Hansun paras askellaji on käynti. Se on oikeasti todella hieno. Hyvä tahti ja hieno yliastunta. Yleensä jos on iso ja hieno käynti, sitä voi olla vaikea lyhentää tai koota, mutta Hansu ei menetä käyntiään vaikka sitä lyhentää ja kokoaa. Ihan huippujuttu. Hansu helposti kuumuu laukassa, ja ravissakin se saattaa tehdä ihan liikaa hommia, vaikkei tarvitsisi. Miksi siis ei tekisi töitä käynnissä, joka on selvästi hevoselle helpoin? Kummasti se tekeminen aina vähän unohtuu niissä helpoissa jutuissa...
Kauheasti olen yrittänyt treenata "portugalilaista" ajattelutapaa, siitä miten he ratsastaa ja miten näitä ekstra herkkiä ja kevyitä, nopeita lusitanoja oikein ratsastetaan. Muutamia pointteja on jo tullut selvästi esille.
Ensinnäkin kun katsoo näitä antonioita ja migeleitä satulassa, he istuvat aivan jäätävän hyvässä tasapainossa, kunnon ryhdissä. Eivät muuten nojaa yhtään eteenpäin. Tämä on asia mistä mun pitää opetella pois. Mukamas annan tilaa ja keveyttä keventämällä istuntaa. Kyllä mun täytyy opetella itsekin ajattelemaan painopistettä pois etukenosta!! Jännä miksi helposti nuoremmalla hevosella teen tätä, mutta en mä Hertan kanssa kokenut tarvetta nojata eteen/keventää... Ja oikeastaan mitään ongelmaa ei ole kun vain päätän istua satulaan.
Toisekseen nuo ammattilaiset Etelä-Euroopassa tekevät hirveästi töitä ja erilaisia tehtäviä. Ei siellä hölkötellä pitkin kenttää askelia kuluttaen, vaan he tekevät töitä. Harjoitteita jotka notkistaa ja rentouttaa hevosta, saavat ne läpi. Ne pari kertaa mitä olen portugalilaisten valmennuksissa käynyt, niin ihan hirveesti tehdään avoa ja sulkua, siirtymisiä askellajin sisällä, hyvin paljon todella kontrolloitua ja tasapainoisia tehtäviä. En nyt tarkoita "kontrollilla" sitä että pitäisi vetää kanget linkkuun ja nostaa hevosen niska mun suuhun ja mennä hyvinhyvin pientä ja kontrolloitua askelta. Ei. Vaan mun täytyy kontrolloida niitä jalkoja ja kroppaa. Laittaa se hevonen tasapainoon tai pikemminkin auttaa sitä löytämään se.
Kolmanneksi, mun valmentajakin sanoi että silloin kun hän on ollut Portugalissa, niin noottia tuli jos hän lähti ravailemaan ennenkuin hevonen oli käynnissä läpi. Eli ihan turha lähteä hakemaan ravissa ja laukassa tasapainoa jos sitä ei käynnissä ole edes yrittänyt.
Käyntityöskentely siis kunniaan! Kyrakin sanoo: "Jos et hallitse hevosta käynnissä, et tule hallitsemaan sitä ravissa saatika laukassa".
Viime valmennus tehtiin siis tosiaankin käynnissä hommia ja voin sanoa että Hansun kaulan asentokin muuttui ihan erilaiseksi! Sille tulee varsin muhkea kaula kun sen saat pyöräytettyä läpi! Tämä sama hyvä kaula säilyi kun lopussa otettiin raviin ja ravissa se säilytti vakaammin itsensä kuin mitä hetkeen!
Käynnissä teimme suurimmaksi osaksi takaosakäännöksiä (hyvinkin isolla voltilla, ei varsinaista käännöstä), sekä avoa ja sulkua. Mun täytyy päästä Hansuun kiinni ja joka kohdalta sen ympärille. Tämä takaosakäännösmäinen kääntäminen voltilla sujui paljon paremmin vasemmassa kuin oikeassa kierroksessa. Oikeassa kierroksessa Hansu huojuu. Sen on vaikeampi hallita vasenta takajalkaa kun se on ulkojalkana. Vasemmassa kierroksessa takarit sujui sen verran paremmin, että pääsin kääntämään suht pientä käännöstä jo menettämättä tasapainoa. Oikean takajalan hallinta on helpompaa. Tärkeä muistisääntö myös on, ettei saa lähteä huojumista korjaamaan huojumisella. Eli jos hevonen valuu vasemmalle/oikealle kropastaan, niin sitä ei pitäisi korjata vastaavaan suuntaan, vaan korjaa ETEEN. Jos korjaa huojumista aina toiseen suuntaan, niin äkkiä sitä huojutaankin puolelta toiselle vasen, oikea, vasen, oikea... Korjaa ETEEN ja mene suoraan!
Ja sitä paitsi... Takaosakäännös, eli käyntipiruetti, on sama asia kuin laukkapiruetti. Eli tässä tehdään kultaakin kalliimpaa työtä laukkapiruetteja ajatellen ;)
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Jätäthän kommenttisi!
En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!