ja turvotusta... Kylmäystä vaan ja huuhtelua, ei auta muu!

Kuva sunnuntailta, eli seuraavan päivän illalta, kun oli iso appelsiini Hertalla kainalossa. Haava koittaa umpeutua, mutta muuten turpoaa vain muualta. Tota sitten "tyhjennellään"

Tänään oli taas turvotus levinnyt laajemmalle, mutta "pallomaisuus" oli vähän laskenut. Ehkä se siitä lähtee liikenteeseen. Nyt sain tänään jo sormin pidettyä reikää auki, jotta pääsin suihkuttamaan suoraan suihkulla haavan sisään. Herttaa teki kipeetä, mutta ihmeen kiltti se kuitenkin on. Köyrii vaan selkää ja ähkäsee kun haavaan koskee, eli on tosi kipeä, mutta antaa silti tehä mitä vaan. Tyytyy vain kohtaloonsa. Siinämielessä ihana hevonen, ihan yli kiltti. Vielä lopuksi kun sain haavan pehmennettyä ja möinää valumaan ulos, törkin betadinee laimennettuna pullosta suoraan haavan sisään, siitä se hevonen vasta nauttikin... Seisoi kyllä niin jalat kippurassa ja olisi mieluummin väistänyt paikalta, mutta siinä se seisoi paikallaan ja ähki kun törkin haavaa... Inhottavaa, mutta ei auta kuin tehä!

Nyt sitten on meijän treenit tältä vuodelta ohi. Sinne meni toivon hivenet. Valmentajan luo päästään vasta hänen loman loputtua, ja se koittaa puolessa välissä tammikuuta. Onpahan aikaa parannella, mutta kyllä tää pistää V*****aan niin paljon...

Laitanpa tähän loppuun vielä kuvia tuosta Hertan tarhakäyttäytymisestä. Kuvat on otettu viime keväänä, juuri lumien lähdön aikaan. Kuvissa näkyy myös toinen tapahtumissa mukana olleista varsoista, For Encore. eli Roope. Roopesta voitte lukea uuden omistajan pitämää blogia --> http://varsastahevoseksi.blogspot.fi/
Voitte kuvista huomata, ettei ihan hepposimmasta päästä tuo tarhariehuminen ole Hertalla, ja pystyyn hyppii juuri lähellä aitoja... :)

Tässä kyseessä itseasiassa sama kohta aidasta, minkä päälle tämä kyseinen "äksidentti" sattui... Eikä ihme! Läheltä hipoo.

Hertta on vetänyt jotain aineita... Ihan pimee...

Sirkushevoseksi?

Ja lisää loikkaa.

Ja taas saman aidantolpan päällä joka viime lauantaina kävi Hertan kainalossa... HUOH!

Hertta ja varsakaveri For Encore. Varsa tässä kuvassa hieman yli puoli vuotias.

Ja varsa meinaa saada kyytiä... Hertta ei kylläkään oikeasti potki :D Uhittelee!