Transformation Thursday!

Siis voi luoja minkä yllätyksen meidän hovikuvaaja tekikään! Taru lähetti mulle muistoksi kuvan ENSIMMÄISELTÄ kohtaamiselta kesällä 2016, eli noin puolitoista vuotta sitten kun Hansu oli tullut Suomeen ja tutustuin siihen. Samaan syssyyn hän lähetti tuoreimmat kuvat tämän viikon kankitreeneistä, joissa Hansu oli aivan mahtava, ellei jopa paras mitä tähän mennessä ollut! 

Onko tämä edes sama hevonen? <3

Kaikki kuvat taas Taru Arolan!

Yllä kesäkuu 2016 ensimmäinen kerta kun Taru on meitä kuvaamassa ja alla marraskuu 2017 viimeisin kerta kun meitä kuvattiin Tarun toimesta. Kuvien välillä siis n. 1,5 vuotta väliä. 

Toki ensimmäiseen kuvaan vaikuttaa pitkä matka ja olosuhteiden muutos Portugalista Suomeen tultaessa. Ei Hansu ollut mitenkään huonon näköinen koskaan mitä olen Portugalin aikaisia kuvia nähyt, mutta se kuivui Suomeen tultua aika paljon. Se oli vähän nirso myös syömään mutta nykyään se hotkii kaiken mitä sille antaa, sekin jo on iso osa tällaiseen muutokseen, mutta onhan tuossa ihan selvää lihasmassaakin! Eli kaikki ei ole vain syöttämällä tullut ;)

Tämä on yhdistelmä treeniä, hyvää ruokaa ja nuoren hevosen aikuistumista! 

Uskallan väittää että vuosi eteenpäin, jolloin Hansu on 7 vuotias, se on taas ihan eri näköinen. Viimeistään kun se on 8 vuotias uskoisin sen olevan jo "oriutunut" paljonkin. Nyt se on jo miehistynyt, mutta edelleen se ei ole "orin näköinen". Eiköhän se siitä ;)

Jos edellisessä postauksessa olin tosi tyytyävinen Hansuun ja kuviin jotka oli otettu viime viikon valmennuksessa, niin vielä tyytyväisempi olen näihin uusimpiin kuviin joita Taru tuli melkein heti uudelleen napsimaan. Halusin kuvia myös kankitreeneistä, noin kerta viikkoon ratsastan Hansua kangilla ja se on niillä jo varsin mukava ratsastaa, tai oikeastaan se on aina ollut mutta paranee vaan. 

Postauksen kuviin voisin täytteeksi laittaa eilisen keskiviikon valmennuksen teemoja. Tällä kertaa jätettiin takarit/avot/sulut pois ja tehtiin taas ihan vain silkkaa rehellistä taivutusta ympyrällä. Eli jokaisessa askellajissa keskityin sisäohjan vakaana pitoon ja taivuttamista sisäpohkeen ympärille. Ulko-ohja myötää tai ottaa puolipidätettä, sisäohjalle hevosen täytyi olla läpi ja hyväksyä ulkoa tuleva ulkopohje. Itseasiassa teimme sama mitä Kyran klinikalla. Otin välillä kaulanarusta tukea sisäkädellä kuten Kyra neuvoi, varsinkin oikeassa kierroksessa koska Hansu oli vähän vahvempi siihen. Kun otan sisäkädellä kaulanarusta kiinni, sain sisäohjan vakaaksi ja Hansulle selvät sävelet että "ota tästä ja tukeudu tähän". 

Jos käden antama tuki häviää välillä, ei hevoselle ole tarjolla sitä tukea mitä se tarvitsee ottaaksensa tuntuman. Tasainen tuki -> hevoselle selvää mistä ottaa "kiinni". 

Samaa tehtiin laukassa ja ravissa, yllättäen Hansulle laukassa tämä oli helpompaa ja ravissa se oli vähän enemmän "stiff", mutta saatiin se kuitenkin lopuksi ravissakin läpi.

Mukava muutos että laukka on välillä se helpompi, sillä kesällä Hansu oli laukassa vielä sen verran kuuma ettei antanut kunnolla koskea siinä ja laukassa se lähti helpommin kovettaa itseään mun ulottumattomiin!

Se mitä jahdattiin tällä kunnon taivutuksen hakemisella, oli myös se että saataisiin Hansu pois "orikaulasta". Jos Hansu jännittää kaulansa, kyttää vaikka vähän ovelle, niin se ei ehkä näy ulospäin mutta fakta on että mulla on hevosta alla sillä hetkellä ehkä 20 %, juuri se mitä vaaditaan että pystyn hallitsemaan sen, mutta kaikki loput 80% on jossain Hansun "orijutuissa", eli vahtii mitä muut tekee. 

Hansun täytyy olla kaulastaan rento, ja sitten kun se on kaulastaan irtonainen ja rento se leviää kulovalkean tavoin koko kroppaan. Laukassa varsinkin jos niska lähti nousemaan matalasta ja pyöreästä muodosta ylös, lähti laukka jännittymään. Heti kun sain niskan takaisin alemmas ja rennompaan muotoon, hengittää hevonenkin, suorastaan tuntuu huokaisevan! Ja korvat taas lerpahtaa sivuille... ;)

Tällä hetkellä saan Hansun kuulolle parhaiten volteilla. Käännän yleensä voltille jos se alkaa kovettaa kaulaansa/kroppaansa ja voltilla saan sen taas irti ja matka voi jatkua. Tämän taivutusharjoitteen on tarkoitus tuoda mulle ja hevoselle sellainen "turvasatama", asento johon voi palata jos jännitystä rupeaa tulemaan hevoselle. Tulevaisuudessa tämä sisäohjasta asettaminen ja ulkopohkeella tukemisen olisi tarkoitus toimia niin pienesti, että voin tehdä vaikka suoralla uralla pienen asetuksen sisäohjasta ja Hansu rentoutuu ja laskee niskaansa. Vielähän se ei sitä ymmärrä, mutta se tekee sen voltilla hyvin koska pääsen kunnolla asettamaan. Tätä muokataan ja tulevaisuudessa sen pitäisi tapahtua ilman volttia.

Mun valmentaja on kyllä iso apu tässä psykologisessa puolessakin mulle. Ei vain teknisessä ja ratsastuksellisessa. Puhuin siitä kuinka tuskastuttavaa on jos tulee huono päivä hevoselle. Sitä tosiaan heittää kirveen kaivoon kun hevonen on "kaamea" ja miettii että "me ei kehitytä ikinä" ja että "voi ei tämä on jäljessä ikäisiään" etc. Pahimmassa tapauksessa vertaan menoa vastaavan ikäisiin hevosiin ammattilaisten alla. Kyllä se Charlotte Dujardinin 6v kulkee niin ja näin...

Riitta mainitsi hyvän pointin, että on ihan turha miettiä niitä huonoja hetkiä ja siitä pitäisi ottaa mallia ammattilaisilta. Varsinkin kun katsoo huippujen treenejä tai haastatteluita, niin hehän vaan puhuu niistä hyvin menneistä jutuista. Se ei tarkoita etteikö heillä menisi joskus huonosti, he eivät vain anna sille painoarvoa! He eivät jää murehtimaan sitä meneekö huonosti vai ei. He keskittyvät hyviin asioihin ja niiden treenaamiseen. Ei paljoa hetkauta joku vaikea kausi. Siitähän selvitään ja kohta se jo osaa. Tätä ajatustapaa pitäisi itsekin muistaa harjoittaa. 

Hän myös mainitsi että hevosen koulututksessa, varsinkin nuoren kanssa, pitäisi muistaa leikinomaisuus. Ottaa sellainen asenne kuin leikkivillä lapsilla. 

Mun täytyy ehdottaa hevoselle "hei leikitääks tänää kouluratsukkoa? Se menis tälleen ja sit mä tekisin tälleen ja sit se tekis tolleen...". Ehkä leikin lomassa vähän kaadutaan ja suoritus ei mennytkään niinkuin sovittiin leikin alussa, mutta sitten sille voi vaikka vähän nauraa ja aloittaa alusta "Hei leikittäiskö kouluratsukkoa?" 

Ei pidä ottaa vakavasti mutta joku tavoite tietenkin pitää olla. Mulla on kaikki maailman aika tässä ratsastella ja kouluttaa hevosta eteenpäin. Ja sanomattakin selvää että joka päivä ei näin hyviä kuvia tule saamaan kuin nyt ;)

Hansu on nuori, iälleen se ei voi mitään. Nuori ikä näkyy väkisinkin jokaisen hevosen kohdalla tietyissä asioissa. 

Hansu on ori, ja sillekään se ei voi mitään. Vaikkei se ole orimainen, niin kyllä sillä tuntuu selässä välillä se kyttäily muita hevosia kohtaan, vaikkei se edes hörise niille! Mutta pitäähän niitä vahtia varuiksi ;)

Näille kahdelle asialle Hansu ei mitään voi, ja niihin on munkaan turha takertua. Kyllä se kokoajan muuttuu parempaan suuntaan, ei vaan saa olla malttamaton. Ja nyt on kyllä itsevarma tunne että kyllä tää ihan oikeaan suuntaan menee ja kyllä mä pärjään hyvin!

Toki isoin asia siihen epävarmuuteen aluksi oli se että perspektiivinä oli Hertta, jonka kanssa pääsi jo niin korkealle ja yhtäkkiä aloitankin kaiken taas alusta kun se melkein-GP heppa lähtikin äkkiä alta. Mutta eräs hevosalanammattilainen sanoi mulle kesällä tosi hyvin, ja se jäi niin hyvin päähän...

"Sun pitää tottua ajatukseen että tässä lajissa sä aloitat AINA alusta". 

Jo alkuhölkkäilyssä Hansu oli oikein rento. Koitan sen aika nopsaan saada menemään vain tavallista ravia kevennellen.

Hansu ei vielä osaa piaffia, mutta olen leikkinyt sen ajatuksella. Viivytän siirtymistä raviin käynnistä. Kokoan käyntiä ja "jahtaan" takajalkoja siirtymään raviin mutta oikeastaan muutoin ratsastan ja istun kuin olisin pysähtymässä. Sieltä Hansu jo tarjoaa piaffin askelia! Haluan että tämä on Hansulle vielä hauska leikki vain. Mutta kyllähän sen huomaa kuinka helppoa kokoaminen on näille.
Ehkä isoin tavoite tässä harjottelussa ei ole itse piaffi, vaan se että Hansu hyväksyy mut todella lähelle. Se ei enää edes hermoile vaikka istut hyvin lähelle ja oikein "halaat" sitä ja käytät jalkoja. Hyvä edistys! 

Tälle hevoselle tulee niin hieno piruetit...
Tässä laukannoston jälkeistä laukkaa, eli ne parit parhaat askeleet mitä hyvän noston jälkeen tulee! Tehtiin siis käynnistä nosto.

Treenataan myös laukkaan lisää ilmaa etujalkojen alle. Hansun "ongelma" on tosi aktiiviset takajalat, mutta etuosa on tiellä. Se on nyt ihan viime viikkoina hiffannut tosi kivasti jo kun käytän sisäpohjetta "nostavasti" niin se nostaa etuosaa parin askeleen verran ja pääsen kiittämään. Näin saisi laukkaa enemmän ylämäkeen

Nää peilikuvat on mahtavia, jää Tarukin kuvaan.. ;)

Hansu jaksaa jo jonkin aikaa ravata isosti myös eteen, ei toki vielä kauaa mutta iso ero jo. 

Lisättyä ravia löytyy myös! Toki se on vielä vaikeaa säilyttää tasaisena alusta loppuun, mutta Hansulla ainakin on intoa sitäkin enemmän, se lähtee vähän "ryöstämään" lisäykseen helposti, mutta en pitäisi tätä vakavana, varsinkin hevosella joka rotutyypilliseen tapaan helpommin kokoaa kuin venyttää ;)

Kun kevennän istuntaani, Hansu lisää vielä paremmin. Hyvin yleistä. Treenin myötä tietenkin hevonen jaksaa kantaa myös alas istuvan ratsastajan paremmin läpi lisäyksen.

Ja tämä siis mun uusi suosikkikuva <3

Loppuviikon Hansu ottaa rennommin. Se on treenannut nyt niin kivasti että saa vähän olla. Vastapainoksi treeneille annan sen huilata reilusti. Tänään se hierottiin läpi, joten tämä ja huominen ovat vapaat. Viikonloppuna taidan ottaa vain laukkapätkät ja sunnuntaina maastokierros jos kelit sallii!