Hyvä kausi

Monesti olen manaillut kuinka työskentely menee ylä ja alamäkeä kausittain. Viimeksi kun kirjoittelin niin takana oli parin viikon huonompi ja hermojaraastavampi työskentelykausi mutta nyt on pakko tulla taas kirjoittamaan kun on niin törkeän hyvä työskentelykausi ollut koko viime viikon! :D

Siis Hansu on ollut aivan mahtava viikon ajan. Todella hyvä. Se on ollut todella rento ja työskennellyt hyvällä asenteella. Se ei hermostu vaikka pyydän uutta ja vaikeampaa. Ja saan tosissaan jopa pyytää, käytttää kunnolla jalkoja ja apuja ilman että se reagoi liikaa! Toisinsanoen pääsen oikeasti koskemaan siihen ja se ottaa infon hyvillä mielin vastaan.
On Hansun kanssa ennenkin mennyt tällain aaltomaisesti tämä eteneminen. Silloin kun on huono jakso tuntuu etten edes pohkeenväistöä pysty esittämään kun se käy niin kuumana, ja sitten kun on hyvä jakso niin tuntuu että voisin tehdä melkein samoja juttuja kuin Hertan kanssa! Ainakin tulevaisuutta ajatellen ;)

Olen nyt alkanut löytämään sopivaa viikko-ohjelmaa Hansulle millä se pysyy terävänä ja mieli hyvänä.
Treenaan koulua "vain" 2-3 kertaa viikossa. Joku näistä kerroista on sitten aina valmennus. Hansu on vasta kuusi, joten en halua ylirasittaa sitä, mutta silloin kun tehdään koulua, niin sitten kanssa tehdään. Työskennellään tosissaan.
Vapaapäivä (siis kokonaan vapaa) sillä on viikosta riippuen 1-2 kertaa.
Muuta oheisliikuntaa joka kattaa sisälleen peruskuntoa ja verryttelyä Hansulla on 1-2 päivää viikosta. Oheisliikunta ja peruskunto pitää sisällään maastoilua metsässä (tahdon että se pääsee kiipeilemään ja nostelemaan kinttujaan käynnissä, hyvää jumppaa) tai juoksutusta. Selästäkäsin on aina 1 päivä viikossa sellainen, että en tee mitään totista dressagea, vaan menen maneesiin ja otan esim pelkästään laukkaa eteen sinä päivänä. Hansu saa näin peruskuntoa ja kroppaa auki. Eli ihan vain laukkaan isoa ja venyvää laukkaa. Hiki saa ja pitää tulla. Yleensä nämä nuoret hevoset ovat todella onnellisia tällaisen session jälkeen. En tarkoita että mennään riehumaan, vaan työstän laukkaa laukkaamalla. Muoto on vapaampi mutta mitä matalempi sen parempi. En kokoa tai tee mitään muuta harjoitetta kuin maksimissaan ympyröitä. Näin hevonen saa kroppaa auki ja ylimääräistä energiaa purettua turvallisesti.
Isoin muutos Hansun hyvään draiviin on mielestäni tapahtunut sen jälkeen kun ensimmäisiä kertoja otin tällaisia pelkkiä "laukkapäiviä". Se oli sen jälkeen niin levollinen, ja toki vähän väsyttää, mutta se oikeasti tekee terää.
Aina ei näiden nuorten kanssa tarvitse mennä niin hillitysti ja hallitusti. ;)
Esteitä ja puomijumppaa olen myös tehnyt liinassa, tai lähinnä puomeja. Olen niin laiska raahaamaan esteitä, pitäisi hommata joku pitämään taas pikkuestetunteja Erkylään niinkuin Hertan kanssa aikanaan. :)

Viime keskiviikkona olleessa valmennuksessa pitkästä aikaa pääsin taas loistamaan! Jotenkin tarvitsen sitä että pääsen näyttämään valmentajalle että olen saanut aikaan muutoksen edelliseen kertaan verrattuna. En kestä sitä jos edistystä ei tapahdu ja jos tulee huonompia kertoja olen todella vihainen, itselleni lähinnä. Se on jännä miten ihminen muistaa helposti negatiiviset asiat, mutta ne positiiviset asiat unohtuu. Muistan jos Hertankin kanssa oli ensin mennyt viikko täydellisesti ja sitten tuli yksi huono valmennuskerta tms, mietin että mikä järki tässä on ja me ei edistytä ja pitäisikö lopettaa kokonaan ;) Draamaa!

Luvassa seuraavaksi kuvapommi keskiviikon valmennuksesta! Kiitos taas Taru Arolan :)

Vaikka kyseessä ei olisi "laukkapäivä" niin otan verryttelyssä nykyään aina etenevämpää laukkaa alkuun. Hansu on parempi laukkojen jälkeen ja vähän saa sitä alkutunnin "härveltämistä" pois kun pahimmat energiat purkautuu.

Takareita

Hieno kuva peilin kautta! :D

Palatakseni viime valmennukseen, kehitystä oli taas tapahtunut. Hansu oppii järkyttävän nopeasti, kuten Hertta aikanaan. Hertalla oli paremmat hermot, toisin sanoen pidempi pinna, mutta Hansun kun saa toimimaan ja samalle aaltopituudelle sekin opppii kerrasta. Hertta antoi mun sählätä ja tehdä 500 virhettä ilman että se hermostui. Hansu hermostuu tällaisesti jos se ei ymmärrä mitä siltä halutaan! Hertta toimi mulle hyvänä oppimestarina, nyt onkin kuitenkin helpompaa pyytää Hansulta kaikkea koska itse osaan ne jo. Edistyminen on näinollen nopeampaa.
Viime postauksessa kerroin kuinka tehtiin melkein koko tunti pelkästään käynnissä työskentelyä. Ensimmäisiä kertoja vähän takaosakäännöksiä isommalla ja pienemmällä voltilla. Hansu huojui tuolloin paljon ja se oli vähän pulassa jalkojensa kanssa. Nyt kuitenkin kun jatkoimme tunnin alussa samoilla asioilla, Hansu oli jo paljon varmajalkaisempi eikä huojumista tapahtunut juuri lainkaan! Valmentajakin oli hämmästynyt, sanoi että ero on huomattava. Viime viikolla meno näytti siltä kuin takaosakäännöksissä, sekä suluissa ja avoissa ympyrällä olisi ollut apupyörät ja nyt se menee taivutuksesta ja käännöksestä toiseen ilman huojuntaa! Näin nopeasti Hansu kyllä oppii ja omaksuu, jos vain pääsee samalla aaltopituudelle sen kanssa.

Meidän ei valmennuksessa tarvinnut hinkata käyntiä niin kauan kuin viimeksi sillä Hansu oli läpi todella nopeasti. Jatkoimme takareita joista sitten tehtiin laukannosto ja sitten laukasta takaisin käyntiin. Siis aivan supereita nostoja, oikein tunnen kuinka Hansu laskee takaosaansa ja ponnistaa laukkaan!
Ja se laukka?
En ole koskaan saanut sellaista askellusta siitä ulos! Hansu laukkasi isosti ja rauhallisesti, niin isosti kun pyysin vielä vähän isompaa laukkaa että se raukka ei jaksanut vaan tippui raville! Tässä sen näkee kuinka rankkaa on "punnertaa" isoa laukkaa. Sama kuin menisi salille ja nostaa kerran pari sen 100kg painon. Kolmas kerta ei välttämättä enää irtoa. Hansulla kävi sama. Se yritti niin tosissaan ja laukkasi niin isoa askelta ja punnersi hienoja nostoja, että enempää ei irronnut. Se ei jaksanut laukata vielä isompaa laukkaa vaikka pyytäessäni sitä se yritti. Se oli lähdössä isoon askeleeseen mutta sitten tippui raville. Ei todellakaan haittaa. ´Yrittänyttä ei laiteta.

Se laukka mitä sain irti tunnilla oli mitä mahtavinta. Hansun liikkeet ovat hyvinkin kuin puoliverisellä kunhan se on oikeasti läpi ja kantaa. Ei minkäänlaista "barokkikipitystä", vaan rennon letkeää liikettä, joka etenee! Sillä on todella hyvä takaosa, kinner koukistuu välillä liikaakin, oikeastaan se on etuosa joka pitää saada alta pois. Sitten on hyvä.
Lopuksi otettiin vielä hetki ravia, ja sekin oli niin helppoa. Mä vaan istuin selässä ja annoin hevosen keinua. Hansun ravi on hieno kun se liikkuu eteen ja työntää. Ei siellä tarvitse kuin istua. Hansu oli kyllä jo aika puhki ja kauaa se ei jaksanut. Huomasi että se alkoi valumaan pienempään ja tahdiltaan kiireisempään raviin joten sitten siiryttiin loppukeventelemään.
Olin niin fiiliksissä tunnin jälkeen. Aivan mahtava hevonen!! <3

Hansun korvat  <3 mitä enemmän ne sivuilla lerpattaa sitä rennompi se on. Eli jos Hansu on korvat tötteröllä eteenpäin, siinä on pientä jännitystä ilmassa, yleensä kyttää jotain silloin :D 

Hansun laukka kun se oikeasti istuu takaa ja kantaa etuosansa <3 (Minä voisin kuitenkin lopettaa hyvien kuvien pilaamisen istumalla myös itse paremmin... :D )

Lopuksi työstettiin ihan hetki ravia ja ai että se olikin silloin helppoa 

Lopuksi vähän lisää raviin työntöä ja Hansu vaan yrittää! <3
Sitten jos, ja kun, saan Hansun liikkumaan näin radoilla, miten se viime tunnilla liikkui... Sitä odotellessa!

Ehkä mäkin alan nyt oppimaan kuinka tällaisia iberianhevosia tulee ratsastaa. Olen vuosikaudet tottunut menemään puoliverisillä ja "jahtaamaan" takajalkoja alle ja enemmän istumaan. Nyt mulla on hevonen joka istuu itsestään ja mun pitää ihan päinvastoin "rauhottaa" takajalkoja ja saada ne työntämään eteen, ei pelkästään istumaan.
Puoliveriset venyttää hyvin ja työntää eteen, mutta niitä pitää treenata laskemaan takaosaansa enemmän.
Iberialaiset kyllä istuu, mutta venyttäminen on hankalaa. 
Molemmilla tähdätään kuitenkin samaan: hevosen tulee sekä laskea takaosaansa JA työntää takaa eteen.
Tästä saisin tehtyä ihan oman postauksen... Iberianhevosten ja puoliveristen eroista ;)

Vaikka olenkin saanut osakseni jopa paheksuntaa ja ilkkumista "miksi otit tuollaisen barokkihevosen", niin melkein aina vastaankin että mulle on ihan sama minkä rotuinen hevonen on, kunhan se on laadukas!
Kaikki ne hienot hevoset kuitenkin tulee koulutuksen kautta hienoiksi! Jos en Hansua saa "hyväksi hevoseksi" niin vika on sitten täysin mun! :D
Lusitanoilla on omat rotutyypilliset vaikeudet, mutta niin on puoliverisilläkin. Oikeastaan en haluaisi katsoa hevosta rodun mukaan, vaan yksilönä. Ja kaikilla on omat heikkoudet ja vahvuudet. Siihen ratsastus ja koulutus perustuu että heukkouksia vahvistetaan.
Täysin samaan kuitenkin tähdätään kaikkien hevosten kanssa.

Mun suosikkikuva <3